Puolivuotias


Kuinka aika rientääkään. Pikkupirpula täytti taannoin jo puoli vuotta. Minulle se tuntuu lyhyeltä ajalta, toiselle se on kokonainen elämä. Miten tätä ajankulua saisi hidastettua? Lapset ovat kaikkina ikäkausina omalla tavallaan parhaimmillaan, mutta silti tässä vauvavaiheessa on jotain maagista. Eletään niin kylki kyljessä. Nuuskutellaan korvaa ja kutkutellaan napaa, kikatetaan vähän. Maailma on huoleton ja kaikki on mahdollista. Voi että, kun saisi tätä ihanuutta pullotettua edes hiukan, ja sieltä pullosta voisi sitten ottaa huikan kun tarpoo uhmaiän raivareiden loputtomassa suossa. Tai teini-iän epätoivon hetkinä, jolloin äiti joutuu jo hieman pinnistelemään että muistaisi millainen se mylvivä iso ihminen oli pikkupilttinä. Pieni ja söpö.

Onneksi se sentään säilyy kuvissa. Ja etenkin muistoissa, joihin muodostuu kaupan päälle se kultareunus :-)

2 kommenttia

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!