Aapat




Sain ensimmäisenä joulunani lahjaksi pehmoapinan. Se nimettiin Aapaksi, ja sitä rakastettiin lujasti. Se on kulkenut mukanani jo niin monta vuotta että en kehtaa edes sanoa. Monta. Nyt se istuu tuolla yöpöytänäni toimivalla tuolilla, ja odottaa että joku hellästi korjaisi repsottavat saumat. Rakas toveri.

Riemastuin suuresti, kun taannoin huomasin että Finlayson oli nimennyt kivan kankaansa minun vanhan ystäväni mukaan! Kuinka ihana kunnianosoitus rakkaalle pehmopötkölleni :-) Jostakin syystä kangasta ei ole tullut kuitenkaan itselle ostettua, mutta nyt pääsin sitä hieman hypistelemään. Ystävä nimittäin toivoi pienelle pojalleen takkia tuolla kuosilla, ja minä otin haasteen mielihyvin vastaan. Siitä tuli oikein kiva, ja tuleva käyttäjäkin kävi sen jo sovittamassa ja hyväksymässä :-)



Tässä vielä minun ja Aapan ensikohtaaminen "joskus seitkytluvulla" :-)

6 kommenttia

  1. Hellyttävä toi Aapa ja ihanan nostalginen tuo vika kuva :)
    Ja melkonen takkitaituri olet jo!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, parhaani yritän :-) Nostalgiakuvasta huomasin, että siinähän on ilmiselvä pikku-M! Aika paljon samaa näköä :-)

      Poista
  2. En oo oikein tykästynyt tuohon aappakuosiin, vaan kivalta näyttää takkina, paremmalta kuin liinavaatteena.

    Voi notsalgiaa tuossa 70-lukulaisessa kuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan aika samasta syystä minullakaan ei ole tullut sitä ostettua, vaikka se tavallaan tosi kiva kangas onkin. Ihan jo nimen takia meinasin just esim lakanat pojille, mutta toistaiseksi on jäänyt sille asteelle. Takkina siitä tuli minustakin tosi kiva!

      Nostalgia on todellakin käsinkosketeltavaa, tuo tekstiilitapetti sävyineen... Uuh! :-D

      Poista
  3. Kiitos tosiaankin takkitaiturille :) Maailman suloisin poika saa maailman suloisimman takin päälleen keväällä :) <3 Rasmuskin kiittäisin jos osaisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä, sitä oli kiva tehdä :-)

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!