Kirppiksiä









Tässä taas muutamia viimeaikojen kirpputoriostoksia. Tampellan Laikka-kangasta n.80x200cm pala, sekä hauskanvärinen esiliina, lähinnä ompeluksia varten. Molemmat maksoivat 2e. Alempana Sarviksen ja Decembren tarjottimet, olivat kolmen tarjottimen setissä joka maksoi yhteensä 2e. Pakko tunnustaa, mulla on ihan liikaa tarjottimia. Niitä ei oikeasti ihminen tarvitsisi näin paljoa, mutta toisaalta onpahan eri tilanteisiin ja kattauksiin eri värejä :-) Paheensa kullakin...





Juban sarjakuva-albumi lähti mukaan osittain nimensä takia. Ja myöskin siksi, että mies oli kerrankin mukana, ja tämä oli hänen löytönsä. Ja tietysti siksi että Juballa on hyvät jutut! Pienille pojille tuli ostettua myöskin Nalle Puh-dvd, koska näitä sairastamis- ja sadepäiviä tuntuu riittävän... Nämä molemmat ostokset olivat 3e/kpl.







Lopuksi vielä lasten suosikki, vanha Fisher Price lentsikka, 2e. Tällä onkin lennetty siitä asti kun sen kotiin toin, komeiden ääniefektien saattelemana tietysti. Uskomatonta miten nuo vanhat lelut kestää, tämäkin kapine on merkintöjen mukaan vuodelta 1980, eli yli kolmekymppinen sekin :-)

Muijat kiertoon




Nyt kun pääsin vihdoin kankaiden leikkelyn ja ompelun makuun, jatkoin oitis samoilla vauhdeilla. Minulla on näitä lapsuuden muijaverhoja jonkun verran kaapissa, ja niistä sitten piti keksiä jotakin askarreltavaa. Verhoiksi ne ovat jo liian haalistuneet, mutta reunoilta saa ompeluksiin ihan kivoja paloja. Kävin taannoin Marimekon myymälässä, ja siellä oli myynnissä tämän tyylisiä joulukoristeita, taisivat olla Muijaa nekin, niin siitähän se ajatus sitten lähti. Jos oikein innostun, saatan tehtailla näitä jopa joulukuusen koristeluun tarvittavan määrän! Jos innostus ehtii haihtua ennekuin ehdin moiseen ryhtyä, onpahan ainakin muutama sydän tehtynä. Samaisesta kankaastahan voisi tehdä muutakin jouluista, vaikkapa tonttulakit lapsille..?

Nämä sydämet ovat ainakin melko ekologisia jouluhömpötyksiä, kun sekä kangas että täyte ovat kierrätettyjä :-)

THE joulukalenteri






Saanko esitellä: urhean haasteeseen tarttumisen, rohkean ompelukoneen selättämisen ja yön pimeiden tuntien tuotos, joulukalenteri! Voitonriemu kalenterin valmistuessa oli niin valtaisa, että tiedustelin jo mieheltäkin sattuuko hän tietämään, voiko ylpeydestä oikeasti haljeta?  Kalenteri on toki tekijänsä näköinen, hieman vinksivonksin eikä suinkaan täydellinen, mutta silti aivan itse tehty. Ja ihan eka ompelutyö. Eikä ainakaan ylpistyneen tekijänsä mielestä kalpene kovinkaan paljoa alkuperäiselle innoittajalleen, Marimekon Isolan joulukalenterille. Kankaina käytin kaappiin kertyneitä aarteita, äitini ja isoäitini vanhoja verhoja, sekä muita sekalaisia tilkkusia. Kaksi pöytäliinaakin uhrasin hyvän asian puolesta. Ainoastaan taustakankaan ja yksivärisen punaisen, sekä numeroiden huopakankaan kävin vartavasten ostamassa. Ylä- ja alareunaan tarvittu pyöreä puukeppikin löytyi varaston uumenista.

Komerossa on odottamassa jo pussillinen pikkuyllätyksiä joita kalenterin taskuihin aina iltahämärissä sujautellaan neljän piltin aamulla löydettäviksi. Äitiä taitaa jännittää enemmän kuin lapsosia tämän kalenterin avaaminen!

Mukavaa ensimmäistä adventtia kaikille, kohta päästään jo availemaan luukkuja :-)


muutama jouluinen pikkutiffany





Näin joulun alla ei viitsi enää aloittaa mitään isoa työtä tuolla tiffanykurssilla, joten monena vuonna olenkin käyttänyt tämän ajan askartelemalla erilaisia pieniä jouluaiheisia töitä. Näitä on mukava viedä pikkulahjoiksi, tai ripotella ympäri kotia tunnelmaa tuomaan. Pienet muutaman palat työt on siitä mukavia, kun niitä saa tehtyä alusta loppuun valmiiksi yhdessä illassa, monesti useammankin kerralla. Rikkoutuneen käsipeilin peiliosakin sai eilen uuden elämän kynttilänalusena. Minä luulen, että joulun ollessa oikeasti lähempänä, tuo kuusi saa ylleen jotakin kaunistusta, pitäähän kuusessa koristeet olla ;-)

Ensimmäinen adventti lähestyy, poltelkaahan paljon kynttilöitä, mutta varovasti!

pari sarvista ja arkista eloa



Pitkästä aikaa on tullut käytyä muutaman kerran kirppiksellä. Enkä näilläkään kerroilla ole ostanut juuri mitään. Nämä Sarviksen astiat kuitenkin nappasin mukaan, eli yksi lautanen/purkinkansi joka onkin oranssi vaikkei kuvasta sitä oikein pysty päättelemään. Lisäksi kannellinen säilytyspurkki ja muki. Maksoivat yhteensä neljä euroa.



Täällä on sairastettu ja oltu tosi väsyneitä. Puolin ja toisin. On niin hämärää ja harmaata että tuntuu kuin se tunkisi pään sisällekin. Aurinkoa mulle, pliis! Ja vähän äkkiä! Valokuvauskin on lähes mahdotonta, kuten kuvista näkee. Ehkä jalustalla saisi vähän tarkempia kuvia, mutta sellaista ei minulla ole.

Ainiin, jotain positiivistakin. Eräs projekti etenee ihan kivasti, ja saattaa tosiaan valmistuakin ajoissa, ennen joulukuuta :-)

Pöllölle kaveri, mutta mikä?



Pieni pöllö oli kovin yksinäinen. Se toivoi saavansa leikkikaverin sellaisiksikin ajoiksi kun perheen pienet pojat eivät ollet kotona. Toive kuultiin, ja kaveri tuli. Kukaan ei vaan tiedä mikä olio tuo kaveri on! Kolmevuotiaan mielestä se on lintupelin lintu. Äidin mielestä se on pupu joka on hukannut vartalonsa. Äidille tuli myös mieleen muistoja vuosikymmenten takaa, kun pikkuveljellään oli hieman tätä muistuttava kuminen purulelu jossa jäystettäviä korvia oli vain enemmän... Isämies ei osannut kommentoida kysymystä muutoin kuin nauramalla.

Oli olio mikä hyvänsä, se saa jäädä. Kyllä meille aina muutama omituinen otus mahtuu entisten sekaan :-)

Ihana iso lapsi


Sain luettavakseni tekstin jonka esikoiseni oli kirjoittanut vanhemmistaan. Varsinkin viimeinen kohta oli minusta liikuttava:

Vaikka käyttäydyn joskus todella typerästi vanhemmilleni, he antavat anteeksi ennen kuin sitä edes pyydän, koska he ymmärtävät minua sekä kaikkia muita lapsiaan.
 
Vaikka välillä mukuloiden kanssa tuntuu ettei mikään oppi mene perille ja koko homma turhauttaa, tämä muistutti jälleen siitä, että ehkä noista sittenkin kasvaa ihan hyviä ihmisiä. Eli tiedoksi vaan kaikille kylän teinitytöille, täällä on kasvamassa ainakin yksi kelvollinen miehenalku joka kannattaa pitää mielessä sitten muutamien vuosien päästä ;-)

Huhuu?






Olen virkattu pehmoeläin. Kenties pöllö. Tai pöllön lapsi. Tai joku muu pieni tipunen. Osaan melkein lentää ja olen vähän hassu. Nokka on vinossa ja silmätkin katsoo vähän kieroon, mutta hei, eihän meidän kaikkien tarvitse missikisoihin osallistuakaan! Menkööt ne tilhet ja muut nätimmät. Minä leikin silläaikaa lasten kanssa :-)

Eilisen keramiikat

Sain eilen illalla tuotua taas muutaman valmiin työn kotiin keramiikkakurssilta. Tälläkertaa usemapia pieniä juttuja.



Jääkaappimagneetteja.


Nappeja, tälläkertaa vihreitä.

  Joulupaketteihin laitettavia koristeita.

Hassua, kun näitä on tehnyt tässä pitkin syksyä, niin mulla alkaa olla jo ihan joulutunnelmat! Meillä on siirrytty myös nauttimaan joulutortuista ja glögistäkin hyvissä ajoin. Eikä haittaa yhtään että kaupoissa on jo joulujutut esillä, minusta on tänä vuonna tosi mukavaa fiilistellä :-)

joulukalenteria

Ai että mä haluaisin tän! Kyseessä on siis Marimekkkoa, Isolan joulukalenteri. Minun ja kalenterin välissä on kuitenkin vain yksi pieni asia; hinta. Koska tämä ihanuus maksaa yli 70e, päädyin hakemaan kaupasta hieman kangasta, ja ajattelin vihdoinkin tarttua härkää sarvista. Tai siis ompelukonetta. Saas nähdä valmistuuko kalenteri täksi jouluksi..?

Nopeaa arkiruokaa pesueelle






Täällä taas, pirteänä kuin peipponen :-) Kaivurimiehet on ahkeria miehiä, ne aloitti jysäyttelemään isoja kadunreunakiviä tuossa meidän talon edustalla jo ennen puolta seitsemää. Eikä siinä mitään, kyllähän kunnolliset ihmiset nouseekin siihen aikaan, mutta tämä kotiäiti olisi mielellään vielä hetken nukkunut...

Aamun kunniaksi ajattelin jakaa teille taas yhden ruokakokeiluni. Älkää peljästykö, tämä ei ole muuttumassa ruokablogiksi, koska siihen minulla ei kertakaikkiaan taidot riitä. Kokkailuissa olen korkeintaan keskinkertaisuus, tavallinen perheenäiti joka taistelee jatkuvasti sen saman aiheen kanssa kuin varmasti moni muukin; miten saisi vähän vaihtelua perheen pöperöihin? Kun aina ei jaksaisi sitä pastaa ja jauheliha-tomaattikastiketta... Tässä siis yksi hatusta heitetty pöperö, joka osoittautui ihan syötäväksi. Pahoittelen huonolaatuista kuvaa, ruoka-aikaan on aina jo ihan pimeää, eikä meillä useinkaan jää ruokaa seuraavalle päivälle kuvattavaksi ;-)

Samettinen kana-aurakeitto

700g maustamattomia kanasuikaleita
n.500g pakasteperunasuikaleita
1l vettä
puolikas paketti aurajuustoa
2dl kermaa
n.25g voita tai margariinia paistamiseen
1 kanaliemikuutio
n. 4rkl sipulifondia
mustapippuria maun mukaan

Paista kanat kattilan pohjalla reiluhkossa rasvassa. Lisää perunasuikaleet ja sipulifondi, kääntele hetki jotta perunat hieman sulaa ja maustuu. Lisää vesi ja liemikuutio, anna kiehua noin 5 minuuttia. Lisää murennettu aurajuusto ja jauhettu mustapippuri, anna kiehua hetki. Lisää kerma ja kiehauta vielä. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Pehmokiraffin poseeraukset








Valokuvamallina uusi virkattu toveri Kiraffi. Toveri on menossa syntymäpäivälahjaksi 4-v kummitytölleni. Testirymä totesi Kiraffin jo oikein mukavaksi tyypiksi, joten eiköhän tuon uskalla luovuttaa uuteen kotiin :-)

Tein tyypin netistä löytämälläni ohjeella, joka löytyy täältä. Värityksen sai valita lankakaupassa mukana ollut 3-v poikani, ja oikein iloinenhan tuosta tuli.




Tässä vielä kirahvin osat korvia lukuunottamatta ennen kasausta, melkoinen lankahässäkkähän tuo oli...

Uusvanhaa Orthexia


Sain tälläiset hauskat muovimukit kiitoksena kun osallistuin erääseen tutkimukseen antamalla haastattelun. Mukit ovat Orthexin GastroMax-merkkiset, mutta antaja selitti näiden olevan uudistuotantoa joka on tehty vanhalla muotilla. Eli näitä samoja mukeja olisi siis valmistettu joskus aiemminkin. Hän myös mainitsi että ne olisivat olleet nimellä Ruska, mutta en löytänyt aiheesta mitään tietoa ainakaan pikaisella nettiselailulla. Jos joku tunnistaa mukit tai niiden edeltäjän, niin kertokaa ihmeessä!

*Pikainen lisäys, löysin sittenkin, nimi olikin Rusko, ja tässä linkki.

Hieman keramiikkaa








Eilen sain tuotua kotiin taas muutaman tuotoksen keramiikasta. Kannu on tarkoitettu kukkapurkiksi, esimerkiksi kesällä pihalle. Tein siitä kyllä oikeasti toimivankin, mutta valitettavasti suurin osa kastelureijistä meni lasituksessa umpeen. Eilen juuri juttelimmekin aiheesta, kuinka lasitusvaiheessa tulee melkein aina jotakin yllätyksia tai pettymyksiä. Tosi hyvänkin työn saa pilattua lasituksen epäonnistumisella... Tässäkään työssä en ole tyytyväinen lasituksen lopputulokseen, olisin halunnut aivan tasaisesti valkoisen. Lisäksi tuli valumia ja muitakin vikoja. Kaipa se niin on, että lisää vaan harjoitusta tarvitaan!





Lisäksi olen tehtaillut nappeja, tässä ensimmäinen erä joka on valmistunut. Taas kerran, lasitus ei mennyt "ihan nappiin" mutta toisaalta onhan ne aika hauskat ja ainakin persoonalliset noinkin!