keinun muuttumisleikki

Hei, kuka muistaa vielä pihakeinumme? Siitä oli kesällä juttua, ainakin täällä. Se on odottanut koko kesän, että saisin päätettyä tuleeko siitä talon kaiteiden ja puuosien kanssa samanvärinen, eli ruskea, vaiko pihakalusteidemme värin mukaan musta.




Nyt emäntä sai kuorittua itsestään irti sen verran energiaa, että keinu sai vihdoin uuden asun. Kuten kuvasta näkyy, pensselitäti päätyi mustaan. Ja on oikein tyytyväinen valintaansa :-) Ajattelin jättää katon sisäpinnan vielä tässävaiheessa puunväriseksi, ja jos se alkaa jossakin vaiheessa huutelemaan myöskin väriä poskilleen, voi sen sitten sutia myöhemminkin.

Iittalan ihania


Postilaatikkoon tupsahti Hobbyhallin kuvasto, josta silmäni osui näihin Iittalan kausituotteisiin. Minulle niin rakasta Kastehelmeä saa siis joulun kunniaksi myös punaisena ja harmaana! Harmaasta en niin tiedä, mutta tuo punainen on ainakin tosi mehevä. Aiemmin en ole niin näistä uudistuotannon astoista kiinnostunut, mutta tämän punaisen kohdalla voisin tehdä poikkeuksen... Lisäksi saisi tuolla samalla Kastehelmen kuviolla varustettuja Teema-astioita, aika hauska idea myös :-) Pitäisi nähdä nuo luonnossa, näyttääkö printattu kuvio lähinnä säälittävältä, vai ovatko oikeasti niin hauskan näköisiä kuin kuvassa?


Lisäksi sieltä löytyi tälläinen Kastehelmi-aiheinen joulukoriste, luultavasti aika pakkohankinta myös :-) Tämä oli myynnissä vain tämän vuoden loppuun.

Nyt alkaa jo jouluinto nostaa päätään! Ekojen lahjojenkin valmistus on aloitettu ;-)

Kuvat Iittalan ja Hobbyhallin sivuilta.

kukkavaasi




 
Täällä yritetään toipua järkytyksestä, mutta loukkaantunut ystävä pyörii kovasti mielessä. Ja niinkai sen kuuluukin olla; jos tuollainen tapaus ei tuntuisi miltään, pitäisi olla huolissaan omasta empatiakyvystään!

Nyt kuitenkin iloisempiin aiheisiin :-) Tänä syksynä palasin vuosien tauon jälkeen keramiikan ihmeelliseen maailmaan, ja nyt on syksy niin pitkällä että sain tuotua ensimmäisen valmiin tuotoksen kotiin. Tein vartavasten tuohon keittiön ikkunalle tarkoitetun maljakon, johon otin muodon ja värin noista verhoista. Maljakon kauluksessa toistuuu siis verhojen patalappujen rimpsureuna, ja väri on "tietenkin" oranssi, kuten muutama tuoli pöydän ääressä. Olen maljakkoon noin niinkuin lämmittelytyöksi ihan tyytyväinen, vain lasituksessa kävi hieman huonosti. Lasite oli hiukan liian paksua, ja tulos on epätasainen ja reikäinen. Mutta siitä viis, ei pidä katsella liian läheltä!

Näiden kukkien myötä mukavaa torstaita kaikille :-) (kukat toi pari päivää sitten anoppi, kiitos niistä!)

Moi, mitä kuuluu?


Ajelin eilen kotisi ohi, vähän sattumalta. Tulit mieleeni, eipä olla aikoihin nähty. Sinulla taisi olla asuntokin myynnissä, onkohan se mennyt jo kaupaksi? Jos on, mihin oletkaan muuttanut? Kamalaa etten tiedä! Onko siitä niin kauan kun viimeksi juteltiin?

Olimme ennen läheiset. Aika sääli, että erkaannuimme, meillähän oli aina hirmu hauskaa. Muistelen usein hymyillen aikaa jolloin asuimme yhdessä, sinä, poikaystäväsi, ja minä, pienessä yksiössä. No, väliaikaistahan se olikin, mutta tunnelma oli tiivis. Kiitos sinulle, kun majoitit minut kotiisi, kun jo sovittu asunto menikin sivusuun, ja työt uudella paikkakunnalla olivat juuri alkamassa. Se oli ystävän teko! Veit minut monille reissuille ja konsertteihin, joihin en olisi muutoin ehkä mennyt. Näytit minulle, väsyneelle nuorelle perheenäidille hiukan sitä maailmaa jota olin niin kovasti kaivannut. Sait minut ymmärtämään että elämä on nyt, ei sitä kannata jäädä odottamaan. Annoit rohkeutta.

Sitten väliimme tuli iso juopa. Tyhmä, turha riita. Meni paljon aikaa, ja välimme viilenivät, kunnes joskus tuli hetki että aloin ikävöidä sinua. Sittenkin, vaikka olinkin ollut todella loukkantunut. Tajusin, ettei tuosta tunteesta kannattanut pitää kiinni. Viha ja kateruus ei auta ketään. Vaikkemme enää läheisiksi tulleetkaan, olen todella iloinen että teimme lopulta sovun. Saatoimme taas törmätä sillointällöin, ja olla ihan vilpittömästi iloisia tapaamisestamme. Ilman kaunaa. Seurasin ilolla elämäsi käänteitä, löysit uuden onnen, ja hehkuit. Tunnuit löytäneesi itsesi, vuosien jälkeen. Perustit firmankin, aivan itsesi näköisen, ja sinulla tuntui menevän tosi kivasti. Iloitsin onnistumisestasi ja rohkeudestasi, mutta etäältä. Elämäntilanteemme tuntuivat oleva todella kaukana toisistaan, ja luontevia tilanteita tavata ei näyttänyt olevan. Ehkä sinäkin joskus mietit että olisi kiva nähdä? Poikani rippijuhliin sait kutsun, mutta et päässyt tulemaan matkan vuoksi. Minua ja poikaa harmitti kovasti. Poika oli erityisesti toivonut sinua vieraaksemme, koska olet hänelle tärkeä ihminen. Hänkin ikävöi sinua.

Mietin sinua koko päivän.

Illalla kuulin uutisen, ja sain kuin sainkin tietää mitä sinulle kuuluu. Makaat sairaalassa, hengityskoneeseen kytkettynä ja sinua pidetään nukutettuna. Olet juuri ollut vakavassa onnettomuudessa, tilasi vaati leikkauksen, joka oli onneksi onnistunut. Tuntui että omakin vereni seisahtui. En aio kuitenkaan rynnätä sairaalaan sinua katsomaan, en koe että se olisi nyt minun paikkani. Sinulla on valtavasti ystäviä joista iso osa on tällähetkellä varmasti läheisempiä. Mutta ajattelen sinua tänäänkin koko päivän. Ja huomenna. Ajattelen myös elämän arvaamattomuutta. Lähetän paljon ajatuksia sinne sairaalaan, sekä aivan erityisesti ihanille vanhemmillesi, joihin minulla on ollut aikanaan kunnia myöskin tutustua. Olet vanhempiesi silmäterä, ja voin itsekin äitinä vain yrittää kuvitella tuskan jota he kokevat sairasvuoteesi äärellä. Voimia!

Taas opetit, että elämä on nyt.

En suostu siihen, että tämä olisi ystävyytemme loppu. Ei näin. Odotan, että saat elämän langasta taas kiinni, ja sitten soitan sinulle. En jää enää odottamaan.

Moi, mitä kuuluu. Mentäiskö vaikka kahville?

Naistentaitoprojektin hedelmää, neuletakki







Innostuin blogikolleega-Rillan luomuksista niin paljon, että tartuin itsekin puikkoihin. Ja tämä on siis jonkunlainen ihme. Tähänastisen elämäni neulomukset on laskettavissa yhden käden sormilla, eli kahdet teinivuosina värkkäämäni lapaset (miehelle jota yritin jo silloin vongata) ja taannoin esittelemäni vauvanpeitto, ovat oikeastaan lyhykäisyydessään meikäläisen neuleaikaansaannokset. Ja nyt sitten tartuin haasteeseen, ja tein kokonaisen takin! Rehellisyyden nimissä takin piti tulla nuorimmaisellemme, tein sen koossa 92cm, mutta koska Stömsöhön on meiltä matkaa, tuli takista aikalailla isompi, ja se on tuolle kolmevuotiaallekin ihan liian iso. Ainakin siis kasvunvaraa löytyy.

Vihreät napit huusivat jotakin kaverikseen, ja siihen kutsuun vastasin virkkamalla pipon. Siitäkin tuli aika reilu, koska tähän ei ollut edes ohjetta vaan tein sen perstuntumalla. Tuntuma ei siis ollut kovin tarkka.

Takki on ollut jo jonkun aikaa valmiina, mutta poika on kieltäytyt järjestelmällisesti mallintöistä, niin kuvaus on siirtynyt. Eipä tuo nytkään kovin halukkaalta näytä, kärsimyspantomiimi oli lähes oscarin arvoinen... Lapsi on kuitenkin ihan kunnossa, mikäli hetkellistä häikäisyä ja siitä aiheutuneita traumoja ei lasketa.

kylän kaunein lintulauta?




Pikkulinnut alkoivat parveilemaan pihapiirissä siihen malliin että oli aika aloittaa taas talviruokinta. Me olimme jo kesällä Porvoossa käydessämme ihastuneet yhdessä liikkeessä näkemäämme lintulautaan, ja nyt kun aihe tuli ajankohtaiseksi, saimmekin mukavan syyn tehdä pienen retken tuohon kauniiseen kaupunkiin.

Lintulauta on kaksitoiminen, keväällä sen saa pienillä muutoksilla linnunpöntöksi, eli saamme seurailla näiden pienten ystävien puuhia luultavasti vuoden ympäri :-) Lisätietoja merkistä, jälleenmyyjistä ja laajasta mallistosta saa firman sivuilta eli www.WildlifeGarden.info. Vinkkinä, että näitä pönttöjä löytyy vaikka minkälaisia, on moderneja, hirsimökkejä, jopa kerrostaloja! Jokaiseen pihaan siis löytyy varmasti oikea tyyli. Eikä ollut edes maksettu mainos, vaan olen vain ihan aidosti ihastunut tähän pikkumökkiin, ja niin tuntuvat olevan lintusetkin :-) Meillä onkin ikkunat täynnä isoja ja pieniä nenänjälkiä, kun koko perhe on niin innokkaasti seuraillut lintujen puuhia!

Tiffanytyö eteiseen




Viimeviikkolla valmiiksi tullut tiffanytyö pääsi paikoilleen. Työn malli on tyyppiä "omasta päästä", eli tähän ei ollut mitään valmista mallia. Kapea ikkuna on eteisessä, ulko-oven vieressä. Paikka ei ole ehkä kaikkein kiitollisin lasityölle, koska heti ikkunan edessä on eteisen kaappi. Työtä ei siis näe suoraan edestäpäin jolloin laseja ei näe kunnolla valoa vasten. Idea on tälläkertaa kuitenkin tärkeämpi kuin itse toteutus, minusta oli kiva saada tuohon ylipäänsä jotain, verhoakaan en viitsi noin pieneen ikkunaan laittaa. Nyt tuossa on kuitenkin jotain koristusta, muutoin melko askeettista eteistä ja kenkävuoria kaunistamassa :-)

Lamppunen



Hassunhauska kangaspäällysteinen lampuke Clas Ohlsonilta 6,5e. Iso hehkulamppu 3,95e. Melekeen niinko disainii.

Valoa pimeneviin iltoihin.








Tämänpäiväinen kylmä ja kirpeä sää sai minut ajattelemaan talvea. Lisäksi illat alkavat olla pimeitä, niin nyt olikin hyvä aika viritellä talvea varten tunnelmalliset pihavalot. Laitoin kaapista löytyneet valot etupihan tuijiin, ja takapihalle "fenix-puuhun" kävin ostamassa uudet. Lisäksi nappasin mukaan tuollaisen Airamin valo-oksan, siitä en ole vielä ihan varma onko se ihan soma vai tosi kamala "kitsch".

Minusta pihassa hohtavat valot ovat tosi kodikkaat. Nytkin piti odottaa ensin hämärää, ja käydä sitten kävelemässä korttelin ympäri vain jotta näki kuinka kutsuvat ne onkaan! Tämän asian suhteen onkin ihan hyvä ettei meillä ole vielä katuvaloja, vaikkakin muuten niistä olisikin ihan kiistatonta hyötyä.

Nyt saa vaikka lumi tulla.

Pienet hetket


 Olen törmännyt usein tilanteisiin jotka ovat saaneet ajattelemaan elämän koostumusta aivan pienistä hetkistä. Aika on siis pikkuruisia hetkiä jonossa, runollisesti kuin helminauha. Näissä pienissä hetkissä teemme jatkuvasti pieniä ja isoja päätöksiä, asiaan sen enempää paneutumatta. Menen tätä kautta, otan tätä leipää kaupasta, pesenkin pyykit vasta myöhemmin jne. Pieniä valintoja. Ja niitä isoja myös, jotka saattavat vain tuntua pieniltä, mutta seuraukset voivat olla todella suuria.

Tänään kohtasin taas yhden tälläisen hetken.  Oma hetkeni tapahtui liikenteessä, joka onkin otollisinta maaperää näillä aivan pienen hetken ratkaisuille joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Ajoin pikkutietä autolla, ja näin jo kaukaa nuoren pojan valkoisen kepin kanssa odottamassa tien yli pääsyä. Olen nähnyt saman pojan ennenkin, ja olen huomannut kuinka hienosti hän kuuntelee autojen äänistä koska voi ylittää. Pysähdyin, tottakai, ja jäin noin pari metriä kauemmas suojatiestä kuin normaalisti, koska poika ei aina ylitä tietä aivan suoraan. Lisäksi hän tarvitsee sivusuunnassa tilaa koska heiluttaa keppiään edestakaisin ja näin hahmottaa ympäristöään. 

 No, perässäni ajanut auto teki oman "pikku ratkaisunsa", painoi kaasua, ja lähti ohittamaan minua. Siis keskellä taajamaa, neljänkympin alueella, kun annoin tietä jalankulkijalle. En voinut uskoa silmiäni, ja painoin tietysti töötin pohjaan. Auto pysähtyi rinnalleni, ja kuljettaja sai minulta niin pahaa silmää ettei ole varmaan koskaan moista nähnyt.  Toivottavasti ukko kertaa mielessään vielä illalla nukkumaan mennessäänkin liikennesääntöjä.


Minä haluan pyytää anteeksi sinulta, nuori poika joka hahmotat maailmaasi kuuntelemalla. En töötännyt sinulle, en hoputtanut sinua kulkemaan tien yli nopeammin. Vaikka tiedän että kuulosi on hyvä, en usko että tätä tilannetta pystyit kuvittelemaan edes mielikuvituksellasi. Eihän kukaan ole oikeasti noin törppö kuin tämä armas kanssa-autoilija. Toivon sinulle jatkossa suojelusenkelin mukaasi näihin tienylityksiisi, taidat tarvita niitä, vaikka hienosti pärjäätkin.

Iltapalapannari

Hemmottelin itseäni tekemällä iltapalaksi pannaria :-) Mulla sattuu olemaan maailman paras pannarin ohje, ja koska tulin siihen tulokseen ettei se auta ketään että pimitän tietoa vain itselläni, päätin jakaa sen myös teille ystävät hyvät. Tässäpä siis:

8dl maitoa
50-100g sulatettua margariinia/voita
2 munaa
5dl jauhoja
1tl leivinjauhetta
1tl suolaa
1tl vaniliinisokeria
1dl sokeria

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään, ja vatkaa ne muna-maitoseokseen. Lisää lopuksi sula rasva. Anna taikinan turvota hetki. Paista 200 asteessa n.20 min, tai kunnes pinta on hieman ruskea.

Päälle hilloa ja sokeria, tämä ei ole kevyruokaa :-) Kyytipojaksi lasillinen maitoa. Nam!

Nyt se on täällä, ompelukone!


Viikonloppuna myös minä sain myöhästyneen syntymäpäivälahjani. Kauan odotetun ompelukoneen. Pitkän pohdinnan tuloksena päädyimme huollettuun käytettyyn, kiitoksia vaan kaikille vinkeistä :-) Tämä on siis Pfaff Varimatic 6085, aito vuosikertakone yhdeksänkymmentäluvulta. Oletettavasti parempi kuin pussillinen uusia?





Isoäitini oli lähettänyt mukaan kassillisen ompeluohjeita sekä tilkkuja, kankaita ja pitsejä. Kiitoksia vaan kovasti, ohjeet tulevat varmasti tosi tarpeeseen kun tumpelo aloittaa aivan nollasta tämän homman opiskelun :-)

Aiemmin haaveilin siis koneesta, seuraavaksi voinkin haaveilla ajasta jolloin ehdin lukea käyttöohjeen, istua koneen ääreen ja oikeasti aloittaa opettelemisen! Ihanahan tuota on katsellakin ja haaveilla kaikista upeista luomuksista joita sillä aikanaan surruttelen :-)

2 ja15

Nuorimmainen täytti taannoin 2v, ja tänään sitten juhlittiin ja kahviteltiin. Esikoisella ja nuorimmaisella on syntymäpäivät aika lähekkäin, niin näitä poikien synttäreitä juhlittu viime vuodet samalla kertaa.



Olen tainut tästä kakunteosta teillekin aiemmin "avautua"... No, taas kerran päätin uhmata kohtaloani, ja taas mentiin aika samalla kaavalla. Hermot meni, ja taisinpa lausua ne maagiset sanatkin. "Mä en enää ikinä tee kakkua." No, katotaas sitten. Ihan hyvää tämä tosin oli, ja koristeetkin sain lopulta tehtyä vaikka epätoivo meinasikin iskeä. Tämän kakun opetus oli se, että tomusokerikuorrutteella ei saa kakun reunoista nättejä. Ei vaan saa.

 Tuli kivoja lahjoja.

 Syötiin paljon herkkuja.


Kolmevuotiaalla oli ajoittain aika vaikeaa hyväksyä sitä, että pikkuveikka saa lahjoja ja hän ei saa heti repiä niitä toisen kädestä. Paljon on vielä pienellä opittavaa tässä elämässä...





Juhlat oli tosi kivat. Paljon onnea pojille!

Vähän hulluttelua


Lueskelin alkuviikosta sitä keltaista lehdykkää, ja silmiini pisti yksi tuote jonka "saattaisin" haluta. Kun torstai ja tämän tuotteen myyntipäivä koitti, olin jo ehtinyt unohtaa koko jutun, mutta onneksi aamukahvilla lehdessä oli vielä mainos, niin ei mennyt sittenkään sivusuun tämä ihanuus. Rohkea rokan syö, eli eikun Hulluille päiville! Onneksi menin, tuo Kartellin pikkulipasto on jotenkin sellainen jokapaikkaan sopiva! Tuntuu että jos se ei olekaan tuolla eteisessä parhaassa käytössä, sen voi laittaa ihan mihin vaan :-)


Ja mikä parasta...





 
...kaupan päälle tuli mahtava, pienen pojan mentävä pahvilaatikko!