viikko loppuu






Viikko on ollut pitkä. Paljon pidempi kuin se perus viisi arkipäivää. Syitä on monia, mutta suurin lie emännän vallannut väsähdys. Jotain flussaakin täällä nyt menee. Ja se ikuinen känkkäränkkäpäivä joka poikasia vaivaa. Onneksi on kuitenkin tullut napsittua kuvia, ja kuvien perusteella kaikki on ollutkin ihan kivasti. Niissä kun ei välity raivokohtaukset, valvotut yöt eikä moni muukaan kurjuus. Mutta ei myöskään ne ihanimmat hassu höpinät joita poikaset välillä päästelee kaiken sen raivoamisen keskellä. Eikä hellyyttävimmät hetket kun sisarukset päättää kaikki pussata vauvaa yhtäaikaa. Elon kumpikin laita on ollut taas läsnä, mutta suurin osa siitä jää tänne vain meidän muistoihimme, ja niin kuuluukin olla.

Teille toivotan mukavaa viikonloppua näillä muutamalla otoksella viikon varrelta, joissa vilahtaa se elo pienen hetken ajalta sellaisena kuin se justiin silloin oli. Seuraava hetki on voinutkin olla jo jotain ihan muuta. Toivottavasti teilläkin nautitaan monenlaisia hetkiä, elämää ihan kokonaisena :-)

Viikonlopun ohjelma näyttää meillä suunnilleen tältä; lataillaan akkuja, parannellaan lenssut, edistetään muutamaa projektia ja ostetaan N:lle oma kerhoreppu. Kuopsutellaan vähän pihaa, siivotaan ja muistetaan myös köllötellä!

On tullut vissiin aika...







...hankkia syöttötuoli! Neidin istumatyyli alkaa hirvittää jo aikuisväkeä sen verran, että on siirryttävä joko lattianrajaan syöttöhommiin, tai sitten lykättävä pikkumatami syöttikseen. Meillä on kyllä huushollissa ollut vuosien varrella jos jonkinlaista syöttötuolia, mutta ne on kaikki laitettu eteenpäin tai sitten ovat yhä käytössä pojilla. Siinäpä oiva tekosyy surffailla netissä ja ihailla kaikkia hienouksia mitä tänäpäivänä on tarjolla :-) Leikkishoppailin siis vähän, ja jos raha kasvaisi puissa, ottaisin jonkun näistä:


Ehdokas 1: Onni-syöttötuoli. Kuva valmistajan eli puusepänliike Hanneksen nettisivuilta.  Tästä löytyy erilaisia kivoja, kirkkaita värejä. Ihana ja kaunis!


Ehdokas 2: Rinki-syöttötuoli. Kuva valmistajan, Seimi baby collectionin sivuilta. Tässä on nerokas keksintö, että yläosan saa laskettua alas jolloin tuolista tulee tavallinen jakkara. Monikäyttöisyys on aina plussaa! Tästäkin löytyy monta väriä yhdistettynä puunväriin.

Ja ehdokas 3: Artekin klassikko-syöttis. Kuva Artekin sivuilta. Tää on vaan niin kaunis ja ajaton.

Huomaan, että tällähetkellä viehättää pyöreät ja kaarevat muodot, värikkäät vaihtoehdot ja että mulla on vissiin vähän kallis maku. No katellaan, kyllähän tuo neito apetta saa syödyksi vaikka alla olisi ikean muovituolikin, mutta kun siinä on niin kamalat jalat että niihin aina kompastuu. Eikö se ole ihan riittävä syy satsata vähän? :-D

Uusi remppa- ja sisustusprojekti!








Edellisen kotimme vesivahinkokatastrofien ja valvottujen öiden jälkeen vannoin etten enää vanhoihin kämppiin kajoa. Paitsi jos on ne on oikeasti vanhoja. Seitkytlukuiset piti olla täysin poissuljettuja. Mutta tämän Lundby-torpan kohdalla olin valmis tekemään pienen poikkeuksen :-) Niinpä Loviisan megakirppis-antiikkimarkkina-vanhattalot-päivästä löytynyt nukkekoti lähti meille mukaan :-) Tönö oli erään vanhan talon piharakennuksen pimeimmässä nurkassa, hieman risa ja tuhannen vuoden pölyt päällään, mutta jokin siinä silti hurmasi. Näin jo silmissäni pienen neiti M:n saparot päässään leikkimässä tällä kotileikkejä... No muutama vuosi ehkä menee että M on riittävän iso, ja ainakin yhtä monta vuotta vaaditaan että minä saan aikaiseksi kunnostaa mökin. Mutta onpahan aihio ainakin valmiina jos odottamaton tekemisen puute pääsee iskemään!

*edit: P.S, jos jollakulla sattuu olemaan ylimääräistä savupiippua, yläkerran kaidetta ja yhtä ovea, otan niitä ilolla vastaan :-)

työvoitto





Jee!

Ongelman ratkaisi olalta purkaminen hihan kanttaukseen saakka, avonaisiin reunoihin uusien kanttausten nykertäminen ja neppari. Vähän möykkyhän tuo on, mutta parempi noin kuin että jäisi kokonaan käyttämättä! Ehkä seuraavalla kerralla käytän kaavaa tai ainakin mittanauhaa :-D

voihan kärpässieni


Elämä on valintoja täynnä. Niinkuin vaikka se, että ottaako kahvilassa kahvin joukkoon kermaa vai maitoa. Kerma on paremman makuista mutta niin bad for you. Kolmen huonosti nukutun yön jälkeen vähänkin järkevämpi ihminen olisi valinnut illalla ajoissa nukkumaan menemisen, mutta meikäläinenpä valitsi vauvalle mekko-pipo-setin ompeluhommat. Kun teki mieli. Olin lopussa  kerrankin tyytyväinen suoritukseeni, meinasin vissiin vähän taputella olallekin. Mietin oikein että en malttaisi odottaa että näen luomukseni neiti M:n päällä.

Mutta missäs se mekko on..? 


Voihan video! Se ei mahdu. Hittohitonhitto. Siis pääaukko on liian pieni. Hyvin mä vedän. Pitäiskö liittyy johonkin jengiin??


On kaksoitikkausta ja kaikkee. Helmaan vetäisin innoissani oikein kaksi kierrosta. Sinänsä hyvä että tuli nyt tuo neula kaivettua tuolta ompelukoneen laatikosta ja opeteltua senkin käyttö, koska saahan tuolla siistin näköistä jälkeä. Vielä kun saisi toimivaakin...


No, onhan se ihan kaunis asia, taidan ripustaa sen tuonne muiden epäonnistuneiden mekkojen joukkoon koristeeksi. Tai lahjoittaa jollekkin tosi pienipäiselle pikkutytölle? Nukelle kenties? Vaikka jaksan näprätä näiden kanssa yökaudet, niin siinä menee mullakin raja että en millään viitsisi alkaa purkamaan jo kertaalleen valmiiksi julistettua työtä. En millään viittis.


No, pipo on sentään ihan soma ja melkein sopivakin, se on vaan vähän liian pieni :-)

Pyykkiämmä herkistyy





Sitä kun täällä kotonansa kaiket päivät viettää ja kotihommat on se pääasiallinen työtehtävä, on niistä koetettava repiä jotain iloa. Välillä kokee minikokoisia ahaa-elämyksiä. Kuten esimerkiksi se, että värikäs kuudenkympin koneellinen on paljon kivempi ripustella narulle kuin joku tylsä tumma kone jossa on kolmekymmentä eriparista mustaa sukkaa joita ei kaikenjärjen mukaan tarvisi parittaa, mutta silti on pakko että ei jää häiritsemään. Ja kun niistä aina puuttuu pareja niin häiritsee silti. 

Tätä koneellista ripustaessa olo oli kuin jouluna lahjasäkin äärellä. Oikein ilahtui kun jokainen koneesta kiskoma vaate oli iloisen värinen. Ja seuraavakin! Ja kuinka kauniilta nuo värit näyttääkään mustassa saunassa... Kotiäidin visuaaliselle silmälle tähtihetki, taideteos jota ei varmasti kukaan tule sorkkimaan!

Niiettä ei mulla muuta. Tälläisien isojen asioiden parissa täällä painitaan :-D


siimeksessä
















Oltiin mummolassa. Minä päätin hyödyntää tilaisuuden, ja hipsin pihan takana levittäytyvään metsään. Nautin hiljaisuudesta, ihailin maisemia. Napsin kuviakin. Taskussa pullotti muovipussi, koska vakaa aikomus oli löytää sieniä. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, mutta sitäkin enemmän mustikoita. Valtavan isoja, mehukkaita mustikoita. Olisin voinut istahtaa ensimmäiselle mättähälle ja jäädä siihen popsimaan marjoja, eikä olisi ihan hetkeen tarvinut siirtyä. Haahuilin kuitenkin hieman kauemmaskin, ja latasin akkuja. Metsästä saa voimaa. Ja kauniita valokuvia. Ja sitä superfoodia :-D

Tervemenoa metsään, kaikki jotka kaipaavat hetken hiljaisuutta, rauhaa ja tunnelmaa. Suosittelen lämpimästi.

5kk






Hei, me lennetään! :-)

Elokuuta









Elokuussa on elelty. Kytätty aamusta iltaan olympialaisia. Koetettu toipua järkytyksestä kun kisat loppuikin. Vietetty yhtä pätkää miehen lomista. Kuviteltu etukäteen kuinka silloin saadaan vaikka mitä projekteja tehdyksi. Ja oltu niiin väärässä. Ehtiihän sen aidan viimeistellä ensi kesänäkin?

On kaivettu reppuja esiin komeroista. Alettu pikkuhiljaa totuttelemaan ajatukseen että esikoispoikanen ei ole enää ihan vauva. Aloitti mokoma jo lukion, vaikka vastaha tuo oli pieni kääryle! Ja tyttöteinikin, kuudesluokkalainen jo. Kohta ne on nämä pikkunaperotkin lakkiaisiässä. Mä en ehkä kestä. 

Saatu myös kerhopaikat pojille. Erittäin tervetullut asia äidin mielestä. Pikku hengähdystauot pelkästään vauvan seurassa ovat tulossa enemmän kuin tarpeeseen...

Poimittu kukkia, isoja ja pieniä. Vaihdettu ulkokaluston paikkaa ja ihastuttu laituriterassiin uudelleen. Nautittu lämmöstä, sekä orastavasta syksyn kirpeydestä. Iltaisin voisi jo polttaa kynttilöitä, jos haluaisi oikein heittäytyä tunnelmaan... Aloitettu hitaat jäähyväiset kesälle.

Vaikka kesällä sitä usein ajattalee että kunpa se ei loppuisi koskaan, niin nyt syksy saa jo tulla. Olen valmis. Viltit ja villasukat on täällä jo odottamassa asemissaan. Ruokapöydässäkin keskusteltiin jo lumityövuoroista :-)

Pellolta pöytään













Kotikaupunki tarjoaa vuosittain kukkia pellon täydeltä poimittaviksi. Ei voi muuta sanoa kuin että kiitos! :-) Saatanpa hakea toisenkin kimpun, kun tuo on ihailtu loppuun. Ja nappaista samalla ehkä pari hernettä, ja auringonkukkaa...