vaihtuva näyttely








Meillä on ikkunoista ja pihalta mahdollisuus ihailla taidenäyttelyä jossa kokoelma vaihtuu koko ajan. Eilen oli taas niin jänniä muodostelmia alkuillasta, että oli pakko napata pari kuvaa. Tälläiset ilmestykset eivät koskaan välity kuvissa niin vaikuttavina kuin ne ovat paikanpäällä, mutta voihan niitä yrittää taltioida silti :-) Luonto on kyllä melkoinen mestarimaalari!

Antamista ja saamista


"Tää on joulupukin syntymäpäivälahja ja mä annan sen joulupukille kun sillä on syntymäpäivät. Mä paketoin sen itse. Siksi ku se on niin kiva. Se saa tän pääsiäisenä, ja sit se antaa mulle lahjan käteen ja mä avaan sen. Mut mä en saa sitä mun pakettia vielä pääsiäisenä. Ja tätä pakettia mä en saa ikinä kun siinä lukee joulupukki" -P-





Pitäähän sitä hienolla neidillä olla uusi mekko melkein joka päivälle? Usein tulee tehtyä muutama samanlainen, ikäänkuin kertauksen vuoksi. Jää oppi paremmin päähän. Ompelutahdin tiuhenemisesta saattaisi joku nokkela päätellä jotakin myös emännän päänsisäsestä elämästä, ja saattaisi olla jopa oikeassa. Haluan silti uskoa, että kun vanhana muistelen tätä aikaa, on muisti jo sen verran hatara että selitän suu vaahdossa jälkeläisille kuinka minullakin oli aina niin ihanaa ja mukavaa kun olin kotona lasten kanssa, ja aurinkokin paistoi aina :-D No, ei siitä sen enempää, mutta aikansa kutakin? Josko se aurinkokin taas pian paistaisi oikeastikin... Onneksi on narsissit!

Tuon mekon kanssa ei mennyt kaikki ihan putkeen, mutta kyllä se käyttöön pääsee silti. Tein samoilla asetuksilla kuin edellisenkin, mutta tuo oli ohuempaa ja venyvämpää kangasta ja siksi jotenkin haastavampi ommeltava. Lisäksi nuo kanttaukset samalla kankaalla eikä resorilla menivät aikalailla sinnepäin. Eipä haittaa, tälläkin kertaa itse tekeminen oli tärkeämpää kuin lopputulos ;-) Ainkin sen opin että kaksoisneulalla ommellessa alalankaa olisi pitänyt ohuessa kankaassa löysätä enemmän kun sauma meni "palloksi". Ei mennyt ihan hukkaan siis nuokaan mokat!

Hauskoja nostalgisia rakennuspalikoita löytyi säkillinen kirpulta muutamalla eurolla. Ne on olleet miniväen joukossa tosi hitti! Minulla on noista joku muistikuva lapsuudesta, vaikka meillä kotona noita ei tainut ollakaan. Olisikohan jollakin kaverilla ollut?

Kaipa tämä tästä vielä kesäksi muuttuu, jaksoi aina hymyillä tai ei. Ja kun muuttuu, on neidillä ainakin mekkosia :-)

Kissoja ja palloja



Eilinen oli taas "niitä päiviä" jolloin on pakko turvautua ompeluterapiaan. Välillä vaan elo sujuu ja välillä ei. Ompelu on sopiva tapa paeta hetkeksi kun alkaa liikaa savu nousemaan korvista. Ainahan ei tätäkään terapiamuotoa ole mahdollista käyttää, mutta nyt kun oli, niin käytin. Onneksi mekosta ei näy ne alkupään fiilikset, vaan enemminkin se lopputulos; hyvä mieli taas :-)

 Edellisistä paidoista rohkaistuneena jatkoin vielä tuolla trikoolinjalla. Tätä pallokangasta oli yhä jäljellä, joten siitä tuli pimulle yllättäen mekko :-D Käytin samaa kaavaa kuin paidoissa, mutta levensin ja pidensin vaan helmaa ja lisäsin taskun. Vähän jäi arvoitukseksi että miten malli istuu päällä, mutta ihan hyvältähän tuo näyttää.


 Myös toinen tunnettu mielenrauhoituskeinoni, eli kukkien poiminta oli käytössä, ja saaliiksi tuli kesää odotellessa pajunkissoja. Ihanan keväistä! Kyllä nyt on taas mieli tyyni. Välillä pitää vissiin vaan olla känkkäränkkää, ettei pimulla pääse mekot loppumaan  ;-) 

Herra N muuten totesi pajunkissoja ihaillessaan, että Puttea (mummolan kissa) ei voi laittaa maljakkoon. Niinpä, loistavaa kolmevuotiaan päättelyä!


Aurinkoista sunnuntaita, nyt pihalle puuhailemaan ja hankkimaan pari pisamaa :-)

Kuinka vanha emalikansi saadaan hymyilemään




Muutamassakin blogissa on näkynyt erilaisia kellontekovinkkejä. Tässäpä minun versioni.

Jos omasta tai mummin kaapista löytyy onneton soppakulhon kansi joka on ihan tekemistä vailla, sille voi saada uutta puuhaa eläkepäivilleen ruuvaamalla nupin paikalle kellonkoneiston. Ja kas, sitä katsellaakin taas ihan päivittäin sen kaapissamakuuttamisen sijaan. Kansi tulee iloiseksi, kellon katselija tulee iloiseksi ja maailma on taas vähän kauniimpi paikka.

Tuo tyttöteinin punasävyistä huonetta somistamaan päätynyt kansi löytyi tosin mummin kaapin sijaan kirpparilta hintaan 0,2e. Mutta yhtä iloiseksi se tuli silti :-) Nyt se suorastaan hymyilee samalla kun auliisti kertoo meille aikaa. Ja hei, sehän onkin viikonlopun aika se!

Lasten huoneen uudet

Koko yläkertaa on ravistellut raivauspuuska, ja kalustevalssia on harrastettu monessakin suunnassa. Nyt lastenhuonekin on vihdoin asettunut sen verran kohdilleen, että päästiin jo viimeistelyyn ja ruuvattiin jopa hyllyt paikalleen. Ei sillai mitään kiirettä, johan tässä on kaksi vuotta asuttu... ;-) Lisäksi huoneeseen löytyi Clas Ohlsonilta minun makuuni riittävän soma kello, jossa on vielä kaikki numerotkin näkyvillä kelloa opetteleville lapsille.



Suurin muutos oli tuo uusi kaapisto, joka kätkee nyt sisäänsä kirjoja ja leluja, yläkaapeissa niitä joihin lasten ei itse tarvitsekkaan ylettyä. Lisäksi saatiin paikka pienten henkarivaatteille, joka aiemmin meiltä puuttuikin. Kauniita pikkutavaroita saa esille seinähyllyyn.



Kaapit ovat meidän makkarissa toteutetun kaapin tavoin Ikean keittiökaappeja. Tässä niitä laitettiin vain kahteen riviin. Lisäksi valitsimme kaikki kaapit eri levyisinä, jolloin ovet tekevät muuten pelkistettyyn pintaan vähän rytmiä. Ovet ovat mallia "halvin mahdollinen". Vetimiä ei ole, vaan ovissa on pomppusalvat. Paketillinen vetimiä tosin tuli ostettua, ja niistä saikin leveimpään oveen hauskan ja edullisen naulakon, paketti maksoi nimittäin euron. Muitakin värivaihtoehtoja olisi ollut mutta päätin pysytellä pelkistetyssä valkoisessa. Lastenhuone pursuaa muutoin väriä, ja lisäksi on jo tuo värillinen tapetti.



Nyt pieneen huoneeseen mahtuu oikein hyvin kolme lasta sänkyineen ja leluineen, ja jää vielä tilaa leikkiäkin!

Lopuksi haluan kiittää sponsoreita, kaapit ostettiin nimittäin isovanhempieni antamilla joululahjarahoilla. Terveisiä vaan sinne! :-)

Tuolla fb:n puolella jo vilautinkin tätä hyllynkulmaa. Lisää ruuvailun tuloksia tiedossa lähiaikoina ;-)

Kun olin...


Kun olin 23-vuotias…

Asuin: Kouvolassa kerrostalossa vuokralla. Palasin äitiyslomalta jatkamaan keskeytyneitä Amk-opintojani.

Olin: Kahden lapsen äiti. Nuori, mutta koin silti olevani vanha. Luultavasti elämäntilanne oli niin erilainen ikätovereihin verrattuna, että tunsin itseni vanhukseksi opiskelukavereiden joukossa. Silti intoa täynnä.



Ajoin: Joko kahdeksakytluvun alun VW passatilla joka oli Suuri Persoona (ei suostunut sammumaan, tööttäsi kun käänsi rattia jne... :-D ), tai yhdeksäkytluvun Toyotalla. On myönnettävä että en ihan tarkkaan muista minä vuonna auto vaihtui.

Pelkäsin: En muista pelänneeni. Nuorena sitä on niin täynnä uskoa omiin kykyihinsä.

Työskentelin: Kesäisin hautausmaalla puutarhatöissä. Rakastin sitä työtä! Talvet meni opiskellessa.

Halusin olla: Ehkä vapaampi kulkemaan. Välillä perheellisyys, opiskelijaelämä ja nuoruus oli vaikea sovittaa yhteen. Toisaalta halusin ostaa maatilan ja vetäytyä sinne kasvattamaan lapsia, koiria ja kukkia.


Nyt olen: 34-vuotias.

Olen: Saanut elämältä enemmän kuin uskalsin toivoa. En voinut kuvitellakaan että olisin joskus viiden lapsen äiti. En myöskään jääväni kotiin vuosikausiksi...

Ajan: Pösöllä. Mielummin kuitenkin tilaisuuden tullen miehen Volkkarilla. Pakko tunnustaa, tykkään autoilusta.

Pelkään: Että seinät kaatuu päälle täällä kotona. Välillä ne jo kaatuukin. Että en löydä töitä ja tulen hulluksi. Terveyden menetystä, ja että lapsille sattuu jotakin. Pelkään ylipäätänsä paljon enemmän kuin nuorena.

Työskentelen: Kotona. Tärkeää työtä toki tämäkin, mutta haluaisin löytää paikkani myös "oikeassa" työelämässä. En tiedä mistä aloittaisin.

Haluan: Että perhe voisi hyvin, ja lapset kasvaisivat edes suhtkoht onnellisina. Että palaset loksahtaisivat kohdalleen. Että talo joskus valmistuisi ja keskeneräisyyden tunne väistyisi. Oppia enemmän kiitollisuutta. Että kesä vihdoin tulisi!



Tämä on pyörinyt tuolla naamakirjassa ja blogeissakin jo, minä sain iän Aniirilta, kiitos vielä! Napatkoon mukaansa kuka haluaa :-)

Kolmikko







Päätin kohdata jälleen haasteen nimeltä trikoovaatteet. Tai emminätiiä onko tuo edes trikoota, mutta sellaista joustavaa kangasta kuitenkin. Marimekon palalaarista tarttui nimittäin mukaan noin metrin pala mustaa kangasta ja sain idean että se näyttäisi kivalta värillisillä resoreilla tehostettuna.

Saumurittomana tein nämä ihan perusompelukoneella. Muutamien kokeilujen jälkeen löysin ompeleen joka sopi saumojen ompeluun ja huolitteluun kerralla, ja resorikanttaukset tein taas kerran Tosimummon loistavia ohjeita hyödyntäen. Lapset saivat itse päättää omat tunnusvärinsä, ja tuttuja lempivärejähän sinne valikoitui. Koska niskassa ei ole lappuja, piti paitoihin saada jokin merkki että omatoimiset piltit tietävät miten päin paita kuuluu pukea päälle. Nyt tulee kirjain eteen :-) Käyttäjät tuntuivat olevan tyytyväisiä, ja paidat menivätkin heti käyttöön.

Kaavana oli ottobre 1/2013 On the Road, koska siitä löytyi kaikille pienille sopiva koko ja paita on tarpeeksi simppeli näihin minun trikooharjoituksiini. Koot olivat 80, 98 ja 110cm. Loppulos oli ihan jees, tosin vaivaan nähden en tiedä onko noita ainakaan rahansäästön kannalta järkevää tehdä itse... Toisaalta harjoituksena tämä oli erittäin opettavainen, nuo kaksoisneulakanttaukset menivät ensimmäisessä paidassa vielä ihan miten sattuu, mutta kolmannen kohdalla alkoi jo vähän sujua ;-)

lau-lau











Lauantai, tuo virallinen ruuvailupäivä on taas täällä. Mies aamutuimaan jo ruuvaili pikkupimun uuden isomman pinniksen kasaan, mutta ruuvailulista on vielä pitkä. Tehdään se mitä jaksetaan. Tai sitten ollaan taas kerran kuin ne kuuluisat ellun kanaset. Paitsi lapsiportti rappuun ehkä laitetaan jokatapauksessa, kun sellainen vihdoin saatiin haettua sinikeltaisesta marketista. Tulee nimittäin tarpeeseen!

Ompelukoneen päälle on jo ehtinyt kertyä pölyä, mikä alkaa tuntumaan myös emännän päänupissa kiristävänä tunteena. Olis vissiin pakko päästä vähän, ehkäisevän mielenterveystyön nimissä. Ja siksikin, kun tuolla on muutama kangas jotka huutelee jatkuvasti haluavansa päästä paloiksi. Meinaan ehkä ottaa trikoohommat uudestaan kokeiluun, saas nähdä kuinka saumurittoman tälläkertaa käy ;-)

Tänään juodaan taas kerran kakkukahvit, koska pikkupimulla on minisynttärit. Kaikki syyt jotka perustelee pullansyömisen, on hyviä syitä. Ja niitähän minulla tuntuu riittävän :-D

Lauantaiehtoota, ystävät!