Tää on taas tätä








Toiset pukevat työvaatteet ylleen, hörppivät kiireellä kahvia ja hoputtavat samalla lapsia pukemaan reippaammin. Nyt pitäisi olla jo! Etkö ymmärrä että on kiire? He ajavat päiväkodin kautta töihin, tervehtivät työkaverit, ottavat esiin tietokoneen/työkalut/avaavat kassakoneen/kuka mitäkin. Huokaisevat ja "käärivät hihat".Alkavat perkaamaan sähköposteja, muistelevat viime viikolla keskenjääneitä hommiaan. Tai olivat viimeksi vuorossa eilen, eikä mitään vapaita välissä ollutkaan?

Minä nautin siitä ettei ole kiire. Yritän lukaista lehteä ja juoda kahvia, mutta jo ennenkuin ensimmäinen kuppi on puolessa välissäkään, käärin yöpaitani hihat ja alan siivoamaan. Tuhkaluukusta levitetyt tuhkat. Joka ilmansuuntaan vuotaneen kakkavaipan. Lasten aamiaisen jäljet. Illalla laittamatta jääneet tiskit. Ainiin se kahvi. No, se on jo kylmää, ja keitinkin ehtinyt sammua. Enkä edes tykkää siivoamisesta.

Molemmat luultavasti haaveilevat pääsevänsä toisen saappaisiin, ainakin hetkittäin. Voi kunpa oppisi tyytymään vain siihen mitä on! Että ei se ole sen helpompaa kenelläkään muullakaan. Ja kaikelle on aikansa. Mutta silti, pieni piru päässäni hokee, että töissä olisi tosi kiva olla ja kahvit tulisi juotua kuumana... Niin tai näin. Maanantait on vaan vähän tämmösiä.

Miten sinun maanantaisi alkoi?

14 kommenttia

  1. Toi on niin totta. Mä oon sitä mieltä et mies pääsee lepäämään töihin.. :P Vaikka eihän se niin oo. Mies taas varmaan luulee että ehdin juomaan sen teeni kuumana, mutta sama kohtalo on mullakin kun sulla sen kahvin kans. :)

    VastaaPoista
  2. Det samma här.. Väsymystä ja kiukkua. Tuskailua. Vaikka tuntuu, että ihan oikean ratkaisu on tehty, kun jäin kotiin vielä. Hetkessä eläminen on vaikeaa. Tsempit viikkoon sinne :)

    VastaaPoista
  3. Oi joo, täälläkin ollaan kotona. Mutta heti herättyäni puhelin kädessä hoitamassa kaikkia keskeneräisiä juttuja. Paperi toisessa kädessä josta yritän lukea koulun tehtäviä. Silmät tietokoneessa kiinni ja ajatus pyörii kirjoittamisessa. Tiskit pöydällä odottaa pesua ja pitäisi muka jo olla projektikohteessa menossa.. Ehkä jo huomen aamulla taas asiat ovat toisin. Maanantai!!! :)

    Mukavaa alkanutta viikkoa! Hihih*

    VastaaPoista
  4. Kiitos vertaistuesta ystävät! Välillä sitä oikein harmittelee että miksi en enää osaa nauttia tästä tarpeeksi? On monia jotka haluaisivat olla kotona mutta se ei ole mahdollista. Ja minä kiittämätön en vaan enää jaksaisi... Luulen, että minulla on vaan aika tullut täyteen, olen ollut kotona jo 5 ja puoli vuotta putkeen. Moni on pidempäänkin, mutta minusta ei taida siihen enää olla :-P

    VastaaPoista
  5. tutulle kuulostaa. Melkein aina tuntuu, että sillä Toisella on asiat paremmin. Vaan olen kyllä huomannut, että kun olen töissä kaipaisin kotiin ja kotona monesti töihin. Miten se niin meneekin.
    Mut suloset noi pojat - näyttävät semmoselle vauhtiviikarikaksikolle :D että varmasti ehtivät jokapaikkaan. Ja pikku-typy kasvamassa samaan sakkiin kovaa vauhtia. Tsemppiä äipälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat on kyllä sellaiset stereot että alta pois... :-D Ja kyllä tuo pimukin kerkiää, se nuo tuhkatkin levitti! :-D Kiitos tsempeistä!

      Poista
  6. voi, meillä alkoi viikko auringonpaisteella, tosin olen ollut kotona tällä erää vasta kolme kuukautta :D. mutta tiedän miltä susta tuntuu, ensimmäisen jälkeen palasin töihin oikein mielelläni. aikansa kutakin ja jokainen tyylillään. aurinkoa sinne sullekin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos auringosta, se tulee tarpeeseen :-) Juu minäkin olin ensimmäiset vuodet tosi mielelläni kotona, mutta nyt tämä talvi oli jokin käännekohta. Toisaalta uskon että on ihan terve merkki että jossakin vaiheessa alkaa kaivata muutosta, ehkä sitä on sittenkin vielä elävien kirjoissa vaikka ei aina siltä tunnukkaan? :-)

      Poista
  7. Molemmissa asioissa on hyvät puolensa! Nyt kun taas kahden vuoden tauon jälkeen on töissä, niin kyllä mä nautin. Aamulla on vaan pakko herätä tarpeeksi ajoissa, ettei tarvitse kiireessä sitä kahvia juoda. Haluan olla hetken ihan yksinään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon ihan vilpittömästi että mäkin nauttisin. Enkä ottais siitä edes mitään morkkiksia :-D

      Poista
  8. Itse koen toisaalta töissäolon 'levoksi': saan juoda sen teen kuumana, syön rauhassa, en mieti poikien ruokavaliota, (periaatteessa kaikki) työkaverit on aikuisia yms. Mutta. Sähköposti tulvii, paperit seilaa, suunnitelmat laahaa jäljessä, 3D-malli muuttu jolloin laskelmat menee uusiksi, deadline hiillostaa niskassa, palaverit vie työaikaa, jne...
    Molemmissa paikoissa on hyvät ja huonot puolensa. Minusta ei ollut kotona olijaksi kuin reilu 1v/lapsi... Tsemppiä sulle, hienosti oot jaksanut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toki työelämässä on stressiä ihan eritavalla kuin kotihommissa, ja monihan kaipaisi juurikin siitä pois. Saattaa jopa ajatella että olisihan se ihanaa kun sais olla vaan kotona lapsen kanssa. Mutta. Mä luulen että sekin haaveilija haluais takaisin siihen stressaavaankin työhönsä jonkun ajan päästä. Siis että elämässä olis kai hyvä olla kumpaakin puolta tasapuolisesti? Kyllä mä uskon että asiat loksahtaa jossain vaiheessa taas paikalleen. Sitä odotellessa pitää vaan repiä jostakin seinänraosta taas uusia ja uusia varapäreitä :-D

      Poista
  9. Anteeks ny, menee vähän aiheen ohi, mut ei kuvan, onko tuo syreeniä?? =))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se, sain valita itse itselleni naistenpäivän kukan, ja kukkakaupassa oli syreeninoksia! :-)

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!