Kolmio


Kun ihmisentaimen elämä on ihan alkumetreillä, tuntuu että aika pysähtyisi ja kiitäisi huimalla vauhdilla samanaikaisesti. Päivä menee hujauksessa, valvottu yö kestää ikuisuuden.


Toisaalta kaipaisi seuraa, toisaalta yksinäisyyttä. Omaa aikaa, meidän aikaa, aikaa. Ja että se pysähtyisi tähän paikkaan.


Napanuora on vielä viisi päivää synnytyksen jälkeen tosi tiukalla. Muistikohan ne edes katkaista sitä?


Koti saa lojua kaaoksessa, nyt nautitaan tästä ihanasta ajasta joka kiitää. Vauvaa voisi tuijottaa viikon syömättä. Itkeä tirauttaa aina välillä. Oi hormonit!

Elämä on supistunut pieneen kolmioon. Imetyskolo sohvan nurkassa. Hoitopöytä ja pesupaikka. Oma sänky. Mitäpä sitä muuta tarvisi. Voi kunpa tämän ajan saisi pullotettua! Voisin palata katselemaan ja nuuskuttelemaan näitä hetkiä vielä vuosienkin päästä uudelleen ja uudelleen...

10 kommenttia

  1. suloiset kuvat! sniif :) nauttikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä nautitaankin! Sydän on pakahtua onnesta ja kiitollisuudesta...

      Poista
  2. Onnea ihanasta pikkunyytistä! Ihania kuvia pienestä, kun nämä lokataaperot on jo niin isoja.

    Eilis

    PS. Ryhmään pitää hakea uudestaan muutoksen vuoksi, jos joskus aikaa löydät.

    VastaaPoista
  3. Suuresti onnea mitä suloisimmasta nyytistä!
    Ja aivan ihastuttavat kuvatkin :)

    paapelo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hauska kuulla teistäkin, vanhoista tutuista! :-)

      Poista
  4. Jäin pitkäksi aikaa katselemaan tuota ensimmäistä kuvaa...
    Oi niitä vauva-aikoja! Vastasyntynyt olkapäällä, niin kevyt ja pehmeä, ihana vauvan tuoksu. Siinä se sitten on, hän jota on niin odotettu ja ajateltu ja mielessä kuviteltu...

    Tosiaan, kunpa ne hetket olisi voinut pullottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se riipaisee nyt jo sydämestä kun tietää miten nopeasti aika kulkee, ja tämä ajanjakso on pian vain kaunis muisto. Tuntuu että esikoinenkin oli ihan äsken tuossa samalla olkapäällä, ja silti tuo menee jo lukioon...

      Poista
  5. Itselläni ei ole vielä lapsia ja jäin myös tuijottamaan näitä ihania kuvia ja tunnelmia.... Tulee mieleen kirja jonka joskus näin, sen nimi oli 'Minä en sitten muutu', eli vaikka kuinka päättäisi että lapsentulo ei muuta itseä niin silti löytää itsensä 'mammakerhosta' :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in. Toisaalta eihän siinä ihmisenä muutu, mutta elämä muuttuu kyllä, ainakin ensimmäisen lapsen kohdalla. Ja toisaalta muuttuu ihminenkin, halusi tai ei. Yleensä onneksi parempaan suuntaan :-) Voi olla oma vanha itsensä, ja sen lisäksi äiti!

      Poista
  6. Ihania kuvia! Onnea Onnea vielä!

    VastaaPoista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!