Kimppukausi


Meidän perheessä P rakastaa kukkakimppujen poimimista ehkä jopa enemmän kuin minä. Ja se on sitten jo aika paljon se. Ihan mukava nähdä pojassa jotain omiakin piirteitäni, tuo kun on muuten kuin isänsä peilikuva! Poika on nyppinyt kaikkea vihertävää maasta jo siitä lähtien kun lumi alkoi sulaa, sitten tulivat leskenlehdet, valkovuokot, voikukat... Ja nyt vihdoin alkaa olla luonnonkukkia niin paljon että niistä saa erilaisia sekakimppuja. Me kotifloristit hyrisemme tyytyväisyyttämme :-)


P:n päivärutiineihin kuuluu ainakin muutaman kimpun poimiminen, ja nyt tänä kesänä hommaan on tullut uusi ulottuvuus, kun poika saa mennä itsekseen tuonne takametsään ja pellolle poimimaan. Toinen on niin iso poika jo! Ja koska itsekseen meno on paljon hauskempaa kuin äidin tai isin kanssa meno, on meillä kimppumäärät kasvaneet entisestään. Valehtelematta meinaa välillä maljakot ja kipot loppua kesken. Ja välillä jätän jopa osan kukista laittamatta maljakkoon... Hys!


Vaan onhan nuo kimput aika liikuttavia! P on tosin jo aika taitava, hän asetteleen aina kukat kauniisti tasaiseksi kimpuksi, ja osaa ottaa pitkät varret kaikkiin. Toiset aloittaa viulunsoiton aikaisin nousevat huipulle. Meillä P on luultavasti tulevaisuuden huippufloristi tai puutarhuri kun on nelivuotiaana jo noin taitava ja tuntee monet lajitkin jo nimeltä :-)


Kylläpä kelpaa! Varjossa +25 astetta jo toista päivää peräkkäin ja aika kesäinen fiilis. Eilen jo hipsin pitkin pihaa paljain varpain lyhyessä kesämekossa. Ihanaa!

Ei kommentteja

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!