Vuoden 2013 varrelta

Tammikuussa ihmeteltiin lunta ja tehtiin käsitöitä sekä jääkukkasia.

Helmikuussa juhlittiin synttäreitä, tehtiin lisää käsitöitä ja rakennettiin lastenhuoneeseen kaappeja. Sekä syötiin tietysti paljon laskiaispullaa!

Maaliskuussa juhlittiin jälleen synttäreitä kaksin kappalein, ja ommeltiin lisää mekkoja. Keittiön työtasot värjäytyivät mustiksi. Uhmasin loputonta talvea ja laitoin ulos ensimmäiset narsissit.

Huhtikuussa meinasi iskeä epätoivo, eikö kevät tule koskaan? Lopulta kukkapenkistä alkoi kuitenkin pilkistää vihreää, ja saatiinpa lopulta poimittua kevään ensimmäinen kukkakimppukin. Pyöräilykausikin saatiin avattua. Ja ommeltiin mekkoja :-)

Toukokuussa kukat ilahduttivat, tuunattiin vanhat rattaat, ommeltiin laukku ja siirrettiin päiväkahvit ulos. 

Kesäkuussa tuli helle, käytiin Budapestissä, juhlittiin juhannusta, värjättiin terassi ja tuunattiin kynnysmatto. Puutarhani historian ensimmäiset pioninkukat aukesivat, ja olin onnesta ymmyrkäisenä!

Heinäkuussa rakennettiin yläkerran vessaa, herkuteltiin ja ihailtiin veneitä sekä kesäistä luontoa.  

Elokuussa nautittiin värien loistosta ja innostuttiin taas enemmän ompelemaan kesän pihahommien jälkeen. Remppasin vähän toistakin vessaa vaikka napa alkoikin olla jo hiukan tiellä... ;-)

Syyskuussa hyvästeltiin kesää, keksittiin kevyempiä herkkuja ja sytyteltiin ekat kynttilät. Istutettiin kukkasipuleita ja ommeltiin myös pienenpieni haalari.

Lokakuu oli suurten tunteiden aikaa niin hyvässä kuin pahassakin. Iloittiin 4v ja 17v poikien synttäreitä, ja koetettiin selvitä isosta meitä kohdanneesta stressistä. Samalla elämäämme tupsahti hiukan ennen aikojaan eräs pieni henkilö, ja tulevaisuudessa lokakuulla onkin kolme synttärisankaria!

Marraskuussa juhlittiin isänpäivää ja pienen miehen ristiäisiä. Yllättäen kaivattiinkin taas jo lunta, ja vaihdettiin keittiöön elämäni ensimmäiset jouluverhot.

Joulukuussa hömpötettiin joulua ja lankapalleroita. Askarreltiin ja häärättiin. Ja todettiin että tämä vuosi oli alusta loppuun erilaisia isojakin yllätyksiä täynnä. Se opittiin että elämää saa ja voi suunnitella, mutta aina on myös se mahdollisuus että suunnitelmat muuttuu. Eikä se välttämättä ole pelkästään huono juttu ;-)

Näillä eväin, monta muistoa rikkaampana kohti vuotta 2014. Mukavaa uutta vuotta teille kaikille!

Odotusta ilmassa, kuusi tuvassa







Tunnelmaa.

Neiti M tuumasi että "Kukka! Lamppu, lamppu, lamppu, lamppu." Tuotiin siis iso kukka sisään, ja nyt alkaa tuntua jo aika jouluisalta vaikka maisema onkin ihan lumeton. Pikkutontut koristelevat innoissaan, ja tuoksu on lähes huumaava. Nämä on niitä kutkuttavan ihania odotuksen päiviä :-)

Lisää palloja


Pallerohulluus jatkuu. Pitäisiköhän kohta siirtyä jo vähän tähdellisempiinkin joulupuuhiin..? No, hyvin tässä on aikaa vielä korttitehtailulle ja tonttupuuhille. Pitää muistaa myös tunnelmoida :-)

Pom pom, po pompompom




Iski pallerohulluus kun kävin tällä sivustolla. Ihan kirjainpalloihin asti en vielä päässyt harjoituksissani, mutta olen vähän jo saanut vihiä miten tuo systeemi toimii. On muuten koukuttavaa puuhaa! Tuolla oli palloista tehty taloja, eläimiä ja ihan vaikka mitä. Pitipä nyt löytää tuonnekin, ei saa nukuttua öisin kun on pakko nipsutella vaan lankapalloja... :-D

Korvamadon saatte kaupan päälle, olkaapa hyvät :-)

Ihana maa-artisokkakeitto




Nyt voin sanoa ihan käsi sydämellä, että tein eilen maailman parasta ruokaa. Tai ainakin parasta mitä olen itse koskaan valmistanut. Takapihalla kesällä näyttävästi kukkineet maa-artisokat pääsivät sopaksi, ja en nyt keksi riittävästi ylistyssanoja kuvaamaan kuinka hyvää siitä tuli. Teki mieli nuolla kattilakin.

Käytin tälläisiä määriä:

n.1300g maa-artisokkaa (punnittu ennen kuorimista)
n.600g jauhoista perunaa
öljyä
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1,4l kasvislientä
6dl kermaa
suolaa ja valkopippuria

1. Kuori artisokat ja perunat. Pilko ne pienemmiksi, ja lisää artisokat sitämukaa kylmään veteen jotteivat ne tummu. Silppua myös sipuli ja valkosipuli.
2. Kuullota sipulit öljyssä. Lisää artisokat ja pyörittele hetki. Lisää kasvisliemi ja perunat.
3. Keitä kasvikset kypsiksi, noin 15min. Soseuta. Lisää joukkoon osa kermoista ja kaada seos siivilän läpi niin saat koostumuksesta vielä samettisemman.
4. Lisää loput kermat ja mausta. Kuumenna.

Osan nesteestä olisi voinut korvata valkoviinilläkin, mutta toimi tämä myös näin oikein hyvin. Tuosta tuli aika iso satsi, me syötiin soppaa vielä vähän seuraavana päivänäkin pienet annokset, mutta enemmänkin olisin jaksanut! Tuli todettua muuten että tätä ruokaa ei kannata alkaa tekemään isolle porukalle siinä vaiheessa kun lapset jo kiukuttelevat puntissa kiinni nälkäisinä. Kuoriminen oli melko aikaavievää puuhaa... Mutta muuta huonoa en sano, voisin syödä tuota vaikka joka ikinen päivä. Onneksi mukuloita on vielä kasvimaalla reilusti! :-)


Lopuksi vielä pari tunnelmapalaa läheiseltä hautuumaalta jossa kävin iltakävelyllä. Voi että oli kaunista!








Ensikehto





Tämä kehto oli työn alla jo aiemmin, mutta koska pikkumies päätti tupsahtaa perheeseemme hiukan ennen aikojaan, ei se ollut ihan valmiina odottamassa nukkujaa. Nyt sain kuitenkin viimeistelytkin tehtyä, ja kehto on paikallaan. Materiaalina on banaanilaatikko johon ompelin päällisen, hihnaa ja koukku katossa.
Siellä on pienen soma kölliä :-)

Löylyleppis




Keramiikassa ehti valmistua saunaan löylyleppis. Testattu on, ja ihan kivasti myös toimii. Kun kaataa vettä leppiksen päälle, sihisee vesi hiljalleen noista pilkuissa olevista reijistä kiukaalle ja tuo löylyyn pehmeyttä.

Kivaa lauantaita kaikille!

Menin korkealle, näin kauas.






Yksi asia löysi ratkaisunsa aivan itsestään. Luontokin puki ylleen kauneimmat sävynsä. Tervetuloa joukkoomme, sinä rakas pikkuinen. Elämä kantaa kyllä.

Kukkarokurssin satoa






Vietin viikonloppua kansalaisopiston lyhytkurssilla, jossa oli tarkoituksena tehdä nipsukukkaroita ja pieniä pussukoita. Ja niin myös tehtiin :-) Laitoin nämä nyt myös tänne, vaikka yleensä pyrinkin nykyään laittelemaan käsityöt enimmäkseen tuonne kässäblogin puolelle. Painin mielessäni edelleen kahden blogin järkevyyden kanssa, mutta ehkä tämä asia ratkeaa jossakin vaiheessa itsestään.

Tässä omat aikaansaannokseni, yllättävän paljon aikaa noihinkin sai menemään. Ehkä harjoituksen puutetta? Hyviä niksejä ja ohjeita jäi kuitenkin mieleen, ja nyt noita voi tehdä kivasti kotonakin. Opin myös kaavoittamaan pussukan, eri liikkeissä kun myydään erilaisia kehyksiä. Varsinkin pienempiin kukkaroihin saa käytettyä pieniä jämäpaljoja, näissäkin käytin toisessa pikkupimun mekosta jääneitä paloja ja pitsinpätkiä, ja toisessa vanhaa Tampellaa josta tein jo taannoin olkalaukun. Muijapussukka on tehty äitini vanhoista verhoista ja kaksi muuta kirppislakanasta.

Saas nähdä kuinka monen paketista löytyy jouluna nipsukukkaro..? ;-)

Kellastuu








Monet blogiani seuranneet varmaan tietävätkin että keltainen väri on viime aikoina ollut minulla lähellä sydäntä. Vuosikausia lempivärini oli vihreä, mutta nyt keltainen on miellyttänyt silmää jo pidempään. Syksyinen luonnon värien vaihtuminen on siis siksikin iloinen asia, kohta koko maisema on yhtä keltaista! :-) Voisin ottaa kodistakin kaikki verhot pois ja antaa maiseman hoitaa kauniin taulun virkaa.

Kuljin kameran kanssa tuolla pellolla ja takametsässä, kumpparit jalassa ja nautin. Haaveilin hyvistä sieniapajista, ja nuuhkin mahtavaa syksyn tuoksua antaumuksella. Aurinko jaksaa lämmittää edelleen, ja kun sen valo siivilöityy puiden lomasta, on näky kuin postikortista. On tämä niin hieno vuodenaika, tämäkin.

Pihassa yritys kuvata nuorimmaisen uusinta, tietysti keltaista, mekkoa päättyi lähes pelkkiin takatukkakiehkuroihin, pimusta on tullut melko nopea viilettäjä. Tuosta mekosta tuli niin herkku, että voisin itsellenikin huolia samanmoisen. Harmi etten raaskinut tilata kangasta enempää...

Iloista lauantai-iltaa kaikille :-)