ei osunu vieläkään







Illalla meinasi alkaa harmittamaan, kun olin vieläkin ilman uutta pipoa. Lankaa oli vielä vähän jäljellä, niin pakkohan se oli... Keskityin oikein kovasti, ja ympärysmitta tuntuikin osuneen nyt aika oikeaan. Edellisen pipon suurin ongelma oli kuitenkin aivan liian iso syvyys, niin nyt koetin olla tekemättä liian syvää. Ja koetin liikaa. Tämäkin jäi liian pieneksi. Yritin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on, ja tein korvaläpät, jotta liian pieni syvyys ei haittaisi, mutta ei. Kyllä se edelleen oli vähän liian pieni. Yritin ehdottaa kolmevuotiaalle että no jos tämä olisi nyt sinun pipo kun pikkuveli sai sen edellisen, mutta poika ei suostunut edes sovittamaan, koska kapineessa oli ne läpät. Se on tarkkaa hommaa kuulkaas, tuo kolmevuotiaan miehenalun pukeutuminen! Tälläkertaa tyttöteini sai siis uuden pipon. Isopoika ehdottikin jo että jos vaan tekisin kaikille uudet..? No, mikäs siinä, lankaa pitäisi vaan sitten hakea lisää.

Taidankin lähteä tästä pihalle, ja vetää suosiolla sen vanhan, liian ison kotsan päähäni :-) Voihan se olla välillä ihan hyväkin että hattu on silmillä, niin ei tarvitse ihan kaikkea katsella, voi olla niinkuin valikoiva näkö! "Sori, mä en nähny kun oli tää hattu..." ;-)

Ei kommentteja

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!