Kevätjuhlaa








P juhli elämänsä ensimmäisiä kevätjuhlia. Oli kauluspaitaa ja kukkakimppua ja suvivirsi. Haikeita jäähyväisiä, hyvän kesän toivotuksia, lempeitä hymyjä. Ja ne ihanat laululeikit, joita pienet esitti rivissä seisten... Minusta tuntui että silmät vuosi vaikka miten yritin olla urhea. Katselin ympärilleni, ja näin vain iloisesti hymyileviä vanhempia, mutta en samanlaista tyrskähtelyä ja punoittavia silmiä. Taidan olla siis vähän outo. Joko voin syyttää hormoneja, tai sitten se on sukuvika. Veikkaan jälkimmäistä, koska voisin vaikka lyödä vetoa että muutkin sukuni naiset olisivat liittyneet punasilmäisiin, jos olisivat olleet paikalla. Hormonit taitaa vaan omalla kohdallani vielä pahentaa asiaa... Pienet esiintyjät ovat vaan niin liikuttavia.

Kevätjuhlakausi on kuumimmillaan, seuraavaksi isommat lapsoset kirmaavat laitumille, vanhin hyvästelee peruskoulunkin! Ja sitten on niitä valkolakkisia. Meilläkin on monen vuoden tauon jälkeen tiedossa kaksi kukitettavaa ja kahdet kakkukahvit :-) On se niin hienoa, nuori ihminen, elämässä kaikki mahdollisuudet avoimina! Nuoret ovat juhlansa ansainneet. Muistan kyllä omatkin lakkiaiset kuin eilisen päivän, vaikka kyllä niistä taitaa jo usampikin tovi olla aikaa... Hieno päivä.

Lopuksi vielä ihan ilmainen siivousvinkki; kahdella kimpulla kieloja raikastaa koko huushollin niin hyvän tuoksuiseksi ettei sotkut häiritse enää ollenkaan :-)

Disainia vauvoille!





 Kun meillä ei ole edelleenkään sellaista jumppakaarta (edellinen hajosi kun pojat hyppi sen päällä) jossa roikkuvia juttuja voisi vauva huiskia, piti käyttää vähän mielikuvitusta. Mademoiselle taipuu moneksi ;-)

Ja käyttäjä oli silminnähden tohkeissaan!


Onnea on...


...kesä.
...aurinko.
... ilmassa lentävät höytyvät.


...kukat.
...puiden tekemät varjot jotka liikkuvat kauniisti.


...kauneus.


...pelto ja metsä takaovella.
...sinne kirmaavat lapset.


...veli, jonka kanssa voi jakaa kaiken :-)

Terveisiä Herttoniemestä!




Pääsin tutustumaan marimekon tehtaalle, ja sepä olikin tosi mielenkiintoista. Valitettavasti siellä ei saanut kuvata, mutta pääsin kurkkaamaan ensi syksyn ja joulun uusia mallistoja, sekä konepuolelle näkemään kuinka kaikki tapahtuu. Voi mahoton, miten hienot systeemit siellä on!  Otin lahjaksi saamani kirjan sivusta kuvan jossa näkyy laakapainokone. Oli tosi jännän näköistä katsoa kuinka jokaisessa ruudussa tuli kankaalle aina yksi väri tai kuvio lisää. Toisesta päästä kone veti sisäänsä puhdasta kangasta, ja toisesta päästä tuli valmista ulos. Vielä seitkytluvulla nuo kaikki vaiheet tehtiin käsin! Tuleepa nyt katsottua noita omia retro-marimekkojakin vähän eri silmin, kun tietää että ne on kaikki käsin painettuja... Sitten oli höyrytyskonetta, pesukonetta ja viimeistelyä ja vaikka mitä. Kaikkein huiminta oli ehkä tarkastusvaihe, jossa joka ikinen kangaskilometri jota tehtaalla painetaan, myös tarkistetaan. Eli kangasrullat käydään kaikki läpi virheiden varalta. Tarkistustyötä tekevät kuulema vain sellaiset henkilöt jotka ovat olleet aiemmin kaikissa muissa tehtaan työpisteessä, eli ne kokeneimmat konkarit. Uskomatonta että tuonkin vaiheen tekevät oikeat ihmiset, eikä kone.

Syksyn ja joulun jutuista sen verran, että minulle vilahti korvan taakse ainakin muutama ihana kangasuutuus joita Sanna Annukka oli suunnitellut, kuten raanu, tunturit ja vanha kaupunki-aiheiset kuosit. Harri Koskisen suunnittelemat uudet valaisimet ja Meloonin uusi tumma väritys... Syksyjutuista jäi mieleen Moorhousen suunnittelema Kaunis kauris, sekä Ikkunaprinssi-kangas jonka painamistakin näin. Sen suunnittelija ei valitettavasti jäänyt mieleen.

Hauska reissu kaikenkaikkiaan! Harmitti todella ettei kuvia saanut ottaa, olisin mielelläni näyttänyt teillekin tehtaan ihmeitä, sekä ottanut kuvia itselle muistoksi, mutta nyt ei auta muu kuin koettaa painaa tuonne hataraan päähän nämä muistot. Sain samalla shoppattua tehtaanmyymälästä parit ylppärilahjat sekä itselleni trikookangasta ompelujuttuihin ;-)

Huomenna jännätään Euroviisuja ;-) Hauskaa viikonloppua kaikille!

Kun lapsi syntyy, tulee mukana myös tikittävä aikapommi. Se vain odottaa että pääsee iskemään, tarkkailee koska äiti ei aavista mitään. Ja sieltä se sitten tulee. Särkynyt sydän. Ei mikään uhmisraivari, pukemisen hankaluus tai muu arjen kahnaus, vaan ihan oikea särkynyt sydän, ja se on äidillä.

Eilen se tapahtui P:n kohdalla. P, isopoikajo, oli ulkona itsekseen. Minä hain yläkerrasta vaatetta, ja satuin katsomaan lastenhuoneen ikkunasta kadulle. Siellä se minun pieni vauvani mennä sitkutti kolmipyöräisellään pitkin katua. Yritti päästä toisten poikien kanssa leikkiin mukaan. Toiset pojat oli kaikki pikkuisen isompia, ja mennä huristelivat potkulaudoillaan lujaa vauhtia. Ja jokainen kävi ohi huristellessaan tönäisemässä pientä P:tä. Pieni P painoi päänsä alas, ja jatkoi hiljaa polkemista. Ja pojat jatkoi tuuppimista. Kräks, klirr... Äidin sydän palasina. Kunpa voisin estää kaikkien maailman isojen poikien kiusaamiset, voi kunpa pieni ei koskaan tulisi tönityksi porukassa... Olisi aina kivoja kavereita ja kivat leikit. Harmi että maailma on tässäasiassa aika raaka, ja jokaisen on kai tultava tuupituksi vuorollaan. Minä en vain vielä ollut valmis! Toivottavasti P on vahvempi kuin äitinsä.

Menin huutelemaan P:n sisään, olihan meillä pian jo ruoka-aika, ja halusin pojan pois tilanteesta. Ja pojalla oli silminnähden pissahätä. Sekin vielä. Yksi pojista juoksi P.n perään, "hei tuu takasin, ei me enää kiusata...".

Ehkä noilla on sittenkin toivoa? Ja minä lupasin P:lle että nyt me opetellaan se potkulaudalla ajo.

jotain ruokaa?






Vilkaisu kelloon; jaa, kaipa sitä jotain ruokaa pitäisi tehdä...

Vilkaisu jääkaappiin; jaa mistä? Eihän täällä ole oikein "mitään".

Onko tuttu tilanne? Meillä tuo toistuu lähes päivittäin. Ehkä just kun on käyty kaupassa, on aineksia johonkin selkeään ruokalajiin, mutta aika pian seuraavina päivinä saakin siirtyä soveltavaan kokkaukseen siitä mitä kaapista sattuu löytymään. Tälläkertaa löytyi yksi paketti kanasuikaleita. Sillä ei vielä koko orkesteria ruokita. Piti siis alkaa kehittelemään sille jotain jatketta. No, kevätsipulinipusta oli jäänyt pari ohutta vartta, yksi kermakin löytyi. Lopulta pakastimen uumenista löytyi pussillinen viime syksyn kanttarelleja, niin ainekset ihan kunnolliseen ruokaan alkoi olla sittenkin kasassa. Pihalta vielä tuhti nippu ruohosipulia, pannulle öljyä ja oivariinia... Alun "pakkotehdäruokaa"-ärsytys olikin vaihtunut innokkaaseen odotukseen. Tästä tulee varmaan hyvää!

Kaveriksi kastikeelle löytyi tummaa pastaa jonka keitin kanaliemessä, ja vihreiksi avomaan kurkkua ja pikkuporkkanoita. Taas on perheen kuvut hetkeksi täytetty, ja oli hyvääkin :-)

Kimppukausi


Meidän perheessä P rakastaa kukkakimppujen poimimista ehkä jopa enemmän kuin minä. Ja se on sitten jo aika paljon se. Ihan mukava nähdä pojassa jotain omiakin piirteitäni, tuo kun on muuten kuin isänsä peilikuva! Poika on nyppinyt kaikkea vihertävää maasta jo siitä lähtien kun lumi alkoi sulaa, sitten tulivat leskenlehdet, valkovuokot, voikukat... Ja nyt vihdoin alkaa olla luonnonkukkia niin paljon että niistä saa erilaisia sekakimppuja. Me kotifloristit hyrisemme tyytyväisyyttämme :-)


P:n päivärutiineihin kuuluu ainakin muutaman kimpun poimiminen, ja nyt tänä kesänä hommaan on tullut uusi ulottuvuus, kun poika saa mennä itsekseen tuonne takametsään ja pellolle poimimaan. Toinen on niin iso poika jo! Ja koska itsekseen meno on paljon hauskempaa kuin äidin tai isin kanssa meno, on meillä kimppumäärät kasvaneet entisestään. Valehtelematta meinaa välillä maljakot ja kipot loppua kesken. Ja välillä jätän jopa osan kukista laittamatta maljakkoon... Hys!


Vaan onhan nuo kimput aika liikuttavia! P on tosin jo aika taitava, hän asetteleen aina kukat kauniisti tasaiseksi kimpuksi, ja osaa ottaa pitkät varret kaikkiin. Toiset aloittaa viulunsoiton aikaisin nousevat huipulle. Meillä P on luultavasti tulevaisuuden huippufloristi tai puutarhuri kun on nelivuotiaana jo noin taitava ja tuntee monet lajitkin jo nimeltä :-)


Kylläpä kelpaa! Varjossa +25 astetta jo toista päivää peräkkäin ja aika kesäinen fiilis. Eilen jo hipsin pitkin pihaa paljain varpain lyhyessä kesämekossa. Ihanaa!

Pihalta taas



Tämä aika vuodesta on vaan niiiiin ihanaa. Joka päivä on uudestaan aidon ilahtunut siitä ettei ulkona sada räntää vaakatasossa. Aah. Sen sijaan torpan takaovi on nykyään aamusta iltaan levällään, ja ulos voi hipsaista ihan sisävaatteissa. Tänään tosin ulkona on jopa kuumempi kuin sisällä, eli ulos mennessä tekee mieli heittää pitkät housut pois :-)



 Kohda saadaan raparperipiirakkaa. Nam. Ja mansikoita ja herneitä ja jätskiä ja... No okei, mansikat ja jätski on kyllä jo tältä kesältä korkattu!



Juhannusruusukin on ihan pian kukassa. Voi että! Kun kesä pääsee vihdoin alulle, se alkaakin kiitää. Käy vähän samoin kuin vauvojen kanssa, ensin odottaa ja odottaa, ja sitten tekeekin mieli painaa jarrua. Odota, en ehdi mukaan!


Bloggeri ei anna minun nyt kirjoittaa tuonne alalaitaan mitään, joten viimeiset rivit tuleekin tähän kuvan yläpuolelle. Tsemppiä koululaisille loppurutistukseen! Täälläkin isopoika tuli koulusta ja tuuletteli että nyt ei ole enään mitään! Kaikki kouluhommat tehty, loppupäivät pelataan kuulema jalkapalloa ja katsotaan elokuvia. Kuulostaa vähän erilaiselta kuin oma koulunkäyntini... 

Kohta raikaa taas Suvivirsi ja äidit pyyhkii silmäkulmiaan. Minä ainakin.


P ja N



Kun nyt pääsin vauhtiin, niin... :-) Vanhaa teepparia ja polvista puhkikulunutta collegehousua tälläkertaa, olkaa hyvät!

Late night with trikoopipo



Eilisen jääkiekkopelin jälkeen oli keksittävä joku hyvä tapa purkaa kertynyttä ylimääräistä energiaa, ja päätinkin kanavoida sen pitkään panttaamaani uuteen juttuun eli trikoon ompeluun. Olen miettinyt asiaa jo tovin, mutta koska olin siinä uskossa että ompelukoneeseen pitää vaihtaa sitä varten neula, olin lykännyt hommaa jatkuvasti. Nyt kun sain siis otettua härkää sarvista, kertoi ohjekirjanen ettei neulanvaihto olekaan välttämätöntä. Siispä hommiin! Kyllä minä sen neulanvaihdonkin vielä joskus opettelen, kun aika on kypsä.

Onneksi minulla löytyy jos jonkilaista kangasta ja lumppua tuolta kätköistä, ei tarvinut uusia kankaitakaan haaskata harjoitteluun. Tälläkertaa kierrätykseen pääsi kaksi t-paitaa osastolta "liian pienet kenellekkään/ reikäiset/ virttyneet/ tahraiset jne". Mittailin vähän päätäni, piirsin viivottimen ja lautasen reunan avulla kaavan, ja leikkasin paidat paloiksi. T-paidasta saa kätevästi etu-ja takakappaleen samalla kertaa kun leikkaa vaan koko paidasta läpi. Tässä vedettiin muutenkin aika mutkat suoriksi, eli ei mitään silittelyitä ja muita jaksanut tehdä, olihan ajankohtakin melkoisen myöhäinen. Kunhan vaan jotain sai taas askarrella :-) Ja tulihan siitä pipo! Seuraavaksi pitää varmaan mittailla lasten päitä, ja tehdä niille pipot koleampiin päiviin. Ehkä kohta uskallan jo iskeä sakseni kaapissa odottaviin marimekon trikoisiinkin?

Loppuun vielä kysymys teille edistyneemmän ompelijaystävät; kun ompelen ompelukoneella trikoota, mitä ommelta kannattaisi käyttää? Tuo mitä eilen käytin, ei näyttänyt oikealta puolelta kovin kauniilta. 

Mutta yleisesti ottaen, ei tuo trikoo ollut ehkä ihan niin paha vastus kuin aluksi pelkäsin :-) 


2kk


Vauva on jo 2kk ikäinen. Mä en kestä. Kohta se on vuoden, kaksi, kymmenen... Voisiko ajan pysäyttää? Jospa tämä vauva jäisikin vauvaksi..? Isot lapset ovat ihania, mutta silti toivoisin että tämä pehmoinen vauva-aika ei loppuisi vielä. Ja eihän se toki vielä olekaan loppumassa, mutta silti nyt on jo haikea olo siitä että niin väistämättä käy. Aika kiitää ihan liian nopeasti!

Menenkin heti vähän nuuhkimaan taas :-)

lankakauppa Snurre

Käväistiin eilen hakemassa voittamani arpajaisvoitto lankakauppa Snurresta, ja nappasin samalla muutaman kuvan. Snurre on siis puoli vuotta toiminut uusi käsityöliike Helsingissä Hietalahden torin kulmalla. Valikoimassa on painotettu erityisesti luonnonmateriaaleihin kuten puuvilla, sokeriruoko, juutti, hamppu, bambu, pellava...




Toinen iso osa valikoimaa ovat toinen toistaan mehukkaamman väriset trikookuteet. Valikoima on hengästyttävä eri sävyineen. Kuteet saa joko vyyhteinä, tai aikaa säästävinä valmiina kerinä, joiden kanssa pääsee suoraan työn tohinaan kun inspis iskee. Näistä syntyisi monet ihanat matot, korit, aluset, laukut, vain mielikuvitus on rajana!



Snurresta saa myös ideoita sisustukseen, sekä lankojen käyttöön sisustuselementtien luojina. Langoista on moneksi!




Liike on kauniisti sisustettu ja valoisa. Sinne voi mennä vaikka istumaan ja opettelemaan virkkauksen saloja. Kuulema ihan kädestä pitäen saa neuvoja, jos niitä tarvitsee :-) Liikkeessä järjestetään myös kursseja sekä erilaisia käsityöpajoja. 





Tervemenoa tutustumaan! Osoite on Hietalahdenkatu 6, 00180 Helsinki. Liike on avoinna arkisin klo 10-18 ja kesälauantaisin 10-13.30. Samalla voi käydä vaikka pienen kirpparikierroksen siinä Hietsun torilla ;-)

Juhlaviikonloppu


Lauantaina tytär sai nimen. Nimi sai paljon kiitosta, kelvollisen valitsimme. Paljon perinteitä ja elämän jatkuvuutta sisältävän. Muistoja mieleen nostavan. Ja kuitenkin tulevaisuuteen kurottavan, koska kantajansa on uusi, pieni ihminen. Ja pienellä on ihan oma elämänsä elettävänään. Isoisoäiti (muoks: siis isoisoisoäiti!) kulkee nimessä mukana, ja antaa suojaa elämän käänteissä silloin kun sitä tarvitaan, kaikella Karjalaisella tarmokkuudellaan.




Neito jaksoi juhlia hienosti, ja kuten oppikirjoissa sanotaan, nukkui koko toimituksen ajan. Lopuksi kuitenkin avasi silmänsä siksiaikaa että saatiin muutama kuvakin napattua.




Juhlissa riitti vauhtia, ja monenlaisia tunnelmia. Lapset huitelivat kuka missäkin, eikä äiti aina pysynyt kartalla että missä kukakin on. Onneksi silmäpareja riitti katsomaan perään silloinkin kun äiti keskittyi kahvipöydän antimiin. Eli lähes koko juhlien ajan ;-) Piti ottaa taas ilo irti siitä että saa juttuseuraa kahvinsa painikkeeksi, normaalisti kun täällä saa hörppiä sumppinsa aika itsekseen.



Pikkuneidillä oli asiaankuuluvat seurapiirielkeet vaatteenvaihtoineen ja koruineen. Kastehelmet olivat kaunis lahja, joissa on mukana myös ihana idea. Helmiin kuului jatkopala, eli tyttö voi pitää isompana samoja helmiä esimerkiksi rippijuhlissaan tai häissään. Aika kiva juttu, eikö? Lisäksi oli kastesormus sormessa, siitäkin saa myöhemmin kaulakorun.



Sunnuntaina sain herätä lauluun, kukkiin ja kortteihin. Ja viiden palleroisen haliin :-) Voiko ihanampaa äitienpäivän aloitusta ollakaan! Aamiaisen jälkeen pakattiin porukka matkaan, ja suuntasimme Lintsille humputtelemaan. Vähän erilaista ilonpitoa, vastapainoksi korkokengille ja solmioille. Isot lapset juoksivat läpi kaikki hurjimmatkin vekottimet, kun emäntä itse tyytyi yhteen miehen kanssa tehtyyn kierrokseen vanhassa kunnon vuoristoradassa. Pussattiin vähän tunnelissa, ja pidettiin kädestä. Tuosta hurjemmaksi ei uskalla heittäytyä :-D



Kaikkein jännin laite oli meidän mielestä pikkujuna, johon pojat menivät ihan kahdestaan. Meitä ei miehen kanssa ole varmaan koskaan hirvittänyt niin paljon Lintsillä! Hienosti se kuitenkin meni, ja saatiin pojat takaisinkin, vaikka ne hetkeksi katosivatkin talon taakse, ihan kokonaan pois näkyvistä...


Reissu huipentui maisemajunaan, johon jouduttiin jonottamaan tosi kauan, mutta olihan se sen arvoista! Maisemat oli komeat, ja vauvakin pääsi ensimmäiseen Lintsilaiteeseensa! Se on hyvä aloittaa tuo totuttautuminen ajoissa, jo ennen kahden kuukauden ikää. Ei ehkä tyttö jää sitten ihan niin mamoilijaksi kuin äitinsä... Minua nimittäin huippaa jo katsoakkin noita uusimpia vatkaimia. En voi käsittää että ihminen voi jäädä henkiin sellaisesta pyörityksestä! Huh.


Toivotan ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille äideille, ja sellaiseksi aikoville. On tää vaan niin hienoo! Tämä äiti hilppasee vielä saunan hämyyn mietiskelemään tätä kaikkea, oli kyllä vauhdikas viikonloppu.