Vappua ja Jopo!



Täällä pysytään jo tolpillaan. Pitäisi kyllä malttaa vielä ottaa rauhallisesti, mutta ei malta. Viimeistään kun jalan jomotus yltyy kovaksi on heittäydyttävä hetkeksi sohvalle kupeelleen, mutta muutoin meno jatkuu jo entiseen malliin. Mä olen kai maailman huonoin toipilas. Mutta kun ei malta.

  
Melkein hävettää katsella keittiön ikkunasta valkovuokkoketoa. Jotenkin niin etuoikeutetulta tämä paikka tuntuu. Rakastan tätä maisemaa!




Laiturin tämän hetkinen tila. Ensi viikolla jatkuu. Tai itseasiassa mies tuolla ruuvailee nytkin... Mutta timpuri jatkaa ensi viikolla. Sitten pitäisikin jo tulla ainakin jokseenkin valmista.



Pallogrillin parempi käyttötarkoitus.


Ja sitten. Piti mennä marketista hakemaan vielä tänään vähän nakkeja, mutta toisin kävi! Tuli myöskin pikkuinen Jopo. On muuten ihan sikamakee! Tämä nyt lievittäköön vähän sitä harmiani kun meillä oli aikoinaan isommilla lapsilla hieno vanha Joponen-polkupyörä, samaa kokoa kuin tämäkin ja vieläpä keltainen. Ja joku alhainen varasti sen! Minkälainen ihminen varastaa 12-tuumaisen polkupyörän?? Tuntuukohan siitä ihmisestä hienolta kun hänen oma pilttinsä ajelee sillä varastetulla polkupyörällä?



Oli miten oli, nyt meillä on taas pieni keltainen Jopo pikkuväen ajeltavaksi. Ja äitiä hymyilyttää pelkästään pyörän katselu. Otettiin kolmevuotiaan kanssa jo pieni testikierros, ja hyvinhän se meni.



Hauskaa vappua kaikille! Meillä tuo taitaakin mennä maalailun ja ruuvailun merkeissä. Sekä vähän pyöräillen. Ei ollenkaan hullumpi vaihtoehto ;-)

toipumista






Eilinen vierähti sairaalan sinisissä, olin pienessä leikkauksessa. Nyt kinkataan tovi, mutta ei se onneksi paljoa vauhtia hidasta :-) Terassikin on edennyt ihan kivasti, ensi viikolla jatketaan. Pitääpä ottaa pari kuvaa... Palaillaan!

Jakkaralle jatkoaika


Tälläinen rähjääntynyt säilytysjakkara on pyörinyt meillä nurkissa. Meinasin jo pariin otteeseen nakata sen menemään, varsinkin kun aiemmin kannessa ollut tumman ruskea keinonahkapäällinen oli aivan repaleinen. Revin keinonahkasta irtoavan pintakerroksen pois, ja se jo auttoi hieman ettei pallikka ollut ihan niin karmea, mutta edelleen tuo häiritsi silmää. Aiemmin ostin Marimekolta sitä paksua kangasta Pienet kivet-kuosilla, ja jo silloin otin huomioon myös tämän kannen. Eilen sain sitten viimein jotain aikaankin, ja tässä lopputulos:


Kanteen uusi kangaspäällinen, ja alaosaan reilut suihkaukset mustaa spray-maalia. Ja avot! Ei häiritse enää silmää, ei ollenkaan!

Pihalegoja



Näistä pitäisi rakennella rappusia ja "laituri". Vain timpuri puuttuu! Onneksi sekin asia on kunnossa, kun isäni tulee huomenna ja käärii hihat. Superpappa on luottotimpuri :-)


Voi olla että jatkossa tuplarattaiden siirtely helpottuu, kun varastoon on vähän helpompikin reitti. Laituri tulee tähän rakennusten väliin. ja molempiin pähin tulee jonkinlainen ramppi.




Ja jottei puuhat aivan loppuisi kesken, saatiin myös tälläisiä vähän painavampia legoja. Nämä on tulossa etu- ja takaovelle kiveyksiksi. Ja puheena oli että "juu kyllä me itte ne laitetaan, säästetään siinäkin kato pitkä penni..." Voi olla, että jossain vaiheessa alkaa kaduttaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun kivet pitäisi kantaa täältä tien vierestä sinne takaovelle... Mutta minä näen lopputuloksen jo kirkkaana silmissäni, ja siitä tulee niin hieno että pienet hiki, veri ja kyyneleet on sen vuoksi perusteltuja!

Uusi rahi ja hiirenkorvat!



Pentikiltä löytyi ihana nahkainen rahi/sohvapöytä. Kansi on käännettävä, ja rahin sisällä on vielä säilytystilaa.Värejä oli useampia, mutta tämä miellytti eniten silmää tällä kertaa. Samaisesta liikkeestä löytyi myös sohva, jota piti käydä katsomassa useampana päivänä... Se jäi vielä mietintä-asteelle, koska liike sijaitsee siellä kaukana mummolapaikalla. Pitää ensin selvitellä löytysikö vähän lähempää samanlaista. Malli oli kyllä poistuva, eli voi hyvinkin olla että päästään vielä sohvanhakumatkalle.


Tänään on ollut ihan huikea sää! Varjossa 21 astetta, kyllä kelpaa. Uskomatonta että yhden päivän aikana ilmestyi vähän joka puskaan lehdet. Aamulla niitä ei vielä ollut, ja iltapäivällä jo vihersi. Ja minulla mieli hykertelee. Mitä enemmän vihreää, sen parempi. Liikaa ei kai voi ollakkaan.


 
Tunsin itseni jo vähän höyrähtäneeksi kuvatessani jokaista uutta lehteä jonka näin. Mutta minkäs sitä pihaintoilija itselleen mahtaa. Viime kevät meni kerrostalossa kituessa, niin nyt tämä kevät on entistä täydempi kuopsutuksen kaipuusta. Siinä tuntee itsekin heräävänsä henkiin, kun näkee kasvien lähtevän uuteen eloon pitkän talven jälkeen.


Kyllä se valoa vasten jo vihertää!




Miehen "siirtonurmi" pääsi heti testiin :-D No, toivottavasti saadaan jo pian alkukesästä ihan oikeakin nurmi, niin ei tarvitse tuota savea pestä kokoajan lasten vaatteista ja omista kengistä.


Ja katsokaapas tätä! Pääsiäisenä kukkii jo valkovuokot. Piti kännykällä napata kuva päivälenkillä, aika huimaa. Tokihan pääsiäinen on nyt myöhään, mutta silti en muista että olisi vielä näin aikaisin kukkinut. Kesäkesäkesä!!

Pääsiäinen reissussa

 


Vietimme pääsiäistä äitini luona. Se on oikeastaan aika perinteeksi muodostunut juttu. Perinteissä on mukavaa jatkuvuuden tunnetta. Isommista lapsista varsinkin huomaa, että niillä on heille suuri merkitys. Vaikka teini saattaisi itse tilanteessa olla välinpitämättömän tai tylsistyneen oloinen, hän kuitenkin kysyy seuraavanakin vuonna jo hyvissä ajoin, että "mennäänhän taas..?".




Pienet pojat viihtyivät metsäretkellä. Toinen teki risuista rumpukapulat ja paukutti kiviä ja kantoja. Toinen ihaili perhosten leikkiä haltioituneena. Ja vanhemmatkin rentoutuivat metsän tuoksuja haistellessa.


Kyläilimme ystävän luona. Viemisiksi vein appelsiinin taimen, joka taannoin putkahti traakkipuuni juurelle :-)





Äitini oli löytänyt jostakin kaappien kätköistä minun ensimmäiset palapelini jotka olen saanut yksivuotilahjaksi. Puiset palat eivät ole monien tekijöiden käsissä vielä ollenkaan kuluneet. Nämä on ehtaa seitkytlukua!



Tuli oltua paljon pihalla, aurinko oikein porotti. Uskomatonta että vielä viiko sitten oli tosi kylmää ja kalsaa, ja nyt jo ihan kesä. Lämpömittari taisi kivuta jopa pariinkymmeneen asteeseen. Terassikelit siis!





Ja kotiin palatessa näytti siltä, että on kotonakin ollut hyvät ilmat! Ensi viikolla meillä alkaakin rappusten ja terassin teko, ja nyt jo oikein sormet syyhyää päästä taas raksapuuhiin! Varma merkki että talvi on taitettu :-)

Mukavaa alkavaa viikkoa, nauttikaahan vielä yhdestä vapaasta!

Iloista pääsiäistä!

Täällä pakkaillaan laukkuja ja tohistaan. Kolmevuotias kysyy koko ajan "joko lähdetään?", "Mennäänkö Mammalle?". No mennään! Tiedossa on viikonloppuvisiitti äitini luo. Kiva katko arkeen, vaikka toisaalta takaraivossa kyteekin ajatus siitä mitä kaikkea olisikaan ehtinyt tehdä kotona näinä vapaapäivinä. Maalata poikien kerrossänkyä, laitella pihaa... Toisaalta kyllähän ne hommat odottaakin. Ja kiva on nähdä taas sukulaisia ja ystäviä.

Halusin toivottaa kaikille lukijoille mukavaa pääsiäistä muutaman kuvan kera, mutta näiden alati yltyvien "atk-ongelmien" vuoksi toivotukset tulevatkin nyt ilman kuvia.

Eli siis: Oikein mukavaa, rauhallista, munarikasta ja mitänäitänyton pääsiäistä! Nauttikaahan vapaista, toivottavasti kaikki kuulutte niihin onnellisiin joilla on pitkät vapaat!

Orvokkini tummasilmä


Orvokkini tummasilmä,
kultasydän pieni,
katsot aina lempeästi,
kun käy luokses' tieni. 

Itse hoidin kukkamaani:
rikkaruohot kitkin,
vettä kannoin iltasella
rantatietä pitkin. 

Noudan tästä äidilleni
orvokin tai kaksi;
annan kaunokukkaseni
äidin armahaksi. 



Minulle tulee orvokeista aina mieleen tuo laulu. Ja tuosta laulusta isoäitini. Ja hänestä omat karjalaisjuureni. 





Onneksi pian on taas äitienpäivä! Äidit on ihan mahtavia :-)

Eilisen kirppissaalis

Kuten jo kerroinkin, me käytiin eilen nuorimmaisen kanssa kirppiksellä, ja tällä kertaa tutustuttiin ihan uuteen missä ei oltu ennen käyty. Ihan kivoja löytöjä tein taas. Tyttölapsille siellä olisi ollut vaikka mitä kivaa. Muutamat pikkumekot oli sitten ihan pakko ottaa mukaan, kun äkkäsin että kummityttöhän on niihin aika sopivan kokoinen. Mulla on ihan selkeesti joku "ongelma" noiden pikkumekkojen suhteen, ne saa minut aina koettamaan, hypistelemään ja hymistelemään. Pikkuiset mekot on vaan niin suloisia. Voitte siis varmaankin arvata että tämän huushollin ainoa tyttölapsi omasi melkoisen mekkovaraston pienempänä... Harmi että sekin ilo loppui aika pian, kun neito noin kolmevuotiaana ilmoitti ettei mekoissa voi kiipeillä, en pidä. Höh.





Oikealla olevat housut ja paita on tulossa omille pikkupojille, muut sinne pienelle kummitytölle. Jos kummitytön äitee käy täällä lukemassa, niin terveisiä vaan! Nuo mekotkin oli vain parin euron hintaisia, vaikka on Marimekkoakin. Ja hyväkuntoinen Muija-paita vain euron. Mahdotonta oli jättää.


 Tässä vielä muutama ostos itselleni, öljykarahvi 2,5e.


Vanha voipytty, 3e.


Sekä isompi Tamara Aladinin Carmen kääntömaljakko 6e. Pieniä minulla olikin jo kaksi, ihan kiva että löytyi nyt tämä isompi ja vielä mielestäni aika edullisesti. Toisella kirppiksellä tälläisestä samanlaisesta mutta vihreästä pyydetään 45e! Aika hurjaa.

Sadepäivän kunniaksi kävin myös hakemassa pihalle ensimmäiset orvokit. Kesä lähestyy kukkalaji kerrallaan!

Hei me blogataan!

Tyttöteini ikuisti eilisen bloggailuhetkeni. Apupojista oli tosin vain toinen kotona. 


Oikeasti minusta kirjoittaminen on tosi mukavaa, vaikka ilme onkin hieman tuollainen...



Luikero kiipeilee pöydällä. Ja onko sillä minun piuhakin kädessä..?




Murmeli. Välipalat suupielissä. Isosisko saa aikaan näin hurmaavia hymyjä, koska sisko on maailman ihanin!


Tässä vaiheessa takavarikoin kameran, kun linssi alkoi saada iskuja otsalla :-)