Moka






Vihdoin saimme aikaiseksi käydä hakemassa sokkeleihin pinnoitteen. Tässä kohdassa oli onni se, että saimme hakea ne sokkelit tehneen firman piikkiin, lohdutuspalkintona päin mäntyä menneen perustusurakan johdosta. Mutta sitten lähtikin jo mopo metsään...

Saavuimme liikkeeseen jossa firmalla oli tili, ja tajusimme että liike on menossa kahdeksan minuutin päästä kiinni. No hei, haetaan vaan se purkki, ei siinä kauaa mee. Ai tämä pitääkin sävyttää? Me ihan luultiin että niitä on tyyliin vaalean harmaa ja tumman harmaa... No, mikäs väri ois kiva, joku tumma harmaa vaan. Ystävällinen myyjä alkoi sävyttää purkkeja, joita ei siis tullutkaan yhtä, vaan piti ottaa ainakin kolme. Ja sävytys ei ollutkaan ihan nopea juttu. Kun viimeinenkin purkki oli tehty, huomasin että se näytti olevan vaaleaa, eli uusiksi meni. Ei ollut joku pasta tullutkaan. Minua hävetti niin paljon että olisin halunnut vajota maan alle, kello oli jo reilu kaksikymmentä yli kolme. Kassaneidit odotti, myyjät joutuivat tekemään ylitöitä, vartija naputteli ovenpieliä... Lopulta suoriuduimme ulos kaupasta noin puoli tuntia sen sulkeutumisen jälkeen. Anteeksi vielä!





Jottei toisten ylityöt olisi menneet aivan hukkaan, piti hommaan tarttua tietysti vielä samana päivänä. Vasta tässä vaiheessa tajusimme alkaa lukea purkin kyljestä ohjeita. Ai jahas, jotain primeriä, no kysyin kyllä myyjältä tarvitaanko sitä ja ei sanonut että tarvisi, niin ehkä tämän voi tehdä ilmankin. Ja pintaa pitäisi karhentaakin... No ei mulla nyt ole sitä työkaulua, en ole nähnyt noiden naapureiden joilla tämä on tehty, mitään karhentelevan. Tosta vaan, nyt tulee valmista pintaa!





Lopputulos: olisi pitänyt ainakin karhentaa pinta, eihän tuo tarttunut kunnolla. Onneksi tajusin lopettaa pienen pätkän jälkeen. Nyt harmittaa ihan vietävästi, eikä voi edes syyttää muita kuin itseään! Oliskohan niissä ohjeissa ollut sittenkin jotain perää..? Heh. Seuraava työvaihe onkin sitten vissiin tämän kaapiminen irti, ja alusta aloittaminen.

Noissa sokkeleissa on varmaan joku kirous, niissä ei ole vielä mikään vaihe mennyt "putkeen".

Listoittajan salainen ase

Kaikille listoittaneille tuttu tilanne. Ihanaa, kun listat on paikoillaan, ne siistivät ja viimeisetelevät, antavat sen viimeisen silauksen. Tekevät tilasta valmiin. Mutta, ne naulanreiät. Ainakin minun visuaaliseen silmääni ne pistävät ja pahasti. Ja himmentävät iloa muuten valmiista tilasta. Mitäs niille voisi sitten tehdä? Kas näin:

Ensin...


...ja sitten.


Ja sitten se salainen ase. Se on Liberonin Muotoiltava täytevaha. Ihan loistava keksintö!


Puikolla väritetään naulanreiän päältä niin kauan kunnes reikä peittyy, ja täyttyy vahalla. Vältetään kuitenkin levittämästä vahaa tarpeettomasti reiän ympäristöön, niin ei tarvitse putsata niin paljoa jälkeen päin.


Sitten hierotaan vanhalla karhealla pyyhkeellä ylimääräinen vaha pois listan pinnalta. Vahaa jää vain naulan reikään, ja kohdasta tulee lähes näkymätön.


Simsalabim! Listoitus kokee vielä yhden muodonmuutoksen, ja viimeistelty tila on vielä viimeistellympi :-)

Kuvat ovat kuin yöllä otettuja, täällä alkoi juuri kova ukkoskuuro ja tienoo meni ihan pimeäksi. Ihanaa, vihdoinkin tuntuu taas siltä että saa happea.

postia meren takaa, Hus&Hem Retro









Tänään oikein hihkaisin ilosta postilaatikolla käydessäni, mun jo aikoja sitten tilaama retrolehti oli tullut! Olin jo ehtinyt luopua toivosta, ehkä ruottalaiset ei lähetteliskään lehtiään tänne kauas meren taa, mutta löysi se Kusti sittenkin perille :-) Lehti on täynnä herkullisia kuvia, monen aukeaman juttua köökin tuoleista, samoin laaja juttu Ikean 70-luvun lamppumalleista ym. Lehden lopussa listataan melkein kaikki ruotsin kirppikset!

Tilasin lehden netistä, täältä (kliks)

Kukkia miehelle
























Puutarhan kukkia kameralla poimittuna. Armaallani on syntymäpäivät! Sen kunniaksi tehtiin pitkä kävely yhdessä ja syötiin iltapäivällä kakkua. Kävelyllä tien laidassa oli laatikollinen kirjoja ja kyltti "saa ottaa". Mies sai mieluisan kirjan ja minulta vielä sen marikassin joka oli myös tosi mieluisa.

Ihanaa sunnuntaita kaikille muillekin :-)

Décembre henkarit







Mikkelin kirppikseltä tuli mukaan tälläiset lastenkokoiset retrohenkarit. Näihin liittyy pieni tarina. Minulla oli aikanaan yksi tälläinen aikuistenkokoinen henkari, vihreä, ja vieläpä äitini vanha. No, viimeisimmän muuton lähestyessä mies vei sen epähuomiossa miljoonan muun "ylimääräisen henkarin" kanssa roskiin, ja tämä on minua jaksanut harmittaa kyllä vieläkin ajoittain. Vaikkakin kyseessä on vain henkari, maallinen mammona, tai no, ei edes mammona vaan ihan vaan henkari, niin silti on pikkuisen kismittänyt.  Siksipä nappasinkin nämä hetkeäkään epäröimättä mukaan kun siellä kirppiksellä näin, lievittämään tätä kismitystä. Sopivasti oli vielä kaksi kappaletta, voin laittaa vaikka jotkut poikasten kivat vaatteet esille näihin.

Décembre Oy oli Marimekon perustajan Armi Ratian 1970 perustama yritys erilaisten sisustustavaroiden ja Marimekon markiisikangaslaukkujen suunnittelua ja markkinointia varten. Décembren pääsuunnittelijana toimi hänen poikansa Ristomatti Ratia. Yritys suunnitteli ja markkinoi mm. Palaset-tuotteita, muita muovituotteita, valaisimia, markiisilaukkuja, peltitarjottimia ja -purkkeja ym. Marimekon omistukseen Décembre siirtyi vuonna 1983, ja toiminnasta jäi jäljelle pian vain Sulkavalta hankittu Décembren laukkutehdas, jossa osa Marimekon laukuista yhä valmistetaan (lähde Wikipedia).


Aiemmin olen joskus löytänyt saman valmistajan kulhon kolmella eurolla, ja se on meillä ihan päivittäisessä käytössä. Hauska yhteensattuma muuten sekin, että kävin tänään ostamassa miehelle syntymäpäivälahjaksi juurikin tuon Ratian suunnitteleman Marimekko-olkalaukun ;-)

Mikkeliä
































Tehtiin mukava reissu Mikkeliin ja Ihastjärvelle sukuloimaan. Uitiin, saunottiin ja syötiin lettuja nuotiolla. Nautittiin maalaismaisemasta ja ruokittiin miljoona hyttystä. Poimittiin ja syötiin paljon mustikoita. Ja mikä tärkeintä, irrottauduttiin hetkeksi kotiympyröistä, päästiin lomatunnelmaan. Samalla reissulla tutustuttiin ekaa kertaa Kenkäveroon, eli paikalliseen käsityöläisten keskukseen.  Mikkelin uusittu torikin tuli katsastettua, ja hyvältä maistui munkkikahvit uudellakin torilla :-) Kaupunki on kaunis ja vilkas, ihan kuin se olisi kasvanut viime vuosina?

Sunnuntaina laiskottaa















Sunnuntai on mennyt juuri niinkuin pitääkin. Kukaan ei ole jaksanut tehdä oikein mitään. On maleksittu keinun ja sohvan väliä. Välillä on syöty, ja sitten oltu taas jouten. No, minä sentään jaksoin pyörähtää lähikirppiksellä samalla kun kävin pienellä kauppareissulla. Iltapäivällä juotiin etukäteiset nimipäiväkahvit. Tarjolla oli myös TosiLaiskanEmännän kakkua. Aineksina oli lähikaupasta haetut valmis torttupohja joka kostutettiin appelsiinimehulla. Päälle tuli Valion vaniljanmakuista maustettua rahkaa, mansikkasiivuja, sekä tummaa suklaata raastettuna. Kelpasi kaikille, paitsi tuoremarja-rasisti kolmivuotiaalle. Kakku valmistui kätevästi samassa ajassa kun kahvi tippui :-)

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!