Niin lähellä, niin kaukana







Luon siihen aamu(yöllä) olkani yli vielä haikean silmäyksen. Kuinka kutsuvalta ja lämpimältä se näyttääkään! Yhteinen hetkemme oli taas liian lyhyt, vain muutaman tunnin mittainen. Poskeni ehti tuskin hipaista tyynyn pintaa... Illalla tuli jatkettua taas omia puuhia liian pitkään. Pikkutipumme on päättänyt aamuisin napata kaikki madot, ja herätykset ovat alkaneet hivuttautua kohti epämiellyttäviä lukemia. Ylös kello 5.30, 5.20... Väsymys on aivan käsinkosketeltavaa. Kädet tärisee, muisti pätkii. Ja silti, kun illalla saa lapset vihdoin nukkumaan on vaan ihan pakko nipistää itselleen ne muutamat tunnit. Nikkaroida, maalata, surffata netissä, katsoa elokuvaa. Tai viettää hetki miehen kanssa, vaihtaa kuulumisia. Koska niin hullulta kuin se kuulostaakin, ilman sitäkään ei jaksa. Ja ennen puoltayötä en päätäni tyynyyn paina kuin äärimmäisen harvoin. Eli itseaiheutettua, jopa!

Mutta silti, vaikka aamut tuntuukin haikeilta eroilta pedistä, on se viimeinen silmäys toki kivempi luoda tuonne iloisen värisiin lakanoihin, kuin synkkiin. Aurinko alkaa paistaa jo ennen kuin avaat verhojakaan, eikä harmita enää ihan niin paljon :-)

8 kommenttia

  1. ...ja odotas, kun pikkutipu on teini...hyvä, kun näin kesällä iltapäivällä sängystä ylös pääsee...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, meiltä löytyy noita teinejäkin jo, mutta tuntuvat olevan aika aamuvirkkuja nuokin. En ymmärrä mikä hyppygeeni näillä kaikilla on :-D

      Poista
  2. Kutsuva pesä kieltämättä :)
    Meilläkin oli aikoinaan aamuherätykset just noita aikoja. Sitä oli seiskaan mennessä ehtinyt tekemään vaikka mitä. Huh. Mutta oli kyllä pää pyörryksissäkin. Jospa se rytmi taas normalisoituu, kun yöt alkaa pimenemään.
    Tuo yöpöydän lamppu (aikas Magee) on vähän samanlainen kuin meillä eteisen vihreä lamppu. Jalkaosa on samannäköinen, varjostin kylläkin vähän erimuotoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon kyllä todella että normalisoituu taas, ei meinaa jaksaa kovin pitkään tätä...
      Yöpöydän lamppu on miehen vanha, lapsuuden peruja :-)

      Poista
  3. OIh, niin on tutut tunnelmat! Meijän keskimmäinen on niin aikasiin nahkoihin tehty, että ei meinää oikein hymyä irrota kun neiti viideltä pomppaa joka aamu pystyyn. Ja heti täynnä virtaa. Onneks nykyisin jakassa hetken keskittyä lastenohjelmiin niin voi hetken vielä kerätä itteään sohvalla...

    Tässä sitä vaan taas kukutaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tässä sitä vielä kukutaan. Justiin tulin saunasta, ja mies tuossa jo naurahti että nyt jos jättäisi kaikki tiskit ja muut levälleen, voisi ehtiä vielä nippanappa ennen puolta yötä petiin. Katotaan kuin tässä käy! :-)

      Poista
  4. Ounou. Ihan vatsassa pyörähti ja kroppa muisti 12 vuotta sitten aamuyöherätykset. Ei käy kateeksi, eiei. Suklaata ja kahvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotakuinkin noilla eväillä tässä mennään...

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!