Torstai on, mutta missä toivo?





Toivo on vissiin eksynyt. Sijaiseksi tuli kyllä Itku ja Hammasten kiristys. Nämä tosin ovat viihtyneet meillä jo jonkin aikaa, enkä pahastuisi jos tajuaisivat kerätä kamppeensa ja häippäistä. Voisin toki keittää lähtökahvit ennenkuin ohjaan heidät päättäväisesti ulko-ovelle. Väsymys alkaa olla sitä luokkaa että mikään ei enää kiinosta.

Kun seurueeseen saatiin vielä tänään lisäksi toveri Migreeni, oli bileet jo sillä mallilla että heikompia hirvittää. Torppa ja sen emäntä tulevat olemaan kuin pommin jäljiltä myös tämän päivän jälkeen. Konttaava lapsi saa toki virikkeitä kahlatessaan roskien seassa, ja napsiessaan pöydän alta makupaloja. Ja sitä vastustuskykyy. Mutta kun ei vaan huvita.

Koetan löytää jotakin hyvää sanottavaa seuraavaksi kerraksi.

Väliaikatietoja


Pöytäprojekti etenee! Vain pari kerrosta maalia ja pari välihiontaa ja muutaman päivän kovettumisaika ja, ja. Mutta etenee kuitenkin.

Raskauskilojen karistus sen sijaan ei, syystä tai toisesta... :-D

sunnuntaisurinat


Sunnuntai, ei sovittua ohjelmaa. Sääkin suosiollinen. Hiomakone laulamaan! :-D

Koko homman ajan pyöri mielessä kyllä tuttu lause, "ei tää homma mut nää vehkeet". Surkea hiomakone, tylsä sikli eikä viilaakaan mailla halmeilla. Maailman epäergonimisin asento. Mutta kerrankin päivänvalossa aikaa tehdä, niin tekemisen into korvasi välineiden puutteet :-D Ja tulihan se hiottua sen verran että kohta pääsenkin pensselihommiin!

Jos rakentamisesta opituista asioista pitäisi nimetä yksi ylitse muiden, sanoisin että työkalujen on oltava kunnollisia. Hyvää ja halpaa ei samassa paketissa työkaluosastolta saa, näin se tuntuu menevän. Mutta kun tuli säästettyä monenkin vehkeen kohdalla väärässä paikassa, ei kehtaa tässä vaiheessa enää uusiakaan alkaa hankkimaan. Eli näillä mennään. Ja kohta meillä on kuitenkin uusi pöytä, jee :-)

iltapäivän kalansaalis



Käytiin visiitillä tyttöteinin koululla avoimien ovien päivässä.  Koulu on kaunis vanha rakennus jossa tekisi aina mieli ottaa kuva vähän kaikesta, moni pienikin yksityiskohta on vanhojen rakennusten tapaan kaunis ja koristeellinen. Vanhat talot on mulle kyllä todellinen heikkous :-)



Pikkupimu edusti uudessa mekossa, luonnollisesti, ja tämä valmistui eilen aimmin kirpparilta löytyneistä kankaisista lautasliinoista jatkettuna hiukan valkoisella puuvillalla. Siitä piti tulla kesämekko, mutta en jaksanutkaan odottaa kesään asti käyttöönottoa!





Pojat tykkää aina kun käydään tuolla koululla, kun siellä on pitkiä käytäviä ja paljon portaita. Vanhemmille meinaa tulla aina hiki kun pojat sinkoilee eri suuntiin... Mutta kiva oli silti taas käydä!





Samalla reissulla käytiin Sea Lifessä ihailemassa kaloja, ja tästä pojat vasta riemastuikin! Oli niin kivaa että ei olisi maltettu poiskaan lähteä. Isommatkin viihtyivät vaikka heidän kanssa oltiin käyty aiemminkin. Ja kyllähän kaloissa jotain mystistä viehätystä on, olen usein itsekin haaveillut akvaariosta. Mutta haaveen asteelle taitaa jäädä, tuntuu jotenkin liian työläältä kuitenkin, olen tässä kohtaa liian mukavuudenhaluinen ;-) Mutta onneksi on näitä paikkoja joissa kaloja pääsee ihailmaan!


  Neiti M näki myös elämänsä ekaa kertaa kaloja, ja ilme kertonee kaiken :-D Ääääitii, noi kalat tulee tuolta..!


Viikonlopun jatkoja ystäväiset!

Oksilla





2. kalustevalssia


Sain Pepiltä Pikku-ketun puuhamaasta neljän postauksen sisustushaasteen. Kiitos! Eilisen kalustevalssin jälkituotoksena päädyin aloittamaan haasteeseen vastaamisen loogisesti numerosta kaksi, jossa aihesanoja olivat petaus, matto, yöpöytä ja valaisin.



Vaihdoin siis hetken mielijohteesta makuuhuoneemme järjestystä, tai no, siis sängyn paikkaa keskeltä peräseinää toisin päin tuonne nurkkaan. Nyt huoneeseen tuli tosi paljon lisää tilan tunnetta, ja lattiaakin hieman näkyy. Toisaalta sängyn petaaminen muutui hiukan hankalammaksi, mutta sepä ei juuri haittaa. Sen homman kun tekee kerran päivässä jos aina sitäkään, ja ei se nyt niin paljon vaikeampaa ole nytkään. 

Yöpöytänä toimii edelleen vanha tuoli, mutta toisen puolen yöpöydästä jouduin luopumaan. Nyt pitääkin kehitellä nurkkaan jokin systeemi mihin saa laitettua kännykän yöksi ym. 






Huoneessa on tosi monta valaisinta, kattovalon lisäksi kaksi pöytälamppua sekä jalkalamppu. Vähän hassua sinänsä, kun huoneessa ollaan pääosin valot sammuksissa ja silmät kiinni :-D Ehkä tässä kuitenkin on mukana haavetta, että joskus tulisi vielä aika kun voisi vuoteeseen mennessä vaikka lueskella hiukan nykyisen "nukahdan jo ennenkuin pää osuu tyynyyn"-tunnelman sijaan? 

Uutena toin huoneeseen maton, joka on joskus aiemmin majaillut keittiössä. Tässä huoneessa sen värit ovatkin kuin kotonaan! 


Haasteen ideana on siis tehdä neljä eri postausta joihin on annettu aihesanoja. Järjestys saa olla mikä tahansa. Sanojen tulee esiintyä joko kuvina tai tekstin lomassa, ja kaikki sanat tulisi saada käytettyä. Yksinkertaista :-)

En osaa nyt nimetä ketään jota haastaisin, mutta tästä saa napata idean mukaansa kuka haluaa!


Pikakoru


Piti äkkiä keksiä jokin pieni juttu lohdutuspalkinnoksi taannoiseen arvontaan. Muistin että mullahan on vielä jäljellä keraamisia helmiä joita tein viime syksynä. Samasta kätköstä löytyi vielä huovutettu pallokin, ja kun nyöriäkin oli niin siinäpä se! Nahkanyöristä tein säädettävän. Puupallot on ihan kaupantädin tekemät, mutta laitoin ne tuohon mukaan antamaan vähän lisää väriä ja massaa. Tämä siis tulossa sinulle Rinttu :-)

Kevään askelmat

 Huomaan olevani kyttääjä. 

 Kyttään kevään merkkejä kuin koira pöydältä tippuvaa murua. 


 Tuntuu, että kevät lähestyy vain siten, että saan rastittua kaikki merkit järjestyksessään. 


 Tuppaanit, narsissit. Seuraavaksi orvokit pihalle, sitten leskenlehdet, valkovuokot... Aina kun saan uuden "rastin", loittonee talven pimeys taas piirun verran kauemmas, ja kevät saa jalansijaa.

Valon kiertämisen kotona. Kun se pilkahtaa ekaa kertaa uudesta ikkunasta. Loppukesällä onkin menty melkein talo ympäri!

 Energian puuhata eri tavalla kuin aiemmin.


Kauniit päivät jolloin pakkasesta huolimatta auringossa on jo voimaa myös lämmittää.


Merkkien mukaan ollaan siis jo hyvässä vauhdissa! Toisaalta, nuo lumikasat kurottaa ulkona korkeuksiin, ja pakkaset hipoo ennätyslukemia... Mutta henkinen kevät on silti jo pitkällä :-)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kukkapenkki kukkii, ja arvonta on suoritettu



Pihalla alkoi kukkapenkistä nousta tulppaaneja. Melko yllättävää, kun pakkasta on yli 20 astetta! Noniin, arvasittekin jo että tämä on nyt juksausta, emäntä se on taas leikkinyt vedellä :-D Jääveistoksen piti tulla ensin roikkumaan ikkunalle, mutta irroittaessani sitä astiasta tuli sen verran pahat halkeamat että en uskaltanut enää alkaa reikiä tekemään. Niinpä tuo päätyi nyt kukkapenkkiin. Oikein kaunis se on sielläkin, ja sinnehän ne kukat kyllä kuuluukin.

Ja sitten se virallinen arvonta: 



 Arvonnan virallisena valmistelijana toimi herra P, joka tässä huolellisesti valmistaa arvontavälineet. Onnettarena/onniherrana/mikälie, toimi virallisesti herra N. Arvonnan arvovaltaisena ja erittäin virallisena valvojana toimi Miäs, joka lauloi taustalla virallisella äänellään "kun arvontalaulu raikaa, on arvonnan aa-ai-ka..."



Ja *rumpujen pärinää*, voittajaksi valikoitui kommentti numero 13:


arvontaan mukaan
vierailija blogissasi
päivi




Koska veljeskateus on voima joka siirtää vuoria, päädyimme arpomaan myös toisen voittonumeron, joka oli kommentti numero 8:

Onnea 2v!! :)
Arvonnassa mukana ja paukut pystyssä ;)

Lohdutuspalkinnoksi tulee pieni minun tekeleeni, joka jääköön yllätykseksi ;-)

Onnea voittajille! Ilmoittakaahan minulle osoiteenne profiilissa näkyvään sähköpostiin, niin saan laitettua voittonne matkaan. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kaksi vuotta sitten...


Oltiin tämän näköisiä. Koetettiin selviytyä muuton jälkeisestä kaaoksesta, ja samalla saada talon sisäpuolta edes hiukan valmiimmaksi. Rakentamisen jälkimainingeista puhumattakaan. Oltiin niin väsyneitä että ei meinannut henki kulkea. Silloinen nuorimmainen, herra N ei nukkunut kuin tunnin pätkissä. Seinät meinasi kaatua välillä päälle... Mutta sitten keksin että alan poimimaan kameralla niitä arjen parempia palasia. Jospa sitä kautta näkisi itsekin enemmän kauneutta? Samalla tavarat alkoivat löytää paikkojaan, ja sisustusjuttujakin alettiin miettimään ja toteuttamaan. Siitä se ajatus sitten lähti, ja syntyi Talostakoti :-)



Ihka ensimmäinen blogikirjoitukseni, päiväyksellä 18.1.2011 kuului näin:

"Joskus sen vaan tietää. Pahimmalla pähkäilijälläkin on hetkensä, kun on asiasta aivan varma jo ensi hetkestä lähtien. Luin paikallista ilmaisjakelulehteä kahvihetkenäni joskus loppuvuodesta 2008, ja siellä se oli, meidän tulevaisuus! Pieni ilmoitus kertoi kaupungin vuokratonteista joita oli tulossa seuraavana keväänä jakoon arvonnalla. Ja vieläpä samalle alueelle jossa jo asuimme. Huusin miehelleni toiseen huoneeseen, että rakennetaanpa talo! Olimme juuri rämpineet asunto-osakkeemme mullistaneessa vesivahinkoremontissa joka tietenkin oli osunut vielä lapsen syntymän kanssa samaan aikaan. Remontti oli vihdoin ohi, olimme saaneet muuttaa takaisin evakosta ja todeta että naapuruston katkera ilmapiiri ei meinannut ottaa laantuakseen. Olimme jo remontin aikana vitsailleet verenmaku suussa, että ikinä ei enää osteta vanhaa asuntoa, eikä myöskään asuta enää taloyhtiössä. Eli uuden omakotitalon rakentamiselle oli jo kylvetty siemenet hyvissä ajoin. Ei tarvittu siis kuin tämä pieni tuuppaisu lehti-ilmoituksen muodossa, ja elämä heitti taas yhden voltin.

Kevät tuli, veimme hakemuksen heti kun sen sai viedä, ja jäimme selailemaan talofirmojen esitteitä. Olimme jo talven aikana valinneet huolella tontin ja rakennusoikeuden jonka halusimme, ja siihen oli jo kyselty alustavasti eri firmoista hintoja. Useimmissa firmoissa asenne oli hieman alentuva, tulkaapa nuoret takaisin sitten kun teillä on se tontti... Samoin pankeissa olimme käyneet useita avartavia keskusteluja. Mutta minulla oli niin kivenkova varmuus että tämä on meidän juttu! Eivätkö nuo ymmärrä, tämähän on jo ihan selvä asia? Kauan odotettu kirje vihdoin saapui, ja niinhän se oli, meillä oli niin hyvä arvontanumero, että oli lähes selvää että saamme juuri sen tontin kuin haluamme. Ja hakijoita oli ollut sentään yli 800! En todellakaan tiedä mistä oma varmuuteni kumpusi. Vanha asunto meni kesällä myyntiin, ja muutto tilapäiseen vuokra-asuntoon oli edessä. Koetin tsempata itseäni, että kyseessä olisi vain yksi vuosi kerrostalo elämää, kyllä minä sen kestäisin. Haikeudella hyvästelin itse laittamani pihan. Hassua sinänsä, että itse asunnosta oli paljon helpompi luopua kuin pihasta.

Syksy tuli, syntyi seuraavakin vauva, juuri sopivasti muuton jälkeen. Haaveilin siitä, että tämän lapsen ensimmäiset syntymäpäivät vietämme jo uudessa kodissa. Piirtelimme iltojen hämärtyessä ruutupaperille erilaisia pohjaratkaisuvaihtoehtoja, ja tunne oli huikaiseva! Voimme tehdä talosta juuri sellaisen kuin haluamme! Tämä vallantunne on varmaankin yksi syy, miksi ihmiset lähtevät koko ruljanssiin toisen, ja kolmannenkin kerran. Joka kerta oppii jotakin uutta, ja tulee se vielä parempi idea, joka olisi kiva päästä toteuttamaan...

Keväällä 2010 haimme rakennuslupaa, ja toukokuussa kaivinkone pääsi vihdoin töihinsä. Heinäkuun lopussa tuli talopaketti, ja tiukan työrupeaman jälkeen muutimme uuteen, hieman keskeneräiseen kotiimme syyskuun lopussa 2010. Juuri ennen niitä nuorimmaisen syntymäpäiviä.

Nyt olemme asuneet täällä reilu kolme kuukautta, ja pikkuhiljaa alkavat tavarat löytää paikoilleen. Varaston valmistuminen viivästyi muutosta kolmella kuukaudella, joten vielä ihan äskettäin, tuossa joulunaikaan, meillä oli olohuone puolillaan varastoon meneviä pahvilaatikoita. Laatikoita ja sekasortoa on yhä, mutta suunta on jo selkeästi parempaan. Alan vihdoin hahmottamaan tilaa, ja päähäni putkahtelee sisustusideoita, joista suurin osa jäänee sinne yhä muhimaan. Asuntomme oli yli puolet pienempi kuin tämä talo, ja uusia kalusteita, varsinkin säilytykseen, puuttuu vielä. Nyt siis pyörittelen erilaisia vaihtoehtoja päässäni, ja jahka saamme jotakin valmista, ajattelin laitella tuloksia tänne.

Tervetuloa seuraamaan talomme muuntumista iloisen perheemme kodiksi!"



Nyt talo on jo koti, mutta tarinat jatkuvat. Ja välillä myös se rakentaminen, eihän tämä tosiaan valmis vieläkään ole... :-D

P.S. Tämä päivä on vielä aikaa osallistua arvontaan ;-)

Aapat




Sain ensimmäisenä joulunani lahjaksi pehmoapinan. Se nimettiin Aapaksi, ja sitä rakastettiin lujasti. Se on kulkenut mukanani jo niin monta vuotta että en kehtaa edes sanoa. Monta. Nyt se istuu tuolla yöpöytänäni toimivalla tuolilla, ja odottaa että joku hellästi korjaisi repsottavat saumat. Rakas toveri.

Riemastuin suuresti, kun taannoin huomasin että Finlayson oli nimennyt kivan kankaansa minun vanhan ystäväni mukaan! Kuinka ihana kunnianosoitus rakkaalle pehmopötkölleni :-) Jostakin syystä kangasta ei ole tullut kuitenkaan itselle ostettua, mutta nyt pääsin sitä hieman hypistelemään. Ystävä nimittäin toivoi pienelle pojalleen takkia tuolla kuosilla, ja minä otin haasteen mielihyvin vastaan. Siitä tuli oikein kiva, ja tuleva käyttäjäkin kävi sen jo sovittamassa ja hyväksymässä :-)



Tässä vielä minun ja Aapan ensikohtaaminen "joskus seitkytluvulla" :-)