työvoitto





Jee!

Ongelman ratkaisi olalta purkaminen hihan kanttaukseen saakka, avonaisiin reunoihin uusien kanttausten nykertäminen ja neppari. Vähän möykkyhän tuo on, mutta parempi noin kuin että jäisi kokonaan käyttämättä! Ehkä seuraavalla kerralla käytän kaavaa tai ainakin mittanauhaa :-D

voihan kärpässieni


Elämä on valintoja täynnä. Niinkuin vaikka se, että ottaako kahvilassa kahvin joukkoon kermaa vai maitoa. Kerma on paremman makuista mutta niin bad for you. Kolmen huonosti nukutun yön jälkeen vähänkin järkevämpi ihminen olisi valinnut illalla ajoissa nukkumaan menemisen, mutta meikäläinenpä valitsi vauvalle mekko-pipo-setin ompeluhommat. Kun teki mieli. Olin lopussa  kerrankin tyytyväinen suoritukseeni, meinasin vissiin vähän taputella olallekin. Mietin oikein että en malttaisi odottaa että näen luomukseni neiti M:n päällä.

Mutta missäs se mekko on..? 


Voihan video! Se ei mahdu. Hittohitonhitto. Siis pääaukko on liian pieni. Hyvin mä vedän. Pitäiskö liittyy johonkin jengiin??


On kaksoitikkausta ja kaikkee. Helmaan vetäisin innoissani oikein kaksi kierrosta. Sinänsä hyvä että tuli nyt tuo neula kaivettua tuolta ompelukoneen laatikosta ja opeteltua senkin käyttö, koska saahan tuolla siistin näköistä jälkeä. Vielä kun saisi toimivaakin...


No, onhan se ihan kaunis asia, taidan ripustaa sen tuonne muiden epäonnistuneiden mekkojen joukkoon koristeeksi. Tai lahjoittaa jollekkin tosi pienipäiselle pikkutytölle? Nukelle kenties? Vaikka jaksan näprätä näiden kanssa yökaudet, niin siinä menee mullakin raja että en millään viitsisi alkaa purkamaan jo kertaalleen valmiiksi julistettua työtä. En millään viittis.


No, pipo on sentään ihan soma ja melkein sopivakin, se on vaan vähän liian pieni :-)

Pellolta pöytään













Kotikaupunki tarjoaa vuosittain kukkia pellon täydeltä poimittaviksi. Ei voi muuta sanoa kuin että kiitos! :-) Saatanpa hakea toisenkin kimpun, kun tuo on ihailtu loppuun. Ja nappaista samalla ehkä pari hernettä, ja auringonkukkaa...

vielä kerran, asuntomessut 2012

Kaikki jotka blogeja ja sisustuslehtiä lukevat, ovat jo varmaan saaneet aimo annokset tämänvuotisia asuntomessuja. Saatte vielä pienen palan lisää! Me käytiin siellä nyt ihan loppupäivinä vähän sillai extempore, kun saatiin ihanalta naapuriltamme ilmaisliput. Perillä ei ollut aikaa kuin muutama tunti, ja lasten jaksaminenkin asetti vähän haastetta, joten me ei kierretty kuin pieni osa taloista. Kyllä tuollakin otannalla sai silti ihan kivan kuvan siitä mikä on "in". Ei mitään tosi erikoista tai uutta, vaan aikalailla tuttua ja turvallista tarjosivat nämä messut. Ilahduttavaa oli huomata että useampi talo oli toteutettu ilman höyrynsulkuja, eli hengittävinä rakenteina. Sellaista itsekin aikanaan harkittiin mutta talotehtaan valinta poissulki sitten sen rakenteen. No, ehkä sitten siinä seuraavassa talossa..? ;-)

En koettanutkaan saada mitään lentikuvien kaltaisia sisustuskuvia aikaan, vaan nappasin vaan pikaisesti aina kuvan jos joku kiva juttu osui silmään. Ukkokulta odotti aina talon pihalla kolmen kiljukaulan kanssa koska vaunuilla ja rattailla ei päässyt mihinkään sisään, niin sekin pisti minulle hiukan vipinää kinttuihin... Mutta siis, tässäpä siis muutamia minun kameraan tarttuneita juttuja:


Makuuhuoneessa riittää ainakin valoa. Yksityisyyden kanssa on vähän niin ja näin... Ehkä laittaisin tuohon verhot?



Iso liukuovin keittiöstä terassille, ihan kiva!


Lokkilamput ja tapettitalon tapetti <3


Ihanasti väriä! Tämä oli muistaakseni erityislapsen huone, väreillä ja pinnoilla on haettu erilaisia elämyksiä.
 

Kunnollinen ikkuna eteisessä, tämä idea tulee varppina siihen meidän kuuluisaan "seuraavaan taloon"! Lisäksi tuo seinäpanelin jatkuminen ulkoa sisään näyttää kivalta, varsinkin kun siinä ei ole edes ikkunan karmia välissä. Ihanaihana. Tämä oli ehkä mun lempparijuttu koko messuilla.


Pihalla polku ja silta, aika hiano on.


Tämmöisen voisi laittaa nytkin, säiliö johon sadevedet valuu, säiliön alaosassa hana josta saa otettua kasteluvedeksi.


Kiva mökki!

Tässä kuvassa kiteytyy kyllä näiden messujen suurin yhdistävä tekijä, joka huoneeseen tungetut isot ikkunat. Jotain rajaa. Kivahan se on tuossa istua pytyllä ja vilkutella naapurin marjatalle että mitäs kuuluu, se on ilmoja pidelly ja sillee... Tämä on siis naapurin pihalta otettu kuva, talot oli tosi lähekkäin toisiaan!



Ihania värejä, kiva että rakentamisessa ja sisustuksessa uskalletaan joskus vähän irroitellakin.


Ängbeöötsitkin löytyi.


Keittiössä iso ikkuna olisi kyllä ihana.


Tämä talo oli kokonaisuudessaan aivan ihana. Tämä oli kohdenumerolla 27, Aeroc-kivitalo Louhi. Funkkishenkinen ulkonäkö, paljon tilaa, kivoja uusia ratkaisuja.


Betonilauteet..?


Todella kaunis portaikko.


Lasinen kävelysilta! Huih.



Kyllä kelpais. Vielä kun tuohon saisi järvimaiseman, eikä naapurin autotallia...

 
Rypistyneen paperin näköinen tapetti :-)


Tuulikaappina viherhuone, *muistiin* ;-)


Tässä talossa oli kaikissa makkareissa ranskalainen parveke. Lisäksi naapuritalossa näkyvä sadevesien ohjaus pihalla olevaan altaaseen viehätti.


Kivan raikas lapsen huone.

Yhteenvetona voisin sanoa, että paljon kauniita taloja ja pihoja. Ikkunat alkoi lattiasta, eikä oltu paljoakaan mietitty mitä siinä ikkunan takana on. Useimmiten naapuritalon iso ikkuna. Minulle tuli ahtauden tunne, vaikka oma talommekin on pienellä tontilla ja naapurit lähellä. Meillä ei kuitenkaan ole toisen talon seinä heti vastassa, vaan näkymät on metsäiset. Tuolla näkyi aina yhdellä silmäyksellä viisi taloa joka ikkunasta. Ikäänkuin tuolla olisi suunniteltu talot ihan irrallaan ympäristöstä, ja läntätty vain siihen tontille miten päin on saatu parhaiten mahtumaan. Yhteenkään alueen taloista en haluaisi muuttaa, mutta mukava noita oli katsella :-)

Keittiön auringot





Voi rakkaus, keltainen! Keittimiä oli myös limenvihreitä, pinkkejä, valkoisia... Joka päivä aamu alkaa auringolla kun tuolla keittelee. Ja apulainenkin tykkää :-)

kierrätysmatskuliivimekko





Kirpputorilta löytyneestä vakosametinpalasta (0,5e) tuli tyttöselle liivimekko. Sydäntaskun kangas on pala aiemmin myöskin kirppikseltä ostettua liinaa/verhoa jonka olin jo uhrannut ompeluksiin. Uutena ostettuja ovat kanttinauhat, napitkin löytyi omista kätköistä.

Kaavana oli sama jo aiemmin tekemäni sovellus yhdestä Burdan potkuhousun kaavasta, nyt 68cm kokoisena. Taas tuli opeteltua uusia juttuja, mutta paljon on vielä harjoiteltavaa... Vinokantit eivät kestä lähempää tarkastelua, ja napinläpien kanssa sain tehdä aika monta harjoitusta ennenkuin uskalsin kajota muuten valmiiseen mekkoon. Mutta niistä sentään tuli ihan hyvät! Noiden kanttien kanssa mulla on varmasti vähän väärä systeemi (etuosassa piti osan matkaa tikata uudestaan kun takaosa ei "tarttunut"), mutta suurin syy on varmasti vielä vain harjoituksen puute. Onneksi se asia korjaantuu ajan kanssa :-)

Sovituskuvissa piti muuten olla nopea, neiti ei enää paljoa selällään pötköttele kun pitää treenailla jumppajuttuja!