Torstai on, mutta missä toivo?





Toivo on vissiin eksynyt. Sijaiseksi tuli kyllä Itku ja Hammasten kiristys. Nämä tosin ovat viihtyneet meillä jo jonkin aikaa, enkä pahastuisi jos tajuaisivat kerätä kamppeensa ja häippäistä. Voisin toki keittää lähtökahvit ennenkuin ohjaan heidät päättäväisesti ulko-ovelle. Väsymys alkaa olla sitä luokkaa että mikään ei enää kiinosta.

Kun seurueeseen saatiin vielä tänään lisäksi toveri Migreeni, oli bileet jo sillä mallilla että heikompia hirvittää. Torppa ja sen emäntä tulevat olemaan kuin pommin jäljiltä myös tämän päivän jälkeen. Konttaava lapsi saa toki virikkeitä kahlatessaan roskien seassa, ja napsiessaan pöydän alta makupaloja. Ja sitä vastustuskykyy. Mutta kun ei vaan huvita.

Koetan löytää jotakin hyvää sanottavaa seuraavaksi kerraksi.

2 kommenttia

  1. Ärsyttää noi tollaiset eitoivotut vieraat, migreeni varsinkin on ihan vihonviimeinen kyläilijä.

    Jospa se päivä olisi huomenissa jo parempi, tai ainakin ylihuomena :)

    VastaaPoista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!