Puolisalainen ihastukseni


"Me tavattiin ekan kerran netissä. Näin ilmoituksesi, ja kuvasi sai sydämeni hypähtämään. Palaan katsomaan sitä uudestaan ja uudestaan. Sinussa olisi niin paljon ihania ominaisuuksia, juuri niitä joita pitkäaikaiselta kumppanilta toivoisin... Paljon tilaa, lautalattiat, pönttöuunit, korkeat huoneet, pariväliovet, iso piha, koulu vieressä... Sinä olet liikkeellä tositarkoituksella, minä vielä hiukan emmin. Muodostuuko välimatka yhteisen onnemme esteeksi?"

Ei tässä nyt sentään deittisivustoilla olla pörrätty, mutta asuntokauppasivustoilla sitäkin enemmän. Minimiehen syntymän myötä tilankaipuuni on saanut kyllä uusia ulottuvuuksia. Tämä lähes satavuotias kaunotar on kummitellut mielessäni, ja nyt joulunpyhinä kävimme sitä urkkimassa ihan paikan päällä. Sisään asti en ole vielä päässyt, mutta parempi ehkä vielä pitääkin nämä haaveet jollain tavalla kurissa. En taida kuitenkaan olla valmis palaamaan vanhalle kotiseudulle... Talo olisi toki näin Helsinkiläisnäkökulmasta hirmu edullinen, mutta silti, kun ei sielläpäin ole työtä niin ei ole. Ja päivittäin en tohtisi miestä ajattaa kolmea tuntia autossa. Mutta silti, on se vaan ihana <3 Joku saa siitä kunnostamalla aivan ihanan kodin itselleen! Ja minä jatkan etsintöjä sekä lottoamista ;-)

6 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Eikö ookkin? Voisin hyvin kuvitella asuvani tuolla, olisi ainakin sitä paljon kaivattua tilaa! :-)

      Poista
  2. Ymmärrän. Myötätuntoa. Ihan kuulen lattioiden narinan.
    Lapsena matkalla mummolaan sanoin aina punaisen mansardikattoisen villavanhuksen kohdalla: Tuonne muutan isona. Ja vieläkin haaveilen siitä talosta... Lottoamisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Jos tuon talon saisi siirrettyä tänne lähemmäs nykyisiä elämän kuvioita, se olisi täydellinen. Toki hintakin olisi sitten ihan toista luokkaa... Tuolla kotiseudulla se on tosiaan niin edullinenkin, että houkutus on kovin suuri. Sillä hinnalla ei tarvisi edes lottoa, toisin kuin sitten näillä pääkaupunkiseudun hinnoilla!

      Poista
  3. Olishan tuo varsin ihana.

    Kyllä se tosiaan pistää miettimään, kun asuntojen hintoja eri puolilla Suomea katselee ja vertailee. Että siirtäisikö elämänsä muualle. Työt tietty painaa vaakakupissa. Ja lapset ja niitten koulut, kaverit, harrastukset...ne ehkä vielä enempi.

    Onhan sitä puhuttu, että sitten joskus kahdestaan, vaan osaako sitä sittenkään lähteä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on uskomatonta mitkä erot hinnoissa on. Tuo maksaisi täälläpäin luultavasti ainakin kolminkertaisesti sen mitä tuolla pikkukaupungissa..! Mutta niin. Sehän täällä Helsingissä niissä asunnoissa maksaa että täällä on työt. Ja sama toisinpäin. Toisaalta tuolla olisi sukulaiset, ja vielä muutama ystäväkin. Aika moni on kyllä jo valunut tänne etelään... En kuitenkaan usko että oikeasti osaisin enää lähteä, sitten kun lapset on lentäneet, alkaakin isovanhemmuus ja siinä niitä kiireitä varmaan sitten piisaakin. Pakko pysytellä siis täällä lähistöllä ja jatkaa lottoamista :-)

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!