Aurinkoinen alkuviikko














Auringonpaiste hellii. Koti näyttää kauniimmalta valossa kuin hämärässä. Nyt on kiva nauttia uudesta järjestyksestäkin. Tosin samalla valo patistaa siivoamaan, kun jokainen leivänmuru lattialla on kuin huutomerkki tuossa matalalta paistavassa valossa. Ja ikkunatkaan eivät ole ehkä ihan kevätaurinkokunnossa... No, pitää mennä katselemaan kaunista aurinkoa tuonne ikkunoiden ulkopuolelle niin niiden harmaus ei enää häiritse ;-)

Nyt pitäisi miettiä jo hieman viikonloppuna vietettävien synttäreiden kakkuja ja muita. Uskaltaudunko jälleen uhmaamaan kohtaloani kakunteossa, vai uskonko jo viimein..? Ostokakkukaan ei ole häpeä, näin olen päättänyt! Olisihan se hienoa jos osaisin loihtia upeita luomuksia synttäripöytiin, mutta eihän ihminen voi kaikkea osata? Yritän kompensoida tätä puutettani sitten jollakin muulla taidolla ;-)


Nyt villapaita päälle, ja ulos nauttimaan!

tammikuun vika viikonloppu


Huonekalut saivat vihdoin asennon, jonka voin hyväksyä ainakin hetkeksi. Monta viikkoa siihen vierähtikin! Täysin tyytyväinen en ole vieläkään, mutta nyt on pelattava näillä neliöillä jotka käytettävissä on. Ehkä meillä sitten joskus on se "seuraava talo" jossa on niin tilavaa ettei huonekalujen kanssa tarvitse pelata tetristä..? Järjestyksen vaihtaminen on kyllä tosi palkitsevaa puuhaa, vähän niinkuin muuttaisi uuteen kämppään :-)


Ulkona on ollut aika kylmä! Poikaset eivät tunnu siitä välittävän, ja ulkoiltu on vaikka touhutippa meinaa jäätyä nenänpäähän. Nyt on ainakin siisti ja hyvin kolattu piha, eli antaa tulla vaan, jos sitä lunta vielä on tullakseen. Nyt taas mahtuu!


Ison kauppareissun jälkeen ei tee mieli alkaa vääntämään enää ruokaa, ja  keksimmekin kelpo vaihtoehdon pikaruokaloiden tarjonnalle. Tuoretiskiltä mukaan kimpale grillikylkeä ja kotona nopsa salaatti sille kaveriksi. Ja ai että oli hyvää :-)



Tänään juotiin ne myöhästyneet nimpparikahvit, ja oli mukava päästä taas pulisemaan aikuisten ihmisten kanssa. Oman miehen seuraa mitenkään tietenkään väheksymättä... Kummityttökin oli taas ehtinyt kasvaa viime näkemästä, kiva oli nähdä!


Lopuksi vielä yritys ikuistaa nuorimmaisen ripset, jotka ovat aivan huikean pitkät mutta niin vaaleat etteivät oikein näy kuin märkinä. Kyllä noilla kelpaa räpsytellä tyttöset hurmioon!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...täältä tähän. Ensi viikkoon ystävät kalliit!

Huolto pelaa


Huolellista ja omistautunutta pesukonehuoltoa jo vuodesta 2009! :-D

Kivaa on






Ollappa itsekin noin valokuvauksellinen, kuin eräät!

Päivän suuri uutinen on tiemme alkupäähän ilmestynyt tienviitta. Ei kuulosta ehkä isoltakaan asialta, mutta kyllä se uudisraivaajalla lämmittää sydäntä nähdä oman katunsa nimi ensimmäistä kertaa painettuna kylttiin. Tuntuu enemmän siltä, että me ollaan olemassa, ja osa tätä kaupunkia ja maailmaa. Jonain kauniina päivänä meidät voi löytää jopa painetuista kartoista! Toistaiseksi ollaan päästy vasta nettikarttoihin, mutta niihinkin vain hyvin harvoihin. Mistäs sitä tietää, vaikka alettaisi saada ihmisiä kylään, kun voivat meidät helpommin paikantaa?

Oikeasti, viikonloppuna saadaan kyllä kahvitteluseuraa kun juodaan yhdet myöhästyneet nimpparikahvit, ja se on kivaa se :-)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kevätkauden eka keramiikka



Muutama kiva juttu


Voitin Ninnun blogin arpajaisissa hänen tekemänsä pussukan. Aivan ihana, kiitos vielä! Tämä olikin ihan ensimmäinen blogiarpajaisvoittoni :-)


Sain taas väännettyä yhden version piposta, tämä on taas sitä Novitan Keloa. Väri vääristyy harmillisesti kuvassa, olisi pitänyt ottaa kuva paremmassa valossa. Tuohon alareunaan jäi rantu, kun poikaset aiemmin nappasivat tästä puikot pois. Päätin kuitenkin nostella silmukat takaisin, ja harjoitella samalla paenneiden silmukoiden nostoa. Muuten onnistuikin, mutta rantu tosiaan jäi, ja muutamassa kohdassa olin nostanut silmukat jotenkin väärin eli reikiäkin löytyy... Lisäksi tuon kavennuksen olisi kai voinut tehdä jotenkin fiksumminkin, kertokaas viisaammat, miten tuollaista joustinneuletta kavennetaan oikein? Vai tarviiko tälläisessä pipossa kaventaa ollenkaan? Jotenkin alkaa tuntumaan siltä, että koska tästä tuli kuitenkin jo oikean kokoinenkin, taidan päättää tämän pipotehtailun tältä talvelta, ja siirtyä vaikkapa villasukan opetteluun :-D


Pitkästä aikaa on näyttää teille myös kirppislöytö, nämä hauskat purkit löytyivät taas tuosta lähikirpulta. Siellä aina hinnoitellaan könttänä, joten tarkkaa hintaa en osaa sanoa, mutta maksoin näistä, sekä neljästä lastenvaatteesta yhteensä 2,5e.


Neljäs kiva on nämä pojat, tosin tätä kirjoittaessa ne taas tappelee tuossa vieressä ja äiti karjuu täältä koneeltä että nyt loppuu toi!! Mutta siis, on niillä kuitenkin hetkensä, kuten tämä eilisiltainen jossa pestiin niin sulassa sovussa hampaita. Onneksi tuli otettua kuva tästäkin hetkestä, aika usein nimittäin on niin, että pitää oikein pinnistää muistaakseen koska ne on viimeksi olleet tappelematta.

Mukavaa lumista viikkoa kaikille!

Ihan pihalla











Kaunista on, ja raikasta. Lumitöistä on saatu jokapäiväinen rautaisannos hyötyliikuntaa, ja kaupan päälle punaiset posket. Kylppärissä roikkuu jatkuvasti märkiä haalareita ja tumppuja. Kolmevuotias on opetellut hiihtämään, ja vaikuttaisi olevan siinä jo ekojen harjoitusten perusteella luonnonlahjakkuus. Tuleva mitalitoivo, kenties?

Pihapuussa nähtiin outo lintu, ja kuukle kertoi sen olevan palokärki. Hauska otus, jaksoi pitkään nakutella ja välillä piti kovaa ääntä. Eikä välittänyt minusta heilumassa kameran kanssa, vaan jatkoi rauhassa puuhiaan.

Mies möyrii talon alla, ja tilkitsee taas talven vuoksi kissanluukkuja. Onneksi viimetalvinen putkien jäätyminen ei pitäisi enää toistua, kun kerrasta viisastuneina asensimme vesiputkeen sulanapitokaapelin. Lisäksi alapohjan eristehommatkin ovat huomattavasti paremmalla tolalla, viime talvena kylmä pääsi vähän yllättämään kun talvi tuli niin aikaisin.

Nyt iltapäiväkahvit kera pullan, ja sitten äänestämään! Mukavaa sunnuntaita kaikille :-)

Eläköön!

Nimittäin blogi täytti eilen kokonaisen vuoden :-) Valitettavasti arkikiireet estivät suuremmanluokan juhlat, mutta ehkäpä tässä jossakin vaiheessa juomme kuitenkin kakkukahvit. Kyllä tämä sen verran rakkaaksi harrastukseksi on muodostunut.



Jo tehdessäni vuosikollaasia huomasin, että yksi suosituimmista kuvausaiheistani näytti olevan kukat. Kaikenlaiset, riippuen tietysti vuodenajasta. Mutta yksi on silti ylitse muiden, nimittäin tulppaanit. Ja kelpaahan noita kuvata, kauniita ovat, ja vieläpä aivan suosikkini!




Koska meneillään on näiden ihanaisten parahin sesonki, ajattelin että voisin yrittää olla juhlan kunniaksi myös hieman hyödyksi teille, armaat lukijat. Te teette tästä harrastuksesta mielekkään, eli kiitos! Idean sain erään blogin kommenttiboksissa heränneestä vilkkaasta keskustelusta, jossa jaettiin erilaisia tulppaanien hoitovinkkejä. Kasasin siis teille nyt omat vinkkini, osa itse todettuja, osa ammattilaisilta saatuja niksejä.



 Täydellisten tulppaanien resepti:

-kääri uusi kimppu yläosastaan tiukasti sanomalehteen, kaupan muovikäärekin käy jos se on riittävän napakka. Leikkaa terävällä veitsellä varsista pari senttiä pois, ja tee imupinnasta suora, ei viistoa!

 - laita kimppu noin puoleksi tunniksi kylmään veteen. Veteen voi lisätä jopa jääpaloja tai lunta. Kun tulppaanien lehdet natisevat koskettaessa, on juottaminen valmis ja voit poistaa kääreen.

-sijoita kimppu siten, ettei sen lähellä ole lämmönlähdettä kuten patteri, jääkaappi tms. On myös tärkeää, ettei kimpun lähellä ole hedelmiä, kuten omenia tai mandariineja!

-pidä maljakossa vettä vain pieni määrä, ja lisää tarvittaessa. Reilussa vedessä kukkien varret venyvät suotta. Älä annan veden kuitenkaan koskaan loppua.

-leikkaa varsiin joka päivä uusi, suora imupinta

-jos mahdollista, voit laittaa kimpun aina yöksi jääkaappiin tai viileälle kuistille. Tämä pidentää kukkien kestoa.


Näillä eväillä, kauan eläköön Talostakoti, sekä tulppaanit teillä ja meillä :-D

Kahden kerroksen väkeä










Ulkona on niin kaunista että silmiä kirvelee. Illalla ja yöllä oli satanut reippaasti lisää lunta, ja se oli onnistunut lasketumaan jokaiselle pikkuisellekin oksalle niin sopivasti, että maisema on kuin postikortista. Kylläpä kelpaa katsella :-)

Huonekaluralli on taas edennyt hieman. Lähes joka huoneessa on vielä tehtäävääkin, mutta nyt alkaa tuntua siltä että ollaan jo voiton puolella. Eilisen suurin saavutus oli laittaa poikaset vihdoinkin kerroksiin, ja kylläpä se olikin pienistä jännää! Niin jännää, että vanhemmille meinasi tulla uni ennen poikia, kun eivät millään olisi malttaneet ummistaa silmiään... Huomaattehan, kuinka emäntä on muuten suunnitellut talon juuri sopivaksi, eli että tuo retrosänky mahtuu justiin tuonne matalaan osaan huonetta ;-) No eikai, sänky tuli vasta talon jälkeen, mutta on silti onni että tuollaisia mataliakin kerrossänkyjä löytyy, sillä nykymitoituksella olevat olisi kaikki pitänyt laittaa johonkin toiseen kohtaan, ja silloin sänky olisi vienyt paljon enemmän "hyötytilaa" huoneesta.

Edelleen arvon, pitäisikö tuo punainen puolikaskin maalata valkoiseksi..?

Kyllä tästä vielä hyvä tulee!