Toisen polven volkkarimies






"Äiti ne on ihanat. Ne on niin kauniit!" 

N kuskaisi tuliaisiksi saatuja autoja mukana kaikkialle. Ruokapöytään, vessaan, ulos, sänkyyn... Eli taisi olla aika osuvat tuomiset. Tulipa reissusta hommattua itsellekin muutama ihana juttu, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin ;-)

Miniloma





 
















Saatiin miehen kanssa järjestettyä pieni irtiotto, ja se tulikin kyllä tarpeeseen. Samalla juhlistettiin hääpäivää. Vaikka meillä onkin pitkä historia, avioparina me ollaan vielä suhteellisen tuore. Viisi vuotta sitten vasta sanottiin se iso sana; Tahdon. Viidessä vuodessa tuota tahtoa on jo koeteltu melkoisesti, mutta tässä sitä vielä ollaan. Ja rakkaus on syvempää kuin koskaan <3

Reissussa saatiin nauttia erityisesti lämmöstä, kun helle pyyhkäisi tänne pohjolaankin. Tunnelma oli kuin kaukasemmallakin etelänmatkalla :-) Välillä lekoteltiin uima-altaassa, välillä kierreltiin katselemassa maisemia. Ja joka välissä piti tietysti syödä ihania herkkuja, ja ennenkaikkea jäätelöä. Illalla ihailtiin luonnonvoimia, kun taivas täyttyi hurjista salamista. Käveltiin takaisin hotellille, ja minä puristin miehen kättä aina salaman räsähtäessä niin että siinä tuskin enää veri kiersi. Tykkään kyllä katsella ukkosta jos olen jossakin sisällä turvassa, mutta muuten en niin välitä. Mies sen sijaan nauttii aina täysillä, ja nytkin piti vielä hotellilla mennä takaisin pihalle katsomaan salamointia. Ja olihan ne kyllä komeita!

Ihana oli huomata että vuodet ovat hioneet meistä hyvän tiimin, ja vaikka lapset ei pörränneetkään ympärillä, meillä riitti silti puhuttavaa :-D

Kuvissa muutama poiminta reissusta, kuka tunnistaa matkakohteemme?

Ikiliikkujat

"Otetaas pojat teistä yhteiskuva! Menkääs tohon seinän viereen vaikka seisomaan... "



 "Voisitte kattoa tännepäin, jooko?"


"Hei N, älä mee! Oota viel hetki, otetaan nyt yks kunnollinen"


 "...ja älkää alottako nyt mitään painia!"



*huokaus*

Palataan aiheeseen vaikka parin vuoden päästä? :-D

nukkuisin minäkin jos saisin









Meillä on pieni päiväuniongelma. Pikkupojista varsinkin nuorempi tarvisi vielä kipeästi päikkärit, mutta niiden nukkumista vastaan taistellaan ankarasti. Lisäksi tulin totuttaneeksi nuo pienempinä nukkumaan aina rattaissa, niin nytpä on aika turha ehdotella että menisitkös sänkyyn nokosille. Kun ei mene niin ei mene. Vielä ennen vauvan syntymää oli jonkinlainen mahdollisuus saada ainakin toinen nukkumaan lykkimällä poikia tuplavaunuissa riittävän pitkään, mutta sittemmin on sekin mahdollisuus ollut aika hankala toteuttaa. Eikä P enää suostu rattaiden kyytiin, eikä toisaalta jaksa kävelläkään niin pitkää matkaa kuin nukuttaminen vaatisi. Lisäksi vauvaa pitäisi kantaa tuolloin liinassa tms, ja siinä tulee molemmille osapuolille niin kuuma, että sekään ei ole oikein toimiva ratkaisu tähän.

Mikä siis avuksi? Nyt ainoat mahdollisuudet ovat oikeaan aikaan ajoitettu automatka, tai sitten vaan porskutetaan koko päivä ilman niitä päiväunia. Ja usein jälkimmäinen vaihtoehto päättyy siihen, että poika nukahtaa alkuillasta sohvalle tms... Ja ilman unia on taas kaikki jotenkin tosi vaikeaa (ainakin äidille). Lisäksi bonuksena unilta heräämiseen liittyy lähes poikkeuksetta ihan kamala raivari joka kestää ja kestää, joten vähän hankalaa tämä unihommeli nyt on. Mut hei, vähänkö olisi hienoa, jos kaikki kolme pienintä nukkuisi joka päivä päiväunet, ja tietysti samaan aikaan. Ja lehmät lentäisi, ja minä voittaisin lotossa, ja puissa kasvaisi karkkia, ja...

"Sillä on nyt vaan sellainen vaihe". Niinpä. Ainahan on joku vaihe, ja sitten tuleekin jo uusi vaihe. Ainoa asia joka on lasten kanssa täysin varmaa :-D

Päivä Korkeasaaressa



















Jokakesäinen visiitti Korkeasaareen on taas takana. Pikkupojat tykkäsivät, ja olivat ihan kuin viime kesäistä reissua ei olisi ollutkaan. Ovat vielä niin pieniä, etteivät muista. Kaikki oli siis heille uutta ja ihmeellistä. Isot lapset olivat toki jo ihan konkareita, mutta kyllä tuolla heillekin aina jotain kivaa löytyy. Leijonat jännitti P:tä jo etukäteen, mutta uskalsi poika sittenkin tulla katsomaan. Sen mitä leijonasta näkyi, valtava käpälä ;-) Isoja kissoja pitäisikin kai mennä katsomaan näihin kissojen yö-tapahtumiin, eivät nuo kesäkuumalla usein ole paljoakaan näkyvissä.

Huomaan taas kuvanneeni tuolla lähinnä luontoa, kasveja, lokkeja, hanhia, siis kaikkea joka on vapaana. Jotenkin vaan nuo eläimet kaltereiden takana tuntuu niin "väärältä". Vaikka silti tuolla aina mielelläni käyn, ja olen ihan aidon ilahtunut että olen saanut nähdä ilmielävänä monia eksoottisiakin eläimiä. Ja tiedän että eläintarhojen avulla on monia lajeja pelastettukin sukupuutolta, jota arvostan suuresti. Mutta silti... Valokuvassa vapaana liihottava lokinpoika tuntuu paremmalta kohteelta kuin pienestä aidan raosta kuvattu häkkieläin.

Korkeasaari on muuten näin puutarhahörhön näkökulmasta tosi kaunis paikka! Koko saari on yhtä suurta hyvinhoidettua puutarhaa, ja monissa kasveissa on nimikyltitkin. Meren läheisyys on myös ihana tekijä, piti aina oikein pysähtyä katselemaan kun polku meni tarpeeksi läheltä rantaa. Mieskin kaula pitkällä ihaili merellä kulkevia purkkareita, taitaa veri vetää aalloille... Ja eläinten, luonnon ja kasvien lisäksi tulee oltua kuin huomaamatta ihan koko päivä ulkona. Illalla sen kyllä huomaa joka iikasta. Eli monitahoinen luontoelämys, taaskin :-)

P.s. kuvat saa klikkaamalla isommiksi