Juhlaviikonloppu


Lauantaina tytär sai nimen. Nimi sai paljon kiitosta, kelvollisen valitsimme. Paljon perinteitä ja elämän jatkuvuutta sisältävän. Muistoja mieleen nostavan. Ja kuitenkin tulevaisuuteen kurottavan, koska kantajansa on uusi, pieni ihminen. Ja pienellä on ihan oma elämänsä elettävänään. Isoisoäiti (muoks: siis isoisoisoäiti!) kulkee nimessä mukana, ja antaa suojaa elämän käänteissä silloin kun sitä tarvitaan, kaikella Karjalaisella tarmokkuudellaan.




Neito jaksoi juhlia hienosti, ja kuten oppikirjoissa sanotaan, nukkui koko toimituksen ajan. Lopuksi kuitenkin avasi silmänsä siksiaikaa että saatiin muutama kuvakin napattua.




Juhlissa riitti vauhtia, ja monenlaisia tunnelmia. Lapset huitelivat kuka missäkin, eikä äiti aina pysynyt kartalla että missä kukakin on. Onneksi silmäpareja riitti katsomaan perään silloinkin kun äiti keskittyi kahvipöydän antimiin. Eli lähes koko juhlien ajan ;-) Piti ottaa taas ilo irti siitä että saa juttuseuraa kahvinsa painikkeeksi, normaalisti kun täällä saa hörppiä sumppinsa aika itsekseen.



Pikkuneidillä oli asiaankuuluvat seurapiirielkeet vaatteenvaihtoineen ja koruineen. Kastehelmet olivat kaunis lahja, joissa on mukana myös ihana idea. Helmiin kuului jatkopala, eli tyttö voi pitää isompana samoja helmiä esimerkiksi rippijuhlissaan tai häissään. Aika kiva juttu, eikö? Lisäksi oli kastesormus sormessa, siitäkin saa myöhemmin kaulakorun.



Sunnuntaina sain herätä lauluun, kukkiin ja kortteihin. Ja viiden palleroisen haliin :-) Voiko ihanampaa äitienpäivän aloitusta ollakaan! Aamiaisen jälkeen pakattiin porukka matkaan, ja suuntasimme Lintsille humputtelemaan. Vähän erilaista ilonpitoa, vastapainoksi korkokengille ja solmioille. Isot lapset juoksivat läpi kaikki hurjimmatkin vekottimet, kun emäntä itse tyytyi yhteen miehen kanssa tehtyyn kierrokseen vanhassa kunnon vuoristoradassa. Pussattiin vähän tunnelissa, ja pidettiin kädestä. Tuosta hurjemmaksi ei uskalla heittäytyä :-D



Kaikkein jännin laite oli meidän mielestä pikkujuna, johon pojat menivät ihan kahdestaan. Meitä ei miehen kanssa ole varmaan koskaan hirvittänyt niin paljon Lintsillä! Hienosti se kuitenkin meni, ja saatiin pojat takaisinkin, vaikka ne hetkeksi katosivatkin talon taakse, ihan kokonaan pois näkyvistä...


Reissu huipentui maisemajunaan, johon jouduttiin jonottamaan tosi kauan, mutta olihan se sen arvoista! Maisemat oli komeat, ja vauvakin pääsi ensimmäiseen Lintsilaiteeseensa! Se on hyvä aloittaa tuo totuttautuminen ajoissa, jo ennen kahden kuukauden ikää. Ei ehkä tyttö jää sitten ihan niin mamoilijaksi kuin äitinsä... Minua nimittäin huippaa jo katsoakkin noita uusimpia vatkaimia. En voi käsittää että ihminen voi jäädä henkiin sellaisesta pyörityksestä! Huh.


Toivotan ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille äideille, ja sellaiseksi aikoville. On tää vaan niin hienoo! Tämä äiti hilppasee vielä saunan hämyyn mietiskelemään tätä kaikkea, oli kyllä vauhdikas viikonloppu.

8 kommenttia

  1. Teillä ollut touhukas viikonloppu. Tuo nimen kuuleminen on aina ristiäisissä huippu-jännittävää. Sitten sitä makustelee ja totuttelee, toisinaan pidempään toisinaan asia on itsestäänselvyys.
    Ja tiedän yhden meiltä, joka myös tahtoisi Lintsille. Toisaalta tekisi kyllä itsekin mieli fiilistelemään. Hurjimmat vekottimet jää kyllä tätä nykyä itseltä. Ennen pyörin vaikka missä, mutta nykyään ei vaan pysty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hassua, että minua aina itkettää kovasti kuulla se nimi, vaikka olen sen itse valinnut ja pitkään jo sitä miettinyt... Niin silti se aina herkistää. Tälläkin neidillä oli etunimi käytössä jo syntymästä asti. Mutta on se silti juhlavaa kun se virallistetaan :-)

      Lintsillä huomaa kyllä vanhentuneensa, kun entinen hurjapää on ihan mamis ;-)

      Poista
  2. Oon ollut n. 15 vuotta sitten viimeksi vuoristoradassa ja se oli niin kamalaa, että minua ei kyllä saa enää mihinkään heiluvaan vekottimeen. Korkeista paikoista ja maisemista kyllä tykkään.

    Kiitos kivoista juhlista! Laitan kuvia kun saan aikaiseksi. Niitä on paljon, mutta kaikki on otettu aukolla 5, unohtui sellainen asetus. Hups. Vähän kyllä harmittaa kun valoa oli muutenkin vähän ja tuo ei ollut kuitenkaan suurin mahdollinen aukko. No täytyy kaikkein tärähtäneimmät poistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vaan itsellenne :-) Vuoristorata on parhautta, siitä ei voi edes kiistellä!

      Poista
  3. Ihanat värit, ihanat tunnelmat! =) Ihanat helmet, ne on mahtavat myös 1v kuvissa ;) Me käydään joka kesä Lintsillä ja Särkänniemessä, ollaan aamusta koko aukioloaika tappiin asti ja ajetaan väsyneinä mutta onnellisina kotiin, kuin pahaisetkin kakarat =D Onnittelut vielä äitienpäivän johdosta! =)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta muuten, enpä ollut ajatellutkaan että voihan niitä helmiä käyttää jo aiemminkin :-) Kiitos ideasta! Ja kiitoksen onnitteluistakin :-)

      Poista
  4. Elämäntäyteistä siellä. Onnea pikkuiselle, vähän kyllä uteluttaa nimen suhteen.
    Lapset pelkällä olemisella luo tunnelmaa ja juhlaa, vaikka me aikuiset monesti muuta luullaan. ;)
    P

    VastaaPoista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!