Vuosi 2012


Tämä oli hyvä vuosi. Ei mikään huippu, mutta riittävän hyvä.
Ihmeteltiin lunta molemmissa päissä vuotta. Koetettiin koko vuoden saada kotia kuntoon, pikkuhiljaa.


Otettiin paljon valokuvia, nähtävästi erityisesti kukkasista. Kärsittiin tukalasta olosta (huh!) ja pidettiin yhä täällä yllä salaisuutta ;-)


Odotus palkittiin, ja elämäämme tuli pieni pallero. Ihana pieni rusina.


 Kevät alkoi vihdoin voittaa, ja nautittiin auringon lämmittävistä säteistä. Syötiin ihan liikaa suklaata.


Kastettiin pikkupallerolle kaunis nimi. Opeteltiin ahkerasti ompelua.


 Nautittiin vehreydestä ja puutarhahommista. Kerättiin paljon kukkia :-)


 Pojat viiletti hurjapäinä pitkin katuja mopolla ja potkarillaan. Pikkuneiti kasvoi vauhdilla! Saatiin pihaan kiveys ja saunaan tummaa väriä pintaan. Retkeiltiinkin jopa.


 Valmistauduttiin pikkuhiljaa syksyyn. Nautittiin silti yhä lämmöstä.


 Ommeltiin vimmatusti. Opettelu alkoi tuottaa jo hedelmää takkien ja haalareiden muodossa.


Sytytettiin kynttilät, hyvästeltiin kesä. Ihailtiin ruskaa ja lasten puuhia.


Todettiin että joko se talvi ja joulu tuli, sittenkin. Hurjaa miten nopeasti tämä vuosi meni!

Tervetuloa ensi vuosi, sellaisena kuin haluat. Me koetetaan pysyä mukana :-)

*lisäys, meinasi aivan unohtua, eli oikein hyvää uutta vuotta kaikille! 

Valoa!





Joulukuusi on vielä paikallaan kuistilla, mutta muutoin kaunis talvinen aurinko innosti laittelemaan hieman vaaleampia sävyjä kotiin. Olohuoneeseen löytyi komeron kätköistä valkoiset pellavaverhot jotka läpäisevät valoa kauniisti. Vaaleampi torkkupeitto ja sohvan nykyiseen väriin rimmaavat tyynynpäälliset löytyivät Ikeasta. Orkideakin innostui joulunpyhinä kukkimaan, ja se on kuin piste iin päälle noissa samoissa sävyissään :-)

Yläkerrassa maalasin poikien huoneessa keltaisen seinän valkoiseksi, ja samalla vaihdettiin huonekalujen järjestystä. Sinnekin tuli valkoinen verho raikastamaan tunnelmaa. Tuo huone on kuitenkin edelleen jotenkin kesken, en meinaa saada oikein otetta että miten siellä kannattaisi järjestää tavaroiden ja vaatteiden säilytys. Kyllä se vielä loksahtaa kohdalleen, jossain vaiheessa? Sen asian kirkastumista odotellessa taidankin lähteä lasten ja miehen seuraksi ulos nauttimaan tuosta huikeasta valosta!

retroremmi




Näytänpä teillekin yhden pukinkonttiin sujahtaneen tekeleen, nimittäin äitini koiralle tekemäni talutushihnan. Materiaalina oli äitini oma lapsuuden lakana, paksua ja vahvaa kangasta, joka sai näin uuden käytön ihan arkipäivässä. Hän ei ehkä muuten niin retron ystävä olekaan, mutta kun on tuollainen tuttu ja muistoja herättävä kuosi, niin sitten ei niin haittaa. Kuvista ei käy ilmi, mutta ompelin molempiin päihin vielä heijastinkangasta jotta on sitten turvallista pimeälläkin mennä.

Joulua muutamalla kuvalla















Niin se liittyi tämäkin joulu osaksi muistoja, palaksi pitkää joulujen helminauhaa. Lapset näkivät ensimmäistä kertaa pukin, ja olivat tohkeissaan, tottakai. Etukäteen jännitti aikalailla! Silti pukille laulettiin ja juteltiin oikein reippasti. Sää oli kuin postikortista, ja tulikin otettua paljon lumisia luontokuvia. Eläimiäkin päästiin taas rapsuttelemaan, ja nuorison "mä haluun kissan/mä haluun koiran"-supina sai taas uutta pontta. Nooh...

Vanhemmat ovat väsyneitä mutta onnellisia, ja iloisia että ollaan taas kotona :-)

Lapsen kaipuu


P halusi piirtää. Annoin värikkäät tussit. Poika rustaili aikansa, ja huokaisi syvään;

"minulla on ikävä kukkasia."

on rakennettu








Muutama kuva meidän kuusipuuhista. Usein minulla on ollut jokin visio koristeluista, mutta jotenkin tämän joulun henkeen sopi se, että annoin lasten laittaa ihan niitä koristeita mitä halusivat. Sopi ne yhteen tai ei :-D Tuohon pallomereen oli tulossa vielä valotkin, mutta sattuneesta syystä äiti saa tehdä taas yhden rautakauppareissun ensin. Vielä pitäisi keksiä miten tuon risan lampun kannan saa tuolta ulos?? Ehkä sitten iltasella valaistaan puu.

Kuusi itsessään on varmaan kaunein mitä meillä on koskaan ollut, jotenkin hirmu sopusuhtainen ja tuuhea. Paljon isompi tosin kuin luulin, kuvittelin ottaneeni ihan kapean yksilön. Vaan eipä haittaa, enempi on enempi! Lapset on tuosta tosi tohkeissaan, ja koristeita pitää käydä vähän väliä hypistelemässä. Nuorimmaiselta puu saadaan onneksi suojeltua sillä että lasikuistilta voi laittaa vain ovet kiinni.

P vetäisi vielä koristelun päätteeksi spontaanisti "joulupuu on rakennettu" veisun, ja niinhän se on. Kuusen tuoksu tuo kadonnutta joulumieltä sopivan verran lähemmäksi, ja uskoisin että kyllä se sittenkin taitaa ehtiä esiin ennen aattoa :-)

Rauhallista joulua kaikille!

Viisi yötä jouluun


Lahjapapereiden rapinaa, tonttukierroksia, ruokien sunnittelupuheluita. Hyasinttien tuoksua, pipareita ja glögiä... Parhautta!

sekosikose?



Rautakauppa, tuo ikuisen inspiraation lähde. Kuulun siihen pieneen kansanosaan, joka oikeasti nauttii rautakauppashoppailusta. Liekkö syynä lapsuus (eikös sieltä löydy vastaus kaikkeen?) jossa isi oli töissä erinäisissä alan liikkeissä, ja niissä käyminen oli erittäin kiehtovaa. Tai kenties kaipuu takaisin työelämään vaikka en enää rautakaupantädiksi välttämättä haluakkaan? Oli syy se, tai mikä vaan muu tahansa, minä saan vietettyä rautakaupassa aikaa paljon sujuvammin kuin vaikkapa vaatekaupassa, joka aiheuttaa lähinnä ahdistusta.

No, tämä aasinsilta ei nyt meinaa johtaa perille, eli kysymys kuuluukin; kuinka saadaan iltavilliään viettävät poikaset rauhoittumaan kerrankin iltapalalle kuin nakutettu?

Laitetaan äitee ensin käymään siellä rautakaupassa. Ja ostamaan muiden juttujen ohessa rullan jotakin sähkömiehen teippiä koska se on punaista, ajatuksella että kyllä sille jotain käyttöä löytyy. Se teippirulla ja sakset kädessä aletaan sitten pitämään pictionaryä iltasella. Poikaset lapioivat kuin huomaamatta iltapalat suihinsa, kun arvuuttelivat mitä kuviota äiti siellä teippailee. Pystyin selkänahkallanikin aistimaan että lapset päättelivät minun menettäneeni järkeni. Mutta ei se mitään, ainakin minulla oli kivaa :-D

P.S. Mulla oli ihan aito aikomus joulunpyhillä käsitellä nuo pöytätasot tummiksi, mutta saas nähdä tuleeko tehtyä. Vaan olishan ne hienot!

ikkunatähtöset






Sen verran on joulukonsertti ja jatkuva piparinmussutus auttaneet joulumielen muodotamisessa, että eilen innostuin jo askartelemaanpaskartelemaan pari joulun tähtöstä. Näitä on näkynyt vähän joka blogissa, mutta menkööt nyt vielä kerran. Kivat ja helpot tehdä, ohje löytyy ainakin täältä. Materiaalina mulla oli joskus marimekolla poisjaettuja paperipusseja, joita vanhana hamsterina olin napannut pinon mukaan :-)

Mies tuli ihmettelemään kun tein näitä, ja kysyi että miten ihmeessä sä osaat tehdä tuommoisia. Näin netistä ohjeen, kerroin. Mies siihen että sieltä näkömuististasiko sinä nyt sitä ohjetta katselet kun siinä näpräät..? Hassu. Niin tietysti. :-D Ukkokulta on aina ihan pyörryksissä kun teen jotakin hänen sanojensa mukaan "kolmiulotteista". No, erilaisuus on rikkaus, eikös niin? :-)

Humppaa, keksiä ja kassi


Tekaisin taas tälläisen kierrätyskankaisen kestomuokkarin, tämä menee tuttavalle kiitokseksi kun saimme häneltä käytetyn autonistuimen. Hän oli sitä mieltä että jos jonkun patalapun ompelet, mutta ihan niin pienellä en kehdannut penkkiä lunastaa. Aika vaatimaton on vielä tämäkin, mutta isompaan ei nyt joulun alla ollut aikaa.


Nämä on kyllä käyttökelpoisia kasseja, vahvojakin kun kassi on kokonaan vuoritettu. Kyllä tuolla jo kauppaostoksetkin kulkee oikein kivasti. Esikuvana oli ystävämme Prisman muovikassi, vanha tuttu.



Keksit taas näytän teille vinkiksi, mikäli lukijoissa sattuu olemaan yhtä laiskoja leipureita kuin minä. Jos haluaa mennä hyvin läheltä rimaa, kuten minulla on näissä keittiöhommissa tapana, voi pipruista tehdä tälläisiäkin. Säästyy kaulitsemisen ja muottienkäytön vaiva. Voi sitten senkin säästyneen ajan ottaa rennosti ja lukea vaikka hyvää lehteä koivet pystyssä soffalla ja mutustella vaikka näitä keksejä :-D Pötköihin on pyöritelty kolmenlaista täytettä, suklaarouhetta, mariannerouhetta ja kuivattuja karpaloita. Mariannet oli ehkä parhaita.

Humppaakin luvattiin otsikossa, sitä on tarjolla tänään minulle ja ukkokullalle kun lähdetään ihan kaksistaan kylille.  Luvassa on kierros myyjäisissä, ravintolaruokaa (jee, mun lempparii!), joulukonsertti, ja ehkä iltasella lasi viiniä. Ja vielä hotelliaamiainenkin! Aah. Hyvää joulua meille :-)

se hassu päivämäärä









Erikoinen päivämäärä. Silti ihan tavallinen kiva päivä.

Esikoinen laski aamulla, että seuraavan kerran samantyylinen päiväys on vasta 89 vuoden päästä. Sitten on tuokin säihkysilmäinen pikkuneiti jo vanha ja ryppyinen mummo :-D