Kolme




Lokakuu, syksy ja kauniit ruskan värit. Kumpparit ja villasukat. Kirpeä ilma, sydän täynnä rakkautta. Näin oli myös kolme vuotta sitten, kun tuittupääpunatukkahymypoika saapui perheeseemme :-) Ihana N, lapsi jolle ei meinannut löytyä riittävän isoja vaatteita synnäriltä. Kasvanut nyt vielä isommaksi pojaksi! Äiti vaan koettaa pysyä perässä, kun aika kiitää niin lujaa.

Kolme vuotta. Kohtaha se onkin jo koulussa, pääsee ripille, kirjoittaa ylioppilaaksi... Hui. Minusta on tullut huokailija, tämmöinen höperö mamma joka päivittelee vaan ajan kulkua :-D Onneksi vanhuus ei tule yksin vaan rakkaiden palleroiden ympäröimänä!

Viikonloppuna juotiin jo ekat synttärikahvit, ensi viikonloppuna seuraavat. Elämä on näin syksyisin yhtä juhlaa ;-)

10 kommenttia

  1. Onnea päivänsankarille ja äidille! Ja miten ihastuttavat nuo pienet kärpässienet ovatkaan =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivänsankari ja äiti kiittävät :-) Sienet on eilisillan satoa, kun kerrankin maltoin istua sohvalle telkun ääreen, niin pakkohan sekin aika oli hyödyntää!

      Poista
  2. Pääsi ihan nauru, kun "synnäriltä ei meinannut löytyä tarpeeksi isoja vaatteita". N olikin ihan kunnon mies jo syntyessään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu se oli Miäs, isolla M:llä. Ja synnärin kaapeissa oli vaatteita vaan pikkuvauvoille :-D

      Poista
  3. Onnittelut pikkuiselle ja vielä pienemmälle joka kans vasta taisi juhlia!
    Ehkä sitä lasten hurjaa sylistä pois kasvamista murehtii vähemmän kun siitä osaa puhua..:)
    Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Kaikkein pienin tuli puolivuotiaaksi taannoin, semmoinen pikkusynttäri :-)

      Minä huomaan murehtivani nyt sitä lasten kasvamista enemmän kuin ennen, ehkä se on jotain luopumisen tuskaa, minulla on ollut niin nuoresta asti aina pieniä lapsia. Tulee olemaan tositosi outoa sitten kun nuorimmatkin alkaa olla omillaan...

      Poista
  4. Onnittelut synttärisankarille!

    Kummia paikkoja tosiaan ne synnärit, kun vaatteet on siellä niin pieniä ;) Mun muksut on yhtä lukuunottamatta olleet...no, aina osaston suurimmasta päästä.

    Mä tuudittaudun siihen ajatukseen, että kun viimeiset omat on omillaan niin sitten on niitä lapsenlapsia tuomassa taloon eloa ja iloa.

    Mukavia synttärikemija viikonvaihteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllähän niitä lapsenlapsia saa luultavasti sitten lulluttaa ihan riittävästi, ja se on varmaan vielä kivempaa kuin omien kanssa (siis ne saa palauttaa vanhemmilleen) :-D

      Joo, meillä on vähän sama homma, tytöt on olleet vähän hillitymmän kokoisia, toinen jopa alle nelikiloinen, mutta pojat on sitten olleet isohkoja... Ja kun kaikki on vielä olleet pitkiäkin, niin varpaat kippurassa on saaneet potkareita pitää :-D

      Poista
  5. Kävin kurkkimassa Kallaa, ja hyvältä valkoiseltahan se kieltämättä näyttää! Siis Kallaa kenties seiniin jos päädymme makkarissa edelleen valkoiseen.. kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, huomasin nyt että mun kuvissa näkyy tosi vähän seiniä! Ja nekin missä näkyy, on usein noita värillisiä, eli kuistin keltainen, tai olkkarin vihreä. Tai sitten tapettia. Hassu juttu, mutta hyvä jos jostain sait vähän ideaa että miltä näyttää. Ihan valkoiselta.

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!