Siirtymä









Marraskuu loppuu, joulukuu alkaa. Mukava siirtymä syksystä talveen. Luontokin auttoi vähän tunnelmaan pääsyssä tiputtamalla taivaalta monta kymmentä senttiä lunta mustan maan peitoksi. Heti alkoi taas jouluhommatkin kiinostaa ihan eri tavalla, ne on nimittäin olleet melkolailla jäähyllä viime aikoina. Sanotaanko tuolta viime joulusta asti. Mutta kyllä tästä vielä päästään ihan kunnon jouluhömpötykseenkin jos pidetään vähän kiirettä :-D Ihan joulukattausten servettien väreihin asti en ole päässyt tunnelmoinnissani niinkuin joissakin blogeissa jo ollaan, mutta kaipa sekin lasketaan hyväksi aluksi, että kaivoin joukukalenterin esiin?

Tälläisinä päivinä sitä kyllä toivoisi että nuorimmainen osaisi nukkua päiväunia myös sisätiloissa, on nimittäin aika haastava tehtävä löytää pihasta sellainen katvekohta jossa ei ihan niin pahasti vihmoisi. Ja vaikka miten päin vaunuja kääntää, aina se tuuli menee suoraan sisään. Eikä tuolla paljon kärryjä pysty työntelemäänkään... Mutta silti, minusta on aivan mahtavaa että lumi tuli! Ja jatkaa tulemistaan koko ajan, vaakatasossa. Talven ekat kunnolliset lumityötkin tuli jo tehtyä tuolla myräkän keskellä, ja ai että oli kivaa!

Hei, sehän on perjantai! Hauskaa viikonloppua vaan kaikille :-)

Punanen valo vilahti


Muistatteko sen lapsuuden leikin? Piti liikkua mahdollisimman paljon eteenpäin lyhyessa ajassa. Ja sitten pysähtyä taas kuin seinään. Näin pimeään vuodenaikaan sen huomaa toimivan myös oikeassa elämässä. Kun aurinko tuikahtaa edes hetken, tuntuu kuin tehot nousisi taivaisiin, vain loppuakseen yhtä nopeasti kun vartin päivä on ohi. Auringon nousu ja lasku samaan hintaan!

Terveisiä Utsjoelle, siellä ei taida enää tuikahdella lainkaan ennen kevättalvea. Saatte mun sympatiat, mä en kestäis. On tässä etelän kaamoksessakin jo riittävästi haastetta.

Punanen valo vilahti. Paitsi että taisi olla valkoinen. Mutta oliko sillä tonttulakki päässä..? :-D

Melkein kuin uusi





Taas kerran voisi todeta, että onni onnettomuudessa. Kun taiteellinen pikku-P törmäsi sohvaan kynä kädessä, kahdesti, tuli äitiinkin taas vipinää tuon sohvan suhteen. Olen jo pitkään aina välillä vilkuillut uusia sohvia silläsilmällä, mutta aina se homma on jäänyt vain vilkuilun tasolle. Parit koeistumiset on sentään suoritettu jos on sellaisessa kaupassa asioitu, mutta viimeistään finanssipuoli on pistänyt haaveille stopin. Ja on tyydytty katselemaan perssilmällä sitä vanhaa beigeä aina vaan. Mutta nyt, kun oli tavallaan "pakko" sain itseni laahattua tietokoneelle (jossa en suinkaan muutoin ole, ehei) ja klikattua nettimyyntipalstan auki. Hakusanaksi sohvan nimi, ja avot, sieltä löytyi kaksin kappalein ilmoituksia joissa myytiin tähän sohvaan päällisiä. Käyttämättömiä vieläpä molemmat. Sain siis oikein valita värinkin vielä! Kahdella kympillä saatiin siis melkein uusi sohva, kiitoksia vaan :-)  Koko olkkari muuttui samalla ihan eri näköiseksi!

Ja kuinka sattuikaan, meiltä löytyi ennestään ihan samanvärinen nahkarahi, joka pääsi taas edustustöihin piiloteltuaan pitkään nurkassa häpeämässä. Matalammalla sijaitsevat kaukosäätimet saivat pikkumimminkin innostumaan seisoskelemaan. Päästi kerran jo hetkeksi irtikin!

marimekkohelmet





Jotain piti päästä askartelemaan. Tein pallotrikoosta pompulahelmet marimekon surrur-kirjan ohjeen mukaan. Trikootuubia jäi pikkupätkä yli, siitä syntyi hiusdonitsi, takavuosikymmenten tyyliin. Kaipa nekin kohta tulee taas muotiin, niin olen sitten kerrankin aikaani edellä? :-D

Jestas että on pimeetä, valokuvaus on lähes mahdotonta!

M






Leuka rintaan ja kohti uutta viikkoa. Viikonlopuun osui muutamakin meno, ja tuli kyllä pienet tuuletukset enemmän kuin tarpeeseen. Tavattiin maailmalle lähteviä sukulaisia, ja sanottiin heipat. Lisäksi nähtiin tanssivia tähtösiä. Justkailin siinä ohimennen jopa P.Haaviston kanssa, ihan noin niinkuin siviileinä vaan. Mukava mies tuo kakkonen :-D Ai niin, ja saatiinhan me viikonloppuna myös aita/kaide/mikälietäkin tehtyä vähän valmiimmaksi. Jee!

Maanantait on silti aika syvältä, jos multa kysytään. Onneksi anoppi toi kukkia :-) Pitänee alkaa virittäytymään myös siihen ajatukseen, että ensi viikolla avataan eka luukku joulukalenterista! Jotenkin se pääsee kuitenkin aina vähän yllättämään, kuin talvi autoilijat. No, mullahan on jo kalenteri valmiina, senkun kaivan sen esiin tuolta komerosta :-)

Pitäis varmaan ommella taas jotain.

17.11.2012


P: Öh, juoksin kynä kädessä ja se osui vahingossa sohvaan. Kaksi kertaa.

Joo-pa-joo.

Kai se on pakko kaivaa itsekin kynä käteen ja alkaa ympyröimään oikeita numeroita lottokupongista
 :-D

Tähtien oikea asento


Kerrankin tuli olosuhteiden osalta bingorivi. Ei ollut pakkasta. Ei myöskään satanut vettä, ohhoh! Kaikenlisäksi nuorimmainen nukkui samaan aikaa päiväunia. Koko syksyn olen kytännyt että kaikki kolme osuisi kohdalle yhtäaikaa, ja nyt vihdoin onnisti.

Joku saattaisi lähteä kävelylle tai haravoida pihaa. Minä maalasin aitalautoja ja olin onnesta soikeana :-) Ehkä meidän aidake valmistuu sittenkin ennen ensi kesää?

Viikonloppuja toverit!

tip tap






tipetipetiptap. Täällä nokka tiputtaa. Välillä kaksi vilttiäkin on liian vähän, välillä kaikki vaatteet liikaa, kuuma. Muutoinkin aika kypsät fiilikset. Sää on huono ja harmaa. Mieli on kuin samea vesi. Jos tottapuhutaan, tämä kotiäiti alkaa kaivata töihin, ihmisten ilmoille, enemmän kuin aikoihin (terkkuja Kataiselle!). No, enää pitäisi löytää joku paikka joka huolisi minut töihin. Ja vielä suostuisi vähän maksamaankin, tarhapaikat kun ei ole ihan ilmaisia.

Valitusvirsi sikseen, ompelin taannoin mekon, kaava Ottobresta 3/2012. Materiaalina vanha verho, kuinkas muutenkaan. Mekosta tuli oikein kiva, tosin käyttäjälleen eli kummitytölleni vielä aika iso. Reilua mitoitusta taisi olla kaava. Mekon myötä päädyin pitkiin pohdiskeluihin siitä, onko itsetehtyjen lahjojen antaminen sittenkään kovin järkevää. Se, mitä itse pidän arvossa, ei todellakaan ole välttämättä toiselle samanarvoista. Ehkä kannattaakin pysytellä jatkossa omien lasten vaatettamisessa :-)

Taidan mennä ottamaan palan pullaa, ja lopettaa tämän ankean sää-ja mielentilaraporttini nyt tähän. Iltapäivällä kampaajalle, ja illalla harrastamaan, huomenna on varmaan jo paljon valoisampi fiilis! :-D

Heippatihei ja tiptap!

Hyvät hyssykät



Viikonloppu ja juhlaputki takana. Muutamat synttärit, tosi monet isänpäivät. Paljon ajokilometrejä. Ihania juhlia kaikki!

Isovanhemmilta lähtiessä minulla oli isommat pussukat käsissä kuin sisään mennessä. Hyvät hyssykät mitä kankaita sainkaan! Palasia suvun historiaa eri väreissä :-) Enon vanhaa lakanaa, isoisän verhot, oman äitini vihreää kautta... Jokaiseen kankaaseen liittyi tarina. Tämä on ollut siellä ja tämä täällä, tämä siinä vanhassa kodissa josta on monta muistoa... Yksi kangas kertoo erosta, toinen uuden lemmen löytymisestä. Nämä kankaat ovat nähneet monta kaupunkia ja vuosikymmentä, monta muuttoa, monen lapsen kasvavan ja aikuistuvan. Ja nyt niiden elämänkaari johti ne minun kangaskaappiini odottamaan uutta elämää kenties pieninä mekkoina ja takkeina. Tai sitten niiden takaa katselee maisemaa uusi nuori emäntä, sen alkuperäisen lapsenlapsi :-) Tarinat jatkukoot!

Keramiikkakauden avaus, "Ruska"




Syksy on jo pitkällä, ennenkuin ensimmäisiä keramiikkatöitä tulee valmiiksi asti. Yhden työn tekemiseen menee monta viikkoa kuivumisineen, raakapolttoineen, lasituksineen, lasituspolttoineen...

Syksyn ensimmäinen valmis työ on reliefi "Ruska", lienee selvää mistä idea tähän tuli ;-)

Pakkaspäivän kanajuustokeitto


Superhelpon arkiruuan puolestapuhuja täällä taas moi. Tässäpä keitos, joka on niin yksikertaisista aineksista kasattu, ja niin älyttömän helppo tehdä, että tämän voi antaa vaikkapa perheen nuorison tehtäväksi silläaikaa kun itse nautiskelee kauniista syksyisestä pakkaspäivästä. Tai tehdä itse ja leikkiä gurmeekokkia kun juusto tuoksuu niin hyvälle. Tai ihan miten vaan. Hyvää se on silti :-)


1 pkt hunajamarinoituja kanasuikaleita
Isoja kiinteitä perunoita
keittojuureksia
    (tai vaihtoehtoisesti pussillinen peruna+keittojuures pakastetta joka korvaa nämä)
1l  vettä
1 pkt koskenlaskija juustoa
1 kanaliemikuutio

Paista kanasuikaleet öljyssä kasarissa tai kattilan pohjalla. Lisää paloitellut perunat ja pyörittele hetki, kaada päälle vesi ja lisää liemikuutio. Anna kiehua kunnes perunat ovat melkein kypsiä ja lisää kettojuurekset. Kiehauta hetki, ja lisää paloiteltu juusto. Anna juuston sulaa ja kiehauta vielä kerran. Tulisemman ystävä voisi lisätä keitokseen ripauksen chiliä?

Tarjoile hyvä leivän kanssa :-)

Neulemekkokokeilu


Olin tehnyt aiemmin tarkempaa, ohjeiden kanssa pakerrettavaa ompelusta, ja teki mieli tehdä vastapainoksi jotain tosi "sinnepäin". Lopputulos on tässä, vähän hassun muotoinen neulemekko. Tämän kanssa en mittanauhaa, silitysrautaa enkä paljon nuppineulojakaan vaivannut. Nyt mentiin näppituntumalla, ja tosiaan sinnepäin. Ihan rentouttavaa sekin, että lopputuloksella ei oikeastaan ollut niin väliä, tekemisen ilo oli nyt tärkeintä. Ja toisena tarkoituksena oli kokeilla miten tuollainen neuloskangas käyttäytyy.

Materiaalina mekkoon oli keltainen neulepaita, ostettu joskus kirppikseltä parillakymmenellä sentillä juuri sillä ajatuksella että siitä voisi joskus tehdä jotakin. Kankaan ei ole pakko olla aina uutta, tai edes suoranaisesti kangasta, vaan omasta vaatekaapistaakin voi löytää hyviä aihioita näihin pieniin ompeluksiin joihin ei paljoa kangasta mene. Samoin kirppiksillä voi katsella kuoseja myös sillä silmällä, vaikka vaate itsessään ei miellyttäisikään, mutta siinä on joku kiva juju, väri tai kuvio, voi niitä ajatella edullisena matskuna.

Leikkasin paidan sivusaumoista auki ennen kappaleiden leikkuuta, ja mekon helmaan jätin puseron valmiin helman. Kaula-aukosta raksin tuon kaitaleen irti ja käytin sitä myös mekon kauluksella. Mekon etuosaan tein hauskan ympyrätaskun, joka on reunoista auki, ikäänkuin muhvi. Takana on lyhyt vetskari helpottamaan pukemista.

Sovituskuvien ottaminen on muuttunut lähes mahdottomaksi, kun malli ei suostu olemaan enää yhtään aloillaan :-D





Ja lopuksi, koska kyseessä oli paita, siinähän oli tietysti myös hihat. Toisesta tuli pimulle pöhkö hattu, reunan käänsin vain kaksinkerroin ja kujaan ohut kumppari. Tupsukin syntyi kun kursin hihansuun vain rypylle. Tekisinkö toisesta hihasta itselleni samanlaisen..?

Vaikka mekosta tuli liian iso ja muutenkin tosiaan erittäin sinnepäin, eipä tuo haittaa. Eihän sen ompelunkaan tarvi aina olla niin ryppyotsaista puuhaa. Vaikka eipä se kyllä ole ollut sitä ennenkään!

Oma neliöni

Ompeluharrastus on tuntunut innostavalta, ja tekisin mielelläni enemmänkin jos aikaa vaan olisi. Toinen ongelma on ollut tilan puute, eli kaikki on tehty keittiön pöydällä. Tästähän seuraa taas se aikaongelma, eli kun kone on pitänyt kaivaa esiin ja laittaa valmiiksi jokaista pientäkin saumansurautusta varten, ja sitten siivota taas pois, on iso osa mahdollisesta ompeluajasta mennyt tähän kaluston siirtelyyn. Käytännössä olenkin ommellut vain yöllä, kun kukaan ei ole ollut jonottamassa pöydän ääreen syömään.

No, siitä se ajatus sitten lähti, voisi melkein sanoa. Mietittiin, mihin ompelukoneelle saisi raivattua paikan jossa se saisi olla koko ajan. Vaihtoehtoja ei ollut montaa, ja koska vaatehuone oli ollut jo pitkään aivan luokattoman kamalassa kunnossa, päädyttiin siihen. Vaatehuone oli alunperin ajateltukin sellaiseksi, että siellä voisi olla tietokone ja työpiste, siksi siellä oli paljon pistorasioita. Vielä parempi :-) Tänään oli kamalan hämärää, joten kuvat on nyt hirmuisen suttuisia, mutta en malttanut odottaa enää että pääsen esittelemään sen

Joten... Tsadaa!




Oma pikku sopperoni! En ehkä menisi vielä puhumaan omasta huoneesta, koska kyseessä on puolikas vaatehuone, ja vieläpä pieni sellainen, mutta kyllä tuossa nyt ainakin neliön verran on ihan omaa reviiriä. Sekin on jo enemmän kuin uskalsin edes toivoa! Halusin pöydäksi lasipöydän, jotta pieni tila ei muuttuisi ahtaan tuntuiseksi, ja sopivan pieni sellainen löytyikin Ikeasta tietokonepöydän nimellä. Hintakaan ei ollut paha, 29e. Kaikki muu, kuten hyllyt löytyivät omista kätköistä.


Tässäpä vielä ennen-jälkeen kuva, vaatehuone omassa kamaluudessaan :-D Ehdottomasti muutos parempaan!




Pyhäinpäivä






En pukeutunut naamiaisasuun, en koristellut kotia hämähäkinseitein.

Sytytin kotona kynttilöitä. Lähetin lämpöisen ajatuksen kaikille poismenneille rakkaille, joiden haudalle en päässyt tänään. Muistan teidät.

Iltapäivän idylli


Vietin niin uskomattoman hetken että ajattelin jakaa sen teidänkin kanssanne.

Talo oli  hiljainen. Sade ropisi ikkunaan. Pikkupojat leikkivät legoilla tosi kauniisti, nuorimmainen oli ulkona vaunuissa nukkumassa. Tunnelma oli suorastaan harmoninen. Minulla oli edessäni ompelukone ja sen surina sekoittui ihanasti sateen ääneen. Laitoin kahvin porisemaan, ja ompelin vielä hiukan. Sitten siirryttiin poikien kanssa täydellisessä yhteisymmärryksessä välipalalle. Kahvikin maistui erityisen hyvälle tänään.

...sitten soitti puhelinmyyjä, ja puhelun aikana nuorimmainen ehti herätä. Kahvi jäähtyi kuppiin, ja kolmevuotias teki kakan housuun.

No, mutta hetken oli lähes maagista! :-D

Marraskuun eka











Ulkosalla ainoat väripilkut ovat aurauskepit, lasten talvea odottavat pulkat ja pellolla möyrivät maansiirtokoneet. Maisema odottaa kaunistavaa lunta ylleen.

Meritähti ei ehtinyt vaunuihin asti, ennenkuin uni voitti. Nuha vie pienen voimat.

Taivas on jylhän kaunis, harmaan pilvimassan keskeltäkin löytyy se pieni reikä josta valoa ja voimaa tihkuu maahankin. Koetetaan jaksaa niillä valonrippeillä vielä hetki!