Aidan teon vaikeus




Meillä on ollut tällä viikolla vireillä isohko pihaprojekti. Teemme yhdelle sivulle pengerrystä ja sen päälle kevyttä aitaa tai miksikä sitä nyt sanoisi. Sellainen ratsutilatyyppinen yksi vaakalauta-systeemi. Hommaa on tehty jo monena päivänä, mutta hitaasti tuntuu etenevän. Hidasteita on ollut kaksi; sää, ja lapset. Kumpikin on aika hallitsemattomia elementtejä, mutta jälkimmäiseen keksittiin ainakin yksi keino jolla me saatiin ostettua itsellemme hetki työaikaa. Katuliidut! Jopa meidän "ad-hd-stereot" saatiin rauhoittumaan niiden ääreen hetkeksi. Ja saatiin hienoa taidetta kaupanpäälle.

Olisikos teillä armaat lukijat muita vinkkejä joilla erittäin vilkkaat pojat saisi pysymään näköetäisyydellä ja poissa pahanteosta ainakin hetkisen? Monessa kohdassa tuo aitahomma vaatii kuitenkin kaksia käsiä eli se, että toinen juoksee poikien perässä ei tämän projektin kannalta ole paras ratkaisu. Itse olen vanhana koiraihmisenä harkinnut jo vakavasti juoksunarua tai flexejä... Heheh. No ei nyt kai! Mutta jotain tarttis keksiä ettei tuo projekti veny koko kesän mittaiseksi. Yöaikaankaan ei oikein viitsisi tuolla paukuttaa ja nikkaroida :-D

Kyllä tämä silti tästä. Vaikka yksi ruuvi kerrallaan. Ja onhan tätä kesää vielä jäljellä! (sori, oli pakko. Heti alkaa soida se kauhee biisi päässä) :-D Ja lupasin itselleni tänään, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen aita jota aion rakentaa noin pienten lasten kanssa, eli maali häämöttää jo!

sateenkaaren tällä puolen



Illalla oli hassun väristä. Taivaalla oli tummat pilvet, ja ilta-aurinko värjäsi tienoon oranssiksi. Yritin kuvata sitä, mutta en valitettavasti saanut maiseman väriä tallennettua kuviin. Ja hetkeä myöhemmin ilmaantui suurin ja kaunein sateenkaari jonka olen nähnyt! Sitäkään en saanut ikuistettua kuviin yhtä vaikuttavana kuin se oli luonnossa, mutta muistoihin se silti jäi. Niinkuin joku naamakirjassa kommentoikin, ihan kuin Halinalleissa :-D






Kaari meni meidän alueen yli niin kauniisti, että miehen kanssa naurettiinkin kuinka me asutaan täällä sateenkaaren alla, kuin saduissa. Kokonaan sitä ei saanut samaan kuvaan, mutta eiköhän näistä saa jotakin käsitystä. Upea oli, kerrassaan!

Muutama kirppislöytö


Aika vähän on tullut viimeaikoina kirppiksillä käytyä. Silloin, kun mies on arkena töissä, en jaksa kolmen pienen kanssa lähteä kiertelemään, ja nyt kun mies on ollut lomalla, on tullut puuhasteltua erilaisia projekteja jotka on pitäneet sopivasti kiireisinä. Muutama pikainen reissu tuohon lähikirppikselle on kuitenkin väleihin mahtunut, ja sieltä on löytynyt aika mukavia pikku löytöjä. 


Pikkukattilat on ostettu eri kerroilla, mutta minusta ne ovat kuin kaverukset :-) Sen verran tummentumaa oli sisäpinnassa, etteivät nämä päätyneet sittenkään keittiökäyttöön vaikka aluksi niin meinasinkin. Niistä tuli kivat leikkikattilat lasten keittiöleikkeihin. Punainen kattila on merkiltään Finel, toisessa ei merkintää. 

 

Kiva kannu, väri taas miellytti silmää yllättäen... Ja Oiva Toikan kastehelmisarjan kääntömaljakko, yksi tuon sarjan jutuista joita olen metsästänyt jo vuosia! Yhden ainoan kerran olen aiemmin nähnyt näitä ylipäänsä missään myynnissä, ja silloin ne (pari) jäivät ostamatta koska hinta oli kova eikä sopivaa rahaa ollut mukana. Ja olen sentää aika monet kirpputorit ja osto/myyntiliikkeet kolunnut. Ja nyt siis tuosta lähikirppikseltä! Reunassa oli pieni särö, joka luultavasti on syynä että maljakko on tuonne hyväntekeväisyyskirpulle viety, mutta minulle kyllä kelpaa tuollaisenakin oikein hyvin!

Ja parasta näissä kaikissa oli hinta, euron kappale :-D

Kahvi- ja pullapyyhe




Keväällä bongasin pakastealtaan pullapussin kyljestä keräilykampanjan joka kolahti. Piti syödä vain muutama vaivainen pussi pullaa, ja sai hienon Polkka Jam-keittiöpyyhkeen. Nou propleemo!! Meikäläinen on kuuluisa pullansyöntikyvystään, joten tämä pyyhe tuli tienattua helposti, vain munkkisokereita suupielistä pyyhkien :-)

Nyt kun postipoika sen minulle kiikutti, sitä piti tietysti vähän sovitella keittiöön. Ja voihan harmistus, jotenkin nyt ei olekaan yhtään pinkki kausi. Mutta pyyhe on silti ihana! Pitääpä siis miettiä laitanko pyyhkeen komeroon odottamaan värikauden vaihtumista, annanko jollekulle lahjaksi, vai pistänkö ensimmäisen blogiarvontani pystyyn..? No, katsellaan!


Jussit














Juhannus tuli vietettyä asiaankuuluvin menoin. Tavattiin läheisiä, nautittiin kesästä, syötiin hyvin.

Vaikka mukavaa olikin, en ehkä ole tämän juhlapyhän suurin ystävä. Minusta keskikesän juhlan hinta on joka vuosi liian kova. Se, joka maanantaina luetaan lehdestä; montako? Niin nytkin, ihan liian monta perhettä joutuivat kohtaamaan suuren tragedian. Paljon kaipausta ja surua. Niin monta perhettä, joille juhannus ei tästä eteenpäin ole enää koskaan samanlainen, vaan muistuttaa liikaa.

Toisaalta, suru kuuluu kaikkien elämään joskus, ja vaikka itse lopettaisin juhannuksen vieton, ei se estäisi ihmisiä hukkumasta ja ajamasta kolareita. Siksipä siis jatkankin samaan malliin, pakkaan joka vuosi perheeni autoon ja körötän eteläsuomalaisten kanssa jonomuodostelmassa maalle. Ja ihan oikeasti joka vuosi on ollut oikein mukavaa. Niin nytkin. Ja joka kerta tulee todettua sama, onneksi keskikesän juhla ei ole oikeasti keskellä kesää vaan sitä on vielä reilusti jäljellä :-)

Mökkisauna kaupunkiin


Sutimiset on nyt sudittu, ja myöhäisen yön "harjakaiset" vietetty. Sauna sai uuden tumman pinnan entisen vaalean tilalle. Ja siitä tuli ihana!


Kunnollista ennen-kuvaa en nyt muistanut ottaa kun niin innolla aloin hommiin, enkä tuolta tiedostoistakaan nopealla etsinnällä löytänyt, joten nyt on tyydyttävä ihailemaan vain tätä lopputulosta. 


Käytin käsittelyyn mustaa Tikkurilan Supi saunavahaa. Koko saunaan riitti nippa nappa yksi litran purkki. Tökötti oli aika lirua, ja varsinkin laudelautojen välit oli hankalat saada kunnolla, mulla taisi olla liian iso sivellin..? Seiniin käytin ihan normaalia pensseliä, ja lauteisiin vaahtomuovisivellintä joka oli kyllä tosi ärsyttävä vehje. Ja hajosikin vielä melkein heti. Luultavasti hermoja olisin säästänyt, jos olisin käsitellyt lauteet esimerkiksi rievulla levittäen tms.


Seinät piti käsitellä mustiksi jo ennen kuin muutimme tänne, mutta kun se oli asumisen kannalta aika toisarvoinen homma, se siinä loppukiireessä jäi tekemättä. Ja ehti vierähtää melkein kaksi vuotta että vihdoin sain inspiksen ryhtyä hommaan. Olkoon tämä oppina muille, panelit todella olisi kannattanut käsitellä uusina, eikä vasta kahden vuoden saunomisen jälkeen... Nyt ne olivat ehtineet työntää pihkaa pintaansa ja tummua. Lopputulos olisi luultavasti ollut tasaisempi ja puhtaammin musta eikä ruskeaan vivahtava, jos alla olisi olleet ne neitseelliset panelit. Mutta turha jossitella, seuraavalla kerralla tiedän ;-)


Pohdin pitkään lauteiden kohtaloa. Jättäisinkö ne tervalepän värisiksi vai käsittelenkö nekin tummiksi? Päädyin lopulta kokomustaan savusaunatunnelmaan, ja olen tosi tyytyväinen valintaan. 


Nyt me voidaan leikkiä että ollaan mökillä. Harmi että järvi puuttuu pihalta...



Kylppärin puolikin muuttui eri näköiseksi, kun ennen männyn väriset ovilistat, karmit ja kahva vaihtoivat väriä. Nyt pitää etsiä vielä jostakin musta uratiiviste oveen, ja sitten homma on viimeistä piirtoa myöten valmis. 

Hauskaa juhannusta kaikille! Saunokaahan :-)





Täällä ollaan, vaikka hiljaisempaa on ollutkin. Mies on lomalla, ja emännällä on ollut aikaa puuhastella omiaan niin ettei meinaa muistaa edes bloggailla! Viikoloppuna tehtiin Porvoon reissun lisäksi helteinen huvipuistoreissu, ja sen jäljiltä nahka punoittaa vieläkin. Aurinkorasva ei vissiin autakaan hoitolaukun sivutaskussa ihan toivotulla tavalla?

On täällä juotu myös kakkukahvit, nautittu ekat kotimaiset mansikat ja huiskittu pensseli kädessä oikein urakalla. Kahdesta ensimmäisestä ei jäänyt muistoksi muuta kuin kiristävä housunvyötärö, mutta vimeisestä kuulette toivottavasti pian lisää ;-) Sitä ennen pitäisi vielä päättää että valkoinen vai musta..?

Hei, juhannusviikko jo!

I love Porvoo





Voi että mä rakastan Porvoon vanhaa kaupunkia! Voisin melkein kuvitella asuvani siellä :-) Meillä on tapana silloin tällöin hurauttaa Porvooseen, ihan vaikka vaan kahville tai jätskille. Nyt kun miehellä on lomaa (vihdoin!) tehtiin taas yksi reissu. Eikä varmaan jää viimeiseksi tänä kesänä. Melkein joka kerta on tullut myös piipahdettua ihastuttavaan kahvila Helmeen. Se on ehkä yksi suomen parhaista kahviloista. Tai ainakin siellä kärkijoukossa. Nyt etupihalla hääräsi maalarit telineillään, kohta on entistä ehompaa. Ja Brunbergin myymälä on tietty vakiokohde, sieltä aina napataan pikku evästä kotimatkalle :-D Ja Jokikadun antiikki, ja, ja, ja...

Porvoo on tosi kiva. Kantsii käydä :-)

Mantsikan mollukat






Tämmöstä tää nyt on. Kun ostaa kesän ekan rasian tuoreita mansikoita, siitä pitää ottaa monta kuvaa ennenkuin raaskii syödä. Ruåttalaisia vielä tosin. Ne on vaan niin nättejä. Kuulema ihan näinä päivinä saisi jo niitä ekoja kotimaisiakin.

Tästäkin ropposellisesta on saatu jo monenlaista herkkua. Mies on paistanut meille ahkerasti pikkulettuja uudella valurautapannullaan ja me ollaan kiltisti syöty ihan kaikki. Laitettu päälle jätskiä ja pilkottu sekaan mansikoita. Ähisty että "vähänkö mä oon taynnä, mut ottaisko vielä pari" :-D Ja muutama mansikka jäi vielä yli, jotka pilkoin hedelmäsalaattiini. Hyvää sekin. Nams!

Täällä on heitetty villapaidat komeroon ja sullouduttu kesämekkoon. Kummasti kutistuneet kaikki mekot viime kesästä... Tuostapa emme välitä, vaan pistelemme lisää lettua ja mansikkaa kitusiin, ja nautimme lämmöstä!

Makoisaa kesäpäivää kaikille!

pika cd-kotelo


Olin taannoin kuvaamassa yksissä juhlissa, ja nyt kun poltin kuvia levylle, totesin taas kerran saman ongelman kuin aiemminkin itsepoltettujen levyjen kanssa. Kannet puuttuu. Ja eikun askartelemaan!


Ensin leikataan pahvista tai kartongista suorakaiteen muotoinen kappale joka koostuu kahdesta toisissaan kiinni olevasta neliöstä. Minulla neliöt olivat noin 12,5cm kanttiinsa. Toisen neliön vapaille kolmelle sivulle jätetään 1,5-2cm lirpukkeet liimaamista varten. Materiaaliksi käy melkein mikä vaan, paremman puutteessa vaikka muropakkauksen kylki. Itse käytin sitä pahvia joka tulee lahjapaperirullan sisältä kun rulla loppuu. On muuten monikäyttöistä matskua se :-)


Sitten levitetään liima kuvassa näkyville pinnoille. Liimaus aloitetaan kääntämällä keskimmäinen lirpukka alas, tästä tulee cd-kotelon suuaukko. Sitten reunimmaiset lirpukat taitetaan alas ja liimataan kotelon kansiosa niihin.
 

Valmis!

Koristeluun voi käyttää paljonkin aikaa ja luovuutta, mikäli mieli tekee. Kotelon voi päällystää ja kuvioida vaikka kauniilla paperilla, kankaalla, tarroilla, muodikkaalla koristeteipillä jne. Vain mielikuvitus on rajana, jos sekään!