Lounatuulen laulu?








Kotona on koettu monenlaista ilmiötä. Pääasiassa on tietysti ollut tätä myrskyä, mutta vilahti eilen ihan oikea auringonsädekin. Se hämmästytti niin paljon, että piti äkkiä kipaista hakemaan kamera ja ikuistaa mokoma tuike. Viimeyönä palattiin kuitenkin takaisin tähän tutumpaan olotilaan, jossa sai pompata vähän väliä kauhusta kankeana ylös, että "nyt jotain hajosi!". Tai että "viitsiskö mennä jo nyt katsomaan, vai meneekö siitä vain yöunet..?" Vaikka lehdet väittää toista, minusta tuo viimeöinen oli vähintäänkin yhtä paha ryske kuin se tapaninpäiväinenkin. Toisaalta jos mittarina on kaatuneiden puiden määrä, en usko että tämä enää pystyy päihittämään edellistä. Tarkkaa tietoa minulla ei ole, koska en ole saanut tänään itseäni ja jälkikasvuani vielä kammettua pihalle toteamaan tilannetta. Ja kun vettäkin sataa... No, henkiin jäätiin tästäkin myräkästä. Ja meillä on edelleen sähköt! On kyllä pakko ihailla tuota luonnon voimaa, kun se kaataa ja katkoo isoja puita ja pihassa viskoo isotkin tavarat pitkin ja poikin. Ihminen on kuulkaas aika pikkuinen tekijä täällä, vaikka luuleekin muuta ;-)

Joulukuusi saa vielä toistaiseksi möllöttää paikallaan, kun se on ollut tänä vuonna harvinaisen hyvätapainen. Ehkä se on katsonut ikkunasta noiden isojen serkkujensa temmellystä ja todennut että parempi ehkä yrittää pitää suvun mainetta yllä. Neulasia ei ole tippunut juuri lainkaan, vaikka olen kuinka laiminlyönyt kastelua. Sisukaskin siis!

1 kommentti

  1. Meillä täällä Vantaalla ei ole pahemmin myrskynnyt, ei edes peltikatto juurikaan metelöi. Tosin mahdollista on, että nukun yöni aika sikeästi... :)

    VastaaPoista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!