Syksyä pihassa ja puutarhassa















Näiden kuvien myötä toivotan kaikille mukavan syksyistä viikonloppua!

Itse aion nauttia koko perheen yhteisestä vapaasta, ulkona raikkaasta syksyn tuoksusta, ompelusta, mukavien ystävien seurasta, saunomisesta... Kaikkea ihanuutta siis tiedossa :-)

Kolmen euron Metsovaara ja muita uffin aarteita






Eilen matkalla keramiikkakurssille päätin poiketa ihan pikaseen läheisellä Uff-kirppiksellä. Siellä olikin tasarahapäivät menossa, ja aika paljon porukkaa. Napsin mukaani monenlaista, tuli isolle pojalle toivotut Dieselin mustat farkut ja ihan kelpo toppatakki, miehelle sammarit, itselle paitaa, tyttöteinille samettinen vintagehame (ei aio kuulema pitää) pikkuneidille odottamaan pari isompaa marimekkoa ja kiva farkkuhame (Ralph Lauren, oumaigaad). Paras löytö oli kuitenkin pitkä Tampellan lappisatiininen verhokappa, hulpion mukaan Marjatta Metsovaaraa.

Hinta kaikilla 3e/kpl, tai 8kpl/20e. Otin 11kpl, kiitos vaan uff. Pikkuisen houkuttelisi käydä vielä tänäänkin, kun kaikki on 2e...

Metsovaara pääsikin sen kummempia edes pesemättä suoraan ikkunaan sovitukseen. Uusi verho sai emännän innostumaan niin paljon että tuli pyyhittyä jopa pölyt lokin päältä. Ohhoh! Olkoot nyt verho tuossa hetken, että saan päätettyä onko se liian pitkä ja tumma vai ei :-D

Auringon nousu


Toiset meistä ovat herätessään hieman aurinkoisempia kuin toiset :-)

Stockholm, Stockholm staden är











Pieni loma, joka tuli tarpeeseen. Edellisillä lomilla oltiin kuivaharjoiteltu, ensin risteiltiin niin ettei ollut vettä eikä laivaa. Sitten päästiin jo veden ja laivan lähelle, mutta vieläkään ei irrottu laiturista. Ja nyt päästiin vihdoin itse asiaan! Ja keikutti, kyllä.

Tuli käytyä kierroksella Tukholmassa, monen vuoden jälkeen. Käväistiin keskustassa, ja todettiin että kaupat on ihan samoja kuin meilläkin, eli niitä ruotsalaisia ketjuliikkeitä :-D Olin tehnyt ennakkotehtävät, ja surffaillut muutamilla sivustoilla ja näin meillä oli myös parin kiinnostavan kirppiksen ja vintageliikkeen osoitteet. Drottninggatanilta löytyi Beyond Retro, tosi iso vintagevaateliike, mutta tarjonta oli niin kasaria että minulle meinasi tulla huono olo. Uuh. Samalla kadulla käväistiin myös Designtorgetissa, ja siellä olisin taas saanut käytettyä vaikka koko matkakassan, mutta jotenkin sain itseni vielä hillittyä. Saahan niitä kai netistäkin tilattua, jos oikein jää harmittamaan..?

Seuraavaksi ajeltiin metrolla Södermalmille, joka olisi esitietojeni perusteella "se" kuuminta hottia oleva muotihipsterialue. Metromatkailu oli jo itsessään aika jännää, mutta hienosti me selvittiin, saatiin liput ostettua ja mentiin jopa oikeaan junaan :-) Perillä löytyi muutama kirppis, Emmaus ja Emmaus vintage, vierekkäin Götgatanin alkupäässä, heti Slussenin metroaseman lähellä. Aika laihaksi jäi saalis tuollakin, minusta kirppiksillä oli huonompi tarjonta kuin suomessa, ja kalliimmat hinnat. Netistä lukemani perusteella olin jotenkin luullut että asia olisi ihan päinvastoin. Missälie kirppiksillä sitten ne kirjoittajat olivat suomessa asioineet... No, muutama vaate lähti mukaan, mutta vintagepuolelta ei mitään. Yritimme päästä kehuttuun kahvilaan, Stringiin, mutta muutkin oli kai lukeneet bloginsa, koska se oli niin täynnä ettei sisään mahtunut. Sisustus oli kivan erilainen liikennevaloineen, mutta varsinkin miestä alkoi tökkiä jo ulkopuolella näyteikkunoissa pöydissä istuvat trendsetterit, jokaisella se omenaläppäri pöydällään. Vähän näyttäytymisen makua.

Reissun parhaaksi kauppalöydöksi osoittautui bussin ikkunasta matkalla kaupunkiin vilaukselta näkemäni Retro.etc, joka me onneksi vielä löydettiin puoliksi sattumalta. Osoite oli Folkungagatan, kadun puolivälissä suunnilleen. Aika lähellä Viikkarin terminaalia ;-) Kaupassa oli uutta ja vanhaa ihanasti sekaisin. Tuolla itsehillintäni sitten pettikin, ja mukaan lähti yhtä sun toista :-D Varsinkin nuo värikkäät Koloni Stockholm-tuotteet ihastutti väreillään! Omppumukia, päärynätarjotinta, kaakelitarraa... Vaikka mitä ihanuuksia. Mies tuumasi että minä olisin varmaan ostanut koko kaupan jos varat olisi riittäneet, ja taitaa ukkokulta tuntea minut aika hyvin. Melko lähelle osui arvaus.

Kaikenkaikkiaan oikein ihana reissu, teki kyllä hyvää päästä taas hetkeksi kahdestaan humppailemaan. Ja sitten oli kiva tulla taas kotiinkin :-) Nyt taas jaksaa!

...vissiin vähän liiankin kivaa, koska sunnuntai-iltana arki löi kuin lapiolla naamaan; isoimmat lapset oli tuoneet kotiintullessaan tuliaisiksi mahataudin, ja molemmat alkoi yrjömään. Aah.

Perjantai, lounasaika








Pitääpä syödä lounasta. Syötän vauvan, lämmittelen lapsille ruuat. Voisihan sitä itsekkin vähän syödä. Mut toisaalta kun lapset on syömässä, niin nythän olisi hyvä hetki rauhassa silittää yksi vaate. Silitän. Vauva alkaa narisemaan väsymystään, vienpä sen vaunuihin nukkumaan. Pitää hakea itkuhälytin yläkerrasta. Jaa, mutta täällähän on jäänyt tää lakanan vaihto kesken! Laitampa tästä nämä lakanat. Ai, vauva itkeekin siellä pihalla, ainiin se itkuhälytin.

Noniin, itkuhälytin laitettu. Ai mutta mullahan on silitysrauta päällä, ja silitys kesken. No tehdäämpä tämä loppuun. Jaa, taas vauva itkee, menenpä heikuttamaan.

Pari kierrosta samaa; silitisiliti, heikutikeikuti. Siliti. N haluaa lisää ruokaa. Vauva huutaa taas. Luovutan ja vedän töpselin silitysraudasta irti.

Sänky jäi petaamatta. Enkä tainut syödäkään. Eikä silityksestäkään tullut valmista. Lapset tuli onneksi ruokittua.

Viikonloppu ja pieni loma ei tule yhtään liian aikaisin!

Toivottavasti teilläkin on rentouttava viikoloppu tiedossa :-)

Pienet vihreät miehet takeissaan








Ompelu-urani, ja melkeinpä koko käsityöurani kohokohta koitti yhtenä tummana yönä. Muutama tumma yö oli jo aiemminkin vietetty aiheen parissa, mutta vihdoin koitti sekin hetki kun tuli valmista. Poikasille valmistui itse tehdyt takit. Ai että mä oon ylpee ittestäni! Taputtelen itseäni täällä olalle niin että meinaa hartiat jumittua. Hyväminähyvähyvä! Voi tätä itsekehun määrää :-D

Kaavana oli uusimmasta Ottobresta löytynyt hupparin 104cm kaava pienillä muutoksilla. Toiseen tuli vähän pidempi helma ja hihat, mutta muutoin koko on molemmissa sama. Kankaana on kirpparilta löytyneet verhontyngät, ja kangas riitti nippanappa kun aukoi taitteet. Sisäpuolella on vanutikkivuori. Koska takeissa on toteutettu elämäni kaksi ensimmäistä vetskarinompelua, tuli ensimmäiseen vähän hölmösti se yläreuna, mutta en kertakaikkiaan jaksanut enää purkaa. Kyllä se toimii noinkin, lähinnä tuo on kauneusvirhe. Muutoin takit onnistui lähes yli odotusten! Ohjeena minulla oli koko ajan ompelukoneen vieressä tietsikalla Tosimummon blogi auki, ja nuo ohjeet olivatkin korvaamattomat. Kiitos siis Tosimummolle, taas kerran. Pitäisi kai lähettää sinulle jo kukkapuska, niin paljon olen oppinut ompelua blogistasi :-)

Nyt se on todistettu, kuka vaan voi opetella ompelemaan. Jopa se "puukässä-tyttö" joka sai ompelukoneen vasta yli kolmekymppisenä ja aloitti vajaa vuosi sitten neliönmallisista patalapuista :-D

Puolivuotias


Kuinka aika rientääkään. Pikkupirpula täytti taannoin jo puoli vuotta. Minulle se tuntuu lyhyeltä ajalta, toiselle se on kokonainen elämä. Miten tätä ajankulua saisi hidastettua? Lapset ovat kaikkina ikäkausina omalla tavallaan parhaimmillaan, mutta silti tässä vauvavaiheessa on jotain maagista. Eletään niin kylki kyljessä. Nuuskutellaan korvaa ja kutkutellaan napaa, kikatetaan vähän. Maailma on huoleton ja kaikki on mahdollista. Voi että, kun saisi tätä ihanuutta pullotettua edes hiukan, ja sieltä pullosta voisi sitten ottaa huikan kun tarpoo uhmaiän raivareiden loputtomassa suossa. Tai teini-iän epätoivon hetkinä, jolloin äiti joutuu jo hieman pinnistelemään että muistaisi millainen se mylvivä iso ihminen oli pikkupilttinä. Pieni ja söpö.

Onneksi se sentään säilyy kuvissa. Ja etenkin muistoissa, joihin muodostuu kaupan päälle se kultareunus :-)

Nätti kuin mansikka keittiön nurkassa




Paaaaljon nätimpi kuin se huojuva, säännöllisesti sortuva lehtikasa. Nyt jännätään enää sitä, mihin uusi pino alkaa muodostua kun tuo kassi täyttyy... :-D

Habi, habi





















Tämmöisiä tarttui kameraan tämänvuotisessa Habitaressa. Pieniä juttuja, jotka ilahdutti kivoilla ideoillaan. Sohvapuoli ei minua nyt niin kiinnostanut, joten kierreltiin muualla enimmäkseen. Puujuttuja oli ilahduttavan paljon, erityisesti Virolaisten suunnittelijoiden osasto jäi mieleen. Aikamatka oli myös mukava kokonaisuus, jossa oli kerätty esille eri vuosikymmenten esineistöä ja tyylejä. Minusta se olisi tosin saanut olla enemmän antiikkimessupuolen kanssa yhteydessä, kun niin samaa aihepiiriä olivat. Antiikkipuoli jäi meillä harmittavasti tosi pikaiseksi vilkaisuksi koska taas kerran aika loppui kesken. Toisaalta luulen että säästyi aika paljon rahaa kun en ehtinyt kaikkien retroaarteiden kimppuun :-D Koskahan sen oppii että tuonne on mentävä jo aamulla jos haluaa ehtiä katsella kaikki osastot..? Kaikkea on vaan niin kovin paljon että aikaa menee väkisinkin. Toisaalta ihanahan tuolla on kierrellä, varsinkin kun päästiin tälläkertaa menemään miehen kanssa kahdestaan ;-)