tavallinen torstai takapihalla


Kukkakimpputulva jatkuu :-)



Atsalea sai ensimmäiset kukkansa avattua! Olen joka päivä käynyt niitä kurkkimassa, ja nyt löytyi ensimmäiset. Tuo on kyllä tosi kaunis kasvi.



Tyttöteini löysi ojanpientareelta tosi pitkiä voikukkia. Nyt voimme siis sanoa että N on voikukan mittainen mies :-) Näistä tosi pitkistä kun tekee pillin, on ääni uskomattoman matala. Tytön kanssa todettiin ettei ole vielä koskaan tullut niin matalaa ääntä voikukkapillistä, ihan kuin luonnon oma tuuba.


Linnunpöntöllä käy kuhina, kun nuoriso on alkanut lentelemään ympäriinsä. Ihme mopojengiä. Kohta ne varmaan järjestää kotibileet, ja me voidaan sitten naapureiden ominaisuudessa pikkuisen ärtyä. Sillai leikisti ;-)

Tänne ei muuten mitään uutta. Minä odotan miehen lomaa luultavasti enemmän kuin mies itse. Mikälie uuvahdus, onko univelka kerääntynyt jo liian suureksi vai kevätväsymys löytänyt minut hieman viiveellä, mutta vetämättömyys tuntuu olevan päivän sana, joka päivä. Onneksi sentään aurinko välillä pilkistää!

3 kommenttia

  1. Vai voikukan mittainen mies ;D
    Hurjan pitkä voikukka kieltämättä.. Ja ihanan aurinkoista takapihalla, onneksi aurinkokin muistaa paistaa.
    Ymmärrän tuon loman odotuksesi, on se paljon helpompaa kun on kaksi aikuista kotona, teillä kun noita menijöitä riittää!

    VastaaPoista
  2. voikukan mittainen mies, ihanaa! tuota pitää käyttää jossain sopivassa saumassa :)

    VastaaPoista
  3. Juu, voikukan mittainen on ihan hyvä käsite, ja aika venyväkin tarvittaessa.

    VastaaPoista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!