kemut


Tänään tupa täyttyi taas sukulaisista, kun vietettiin P:n 4v synttäreitä. Samalla katseltiin vähän vauvaa, aika moni ei ollut vielä häntä nähnyt ollenkaan. Ja juteltiin mukavia. Ja juotiin kahvia.



Jaffa Palmaa! Oli ihan pakko ottaa kun kaupassa näin. Oi, mitkä lapsuusmuistot iski heti mieleen, ja maunkin muistin heti kun näin pelkän etiketin. Ja samallehan se maistui vieläkin :-)
 


Tänä vuonna palapelit oli ehdoton ykköshitti lahjoissa. Ja niitä tulikin monta. Tuo poika on näissä ihan uskomattoman taitava, en tiedä miten isoja palapelejä poika osaisi ratkoa, mutta tähän mennessä kaikki on tehty muutamassa minuutissa. Autot-elokuvan jutut on myös olleet in, sekä tietty ängbeöötsit. Näitäkin tuli molempia. Eli mieluisia lahjoja sai poikanen.

 


Kortit pitää lukea tarkkaan. Tässä kummeita Italiasta tullut kortti tutkittavana. Kun on sitä ulkomaankieltä, niin pitää lukea vähän tarkemmin. Tanti auguri...


Ai kuinka monta? :-D Onnea vielä poikaseni, ja kiitos vieraille!

Hahaa!






Minä vs. talvi: 6-0 :-D Siitäs sait!

Tulkaa narsissit, tulkaa. On teitä jo odotettukin :-)

Makkarin kevätilme










Tänä vuonna keväinen sää saapui elämäämme suunnilleen samoihin aikoihin kuin vauva syntyi. Tästä seurasi se, että ensimmäistä on tullut ihailtua pääasiassa sisätiloista käsin. Ja kun katselee ulos haaveillen ja huokaillen, tulee väkisin kiinnitettyä huomiota siihen ohueen juttuun joka erottaa sinut ja ulkoilman. Ja kaikki alkaa tuntua aika harmaalta. Tätä harmautta tuli poistamaan ihana anoppi, joka pesaisi lähes kaikki alakerran ikkunat. Ja kylläpä muuttui näkymät!

Puhtoisista ikkunoista lisäpuhtia saaneena päätin, että vähän muunkinlaiselle raikastukselle olisi tarvetta. Kohteeksi valikoitui tälläkertaa meidän oma pikkuinen makuusoppemme. Kätevänä, ja jo vähän pirteämpänä emäntänä pesaisin sieltäkin ikkunat, ja pyysin kauniisti mieheltäni että voitaisiko yhdessä kiinnittää paikalleen tuon huoneen verhotanko, joka on ollut ostettuna noin vuoden, ja lojunut ko. huoneen lipaston päälläkin jo useamman kuukauden. Näin siis hyvin pitkällisessä verhoprojektissa saavutettiin taas yksi etappi, ja makkari sai ensimmäisen verhonsa! Valitsin keväisen värisen retro-Tampellan, ja sain tästä erinomaisen tekosyyn lähteä kaupoille etsimään verhoon mätsääviä tyynynpäällisiä. Shoppailutilaisuus piti ottaa haltuun, ja tie kävikin yllättäen Marimekolle :-) Kuinka olikin sopivan väristä uutta Muijaa siellä! Ihanat! Samalla reissulla tuli ostettua vähän muutakin, mutta ihan pikkuisen vain. Laukkua ja paitaa... Siellä iskee aina hulluus ja varojen ylitys, huh.

Keväisen ilmeen huoneeseen viimeistelee valkoiseksi vaihdettu päiväpeitto, ja huone onkin taas kuin uusi. Kyllä siellä nyt kelpaa valvoa vauvan kanssa kaiket yöt :-D

Saatanpa ehkä vilauttaa teille lähipäivinä sitä ihanaa laukkuakin jonka ostin...

Perintömekko







Kaksi aikakautta, 2010-luku ja 1970-luku. Kaksi mallia, äiti ja tytär. Toinen yksivuotiaana, toinen 13 vuorokauden iässä. Yksi ja sama mekko.

Onko lapset kasvaneet vuosikymmenten saatossa, vai olinko minä vain pienikokoinen? Mekko on kokoa 70cm, ja sellaiseksikin tosi pieni. En voi käsittää että se on ollut minun päälläni yksivuotiaana, mutta kuva todistaa toisin! Ihanaa että näitä vanhoja mekkoja on vielä tallessa, kiitos vaan äidilleni.

Näiden kuvien myötä toivotan myös äitimuorilleni hyvää syntymäpäivää! :-)

Neljä!

Äiti: Käyppä P tohon tuolille istumaan ni otetaan sinusta synttärin kunniaksi kuva.
P: Okei
Äiti: No, hymyileppä!
Äiti: ...jooko?
Äiti: Pliis, näytä jooko normaalilta.
Äiti: ...!


Onpahan ainakin realismia :-) P on siis jo iso poika, neljävuotias! On se ihana.


Äiti sai juhlan kunniaksi isimieheltä kukkasia. On sekin vaan ihana :-)

Kesäaika






Muu maailma siirtyi tänään kesäaikaan. Meillä eletään takatalvea ja vauvakuplaa, jossa ei kalenterilla ja kellolla ole mitään merkitystä. Nyt kun mieskin on kotona, viimeinenkin kosketukseni viikonpäiviin  ja päivärytmiin on katoamassa. Ja se on hyvä niin. Voi kunpa miehen ei tarvisi palata töihin vielä pitkiin aikoihin! Alan nyt jo kerätä huolta niskaani siitä, miten selviän viikon päästä... Käsiä on vain kaksi, ja ne tuntuvat olevan koko ajan kiinni vauvassa ja imetyksessä. Ja pikkupojat pitävät kyllä huolen, että niitä käsiä tarvittaisi muuallakin. No, asia kerrallaan, ehkä palaan murehtimaan tätä asiaa uudestaan vasta sitten kun viikko on kulunut. Nyt pitää ottaa tästä ihanasta kuplasta kaikki irti :-)

Kevätulkoilua


Aurinko houkuttelee ulos. Ulkona alkaa heti puutarhasormia syyhyttää. Toistaiseksi lumi peittää kaikki kuopsuteltavat paikat, niin pitää hoitaa syyhytystä vielä näillä purkkikukkasilla.
 


Jos olisin kevään ensimmäinen perhonen, menisin tälle seinälle kuivailemaan siipiäni.
 


Joka kerta kun käväisee pihalla, on pakko heittää pari lapiollista lunta kasojen päältä sulamaan tuohon tielle. Ihanan nopeasti onkin kasat alkaneet huveta! Enää minun ja narsissien välissä ei ole kuin pieni lumipeite sen aiemman puolentoista metrin sijaan :-)
 

Kohta saa pihakalusteetkin takapihalle... En malttaisi odottaa että iltapäiväkahvit saa siirrettyä puutarhan puolelle!
 


Ulkoilma on tehnyt tehtävänsä :-)
 

Mukavaa viikonloppua ystävät!

Kolmio


Kun ihmisentaimen elämä on ihan alkumetreillä, tuntuu että aika pysähtyisi ja kiitäisi huimalla vauhdilla samanaikaisesti. Päivä menee hujauksessa, valvottu yö kestää ikuisuuden.


Toisaalta kaipaisi seuraa, toisaalta yksinäisyyttä. Omaa aikaa, meidän aikaa, aikaa. Ja että se pysähtyisi tähän paikkaan.


Napanuora on vielä viisi päivää synnytyksen jälkeen tosi tiukalla. Muistikohan ne edes katkaista sitä?


Koti saa lojua kaaoksessa, nyt nautitaan tästä ihanasta ajasta joka kiitää. Vauvaa voisi tuijottaa viikon syömättä. Itkeä tirauttaa aina välillä. Oi hormonit!

Elämä on supistunut pieneen kolmioon. Imetyskolo sohvan nurkassa. Hoitopöytä ja pesupaikka. Oma sänky. Mitäpä sitä muuta tarvisi. Voi kunpa tämän ajan saisi pullotettua! Voisin palata katselemaan ja nuuskuttelemaan näitä hetkiä vielä vuosienkin päästä uudelleen ja uudelleen...

Vihdoinkin...














...sinä tulit!

Tervetuloa meille, rakas pikkuinen :-)

Makeanhimoon suklaakakku



Kun kaapista ei löydykkään suklaata ja tarve on ylitsepääsemätön, on tämä kakku paikallaan. Helppo perusaineista tehtävä kakku, joka luonnistuu vaikka lapsiltakin (testattu oikeilla lapsilla). Vatkaimenkin saa jättää kaappiin, kun kaikki ainekset vaan sekoitetaan.


"Paholaisen kakku"

3dl    sokeria
2       munaa
2dl    maitoa (kermakin on aika jees)
200g voita tai margariinia sulatettuna ja jäähdytettynä
1,5dl kaakaojauhetta
1tl     suolaa
1tl     soodaa (tai 2tl leivinjauhetta)
2tl     vaniliinisokeria
5dl    vehnäjauhoja

Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi, ja kaada voideltuun ja jauhotettuun rengasvuokaan. Paista n.180 asteessa noin tunti tai vähän alle. Kuorruta halutessasi esim tumman suklaan ja voin seoksella tms. Tarjoile esimerkiksi jätskin kanssa, nam!

Taas uusi viikko










Pahoittelen blogin viimeaikaista hiljaisuutta. Tuntuu ettei ole mitään kerrottavaa. Arki rullaa eteenpäin ilman mitään uutta. Joskus voisi joku "uusi" tehdä ihan terääkin. Mutta nyt mennään näillä vanhoilla. Tuijotetaan kun lumi sulaa ja kuunnellaan räystäiden tippumista. Meneehän se aika näinkin, kai se tekee joskus ihan hyvääkin olla laiska?

Miehen tuomat naistenpäivän kukat alkoivat jo hieman nuutua, niin pilkoin niitä pienemmiksi, ja näin kukat saivat vielä jatkoajan. Vaikka varsi jo riippui, oli kukinnot ihan kunnossa. Tälläisiin asetelmiin nuo pienet Carmen-maljakot ovatkin ihan omiaan! Ja kun ei ole kukkia, voi maljakot kääntää ympäri, ja sitten ne onkin kynttilänjalkoja. Hauskat pienet esineet :-)

Aurinkoista viikkoa kaikille!