Uusia juttuja ja hyviä muistoja




Viikonloppuna reissattiin kotikonnuilla. Samalla piipahdettiin isovanhempieni mökillä, jossa tuli lapsena vietettyä kesä jos toinenkin. Täällä oli keväinen "kokoontumisajo" ja nähtiin taas monia sukulaisia pitkästä aikaa. Tähän paikkaan liittyy minulla huikea määrä kauniita muistoja. Minusta on ihanaa että omat lapsenikin saavat kosketuksen tähän paikkaan, vaikkakin edes lyhyiden vierailuiden muodossa. Tänään heti arkeen palattuamme kolmevuotias pisteli ruokansa ihan ennätysvauhdilla ja totesi että "kiitos! Joko voidaan mennä taas mökille?". 





Sää oli kylmä, mutta tunnelma lämmin :-)





Kotona arki on lähtenyt liikkeelle tehokkaissa tunnelmissa. Tuntui että tänään tapahtui ja sai aikaan enemmän kuin usein koko viikossa... Pitää koettaa ottaa kaikki irti aina kun tehopäivä osuu kohdalle!



Pihalla on tapahtunut huimia! Kivimies tuli aloittamaan hommansa, ja tämä äitee sai istutettua ison määrän taimia joita toin sieltä reissusta, aivan kuten uhkasinkin ;-)





Keittiön ikkunan alle tein rodoryhmän. Siihen piti tosin laittaa aika paljon muutakin, koska itse rodon taimi, lajiketta "Mikkeli" , oli niin säälittävän pieni että tuo iso penkki olisi näyttänyt vähintäänkin huvittavalta sen pienen taimen ympärillä. Rodon on tarkoitus kasvaa niin suureksi että se näkyy aikanaan keittiön ikkunasta sisään. Siihen voi kyllä vierähtää usempi vuosi... Kaverina sillä on tuo oranssi atsalea. Istutuksia tuli muuallekin, mutta ne kaipaavat vielä hieman reipastumista ja muutakin ympärilleen ennenkuin niitä kehtaa esitellä.



Reissulla vierailimme myös isoäitini luona, ja hän halusi antaa minulle tämän vanhan Arabian maljakon. Maljakko on kuulunut hänen äidilleen, eli minun äitini isoäidille. Isoäidillä on muisto tästä maljakosta, että siinä Mamma piti aina kotona kukkia kun isoäiti oli itse lapsi ja nuori. Kaunis ajatus, että nyt se palvelee samassa puuhassa tuossa meidän ikkunalla, ja viisi polvea myöhemmin minun lapseni katselevat siinä edelleen kukkia. Ajatelkaas, ennenkuin Mamma nukkui pois, meillä oli todella viisi sukupolvea elossa! Se on kyllä aika harvinaista.

Mukavaa viikon alkua kaikille, toivottavasti teillä muillakin tulee tehopäiviä ja hyviä muistoja!

Pilvisen päivän kuvia




Pilvisenä päivänä värit muuttuvat oudon kelmeiksi. Sekin, mikä auringonvalossa hehkuu väriä, on nyt lähes harmaata.







Toiset meistä ovat niitä, jotka tarvitsevat valoa ja värejä vielä vähän enemmän kuin ne toiset. Kaikkiin ei harmaus tunnu vaikuttavan niin voimakkaasti.





Toivoisin olevani yksi teistä, jotka pilvisenäkin päivänä näette auringon!






Onneksi meidän ei tarvitse kaikkien ollakkaan samasta muotista.




Minä koetan tankata värejä itseeni sitten taas kun paistaa!

Tänään me lähdetään mamman luo viikonlopuksi. Ihanaa lepoa, kun ei omat kotityöt tuijota koko ajan. Ja lapsille vaihtelua kun pääsee leikkimään pienen koiran kanssa. Ja miehellekin omanlaistaan lepoa, hän saa nauttia hiljaisuudesta ja lehdenluvusta kun minulla on äidistäni höpötyskaveri :-) Ja vielä niitä taimia... Lapio heilahtaa, ja jaan juuripaakkuja luultavasti enemmän kuin autoon mahtuu! Oikeastaan ei haittaa yhtään vaikka koko viikonlopun sataisi (niinkuin on povattu), minä taidan sittenkin nähdä sen auringon!

No nyt on




Tuurenpihlaja nro2 pääsi multiin.


(taustalla näkyvä piha jossa EI ole nurtsimultaa on jo naapurin pihaa....)



Että voi ihminen olla iloinen hiekasta! Ja mullasta. Nyt alkaa sitten armoton taimien haaliminen ja istuttelu! Huomenna lähdetäänkin kotipaikkakunnalle mummoloimaan, ja minulla on vakaa aikomus palata takapaksi täynnä pistokkaita ja taimia :-)

Piha se vaan odottaa






















Ei tullut hiekka ja multa tänäänkään. Eikä tietoa koska ne tulee. Kaivo sentään tuli. Maansiirtomiehillä tuntuu olevan nyt vientiä, ei tarvitse vastailla puhelimeen tai hoitaa jo sovittuja töitä... Pah. Pojat on tietty iloisia kun saadaan pitää kaivuri vielä ainakin yksi päivä pihassa :-)