Pölyä! Olkoot.





Ensin kansa odottaa kuin kuuta nousevaa että kevätaurinko vihdoin paistaisi. Sitten kun se paistaa, alkaa lähes välittömästi huokailu likaisista ikkunoista ja pölystä. Samoin kävi täälläkin, tänäkin vuonna. Ja ne oikeasti on likaiset. Ja pölyä on tuhottomasti, vaikka tuntuu kuin en välillä muuta tekisikään kuin siivouspuuhia. No ei nyt ihan, mutta melkein.

Aloitin jo urheasti kulkemaan rätti kädessä ympäri kämppää, pyyhin taulunkehyksien päältä ja jopa siitä pikkuisesta pykälästä kuvan alareunassa. Pyyhin verhotankojen päältä. Ikkunoiden listojen päältä. Sipaisin ovenpieluksien sormenjälkiä ja ovien lasiruutuja jotka peittyvät pieniin kämmenenkuviin. Kunnes.

Päätin, että olkoot. Otinkin pari kuvaa tulppaaneista, kaadoin itselleni kahvia, ja totesin mielessäni että parempi mennä vaan tuonne harmaiden ikkunoiden ulkopuolelle ottamaan auringonsäteitä vastaan. Eikä ne pölytkään pistä siellä ollessa niin pahasti silmään! Viikonlopulle toivon poikkeuksellisesti kehnoa säätä, jotta synttärikemujen vieraat saavat kahvinsa juotua ilman tuskaa listojen päälle kertyneestä pölystä. Vai onko se sittenkin emäntä joka niistä enemmän kärsii..? :-D No, kakkua napaan, niin unohtuu sekin äkkiä!

Ehtii sitä siivota myöhemminkin. Sitten kun ei ole enää oikeasti mitään muuta tekemistä. Nyt opetellaan relaamaan vähän, aika hurjaa :-D

Ei kommentteja

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!