Huhtikuun loppusuora








Pitäkäähän lystiä toverit, työn raskaan raatajat! :-)

Meillä piti olla ihan mieletöntä ohjelmaa jota olen odottanut innolla. Tuttavien perinnepurjelaivalla purjehdus olisi ollut tosiaankin hiukan erilainen tapa viettää vappuaattoa. Normaalisti kun me ollaan vaan tässä kotosalla suupielet sokerissa :-) No, kuten arvata saattaa, purjehdus peruuntui viimehetkellä, eli eilen. Mummo oli kuitenkin jo värvätty lapsenvahdiksi, eli eiköhän me jossakin miehen kanssa pyörähdetä ihan kahden, käydään vaikka syömässä ja ihmettelemässä maailman menoa. Sitä saattaa kyllä mökkihöperö muori saada kulttuurishokin, kun on niin monta ihmistä yhtäaikaa näkökentässä! Pitää siis katsella vaan varpaita ja välillä varovasti vilkaista juhlakansaa ;-) No einytkai, eiköhän me pärjätä!

Yhdessä kuvassa näkyy muuten mitä tapahtui ensimmäiselle, pilalle menneelle yritykselle tehdä itse meidän tulevaan pikkuvessaan lavuaari ;-) Kyllä se tuohon kelpaa!

Lasikuistin kevät

Usein kun tekee muutoksen jossakin huoneessa, se aiheuttaa monta muutosta muualla. Tässä välissä on tosin monesti selkeä välivaihe, jolloin tavarat majailevat väliaikaisissa sijoituspaikoissa ja aiheuttavat näppyjä olemalla siellä. Siis ihan väärässä paikassa. Ne tuijottavat aina kun niistä kulkee ohi, ja muistuttavat tekemättömästä työstä (ja siitä että varastotilaa taitaa olla himpun liian vähän).


Teki mieli laittaa kevätverho lasikuistille, mutta se aiheuttikin pienen rymsteerauksen. Kuistilla majaillut ylimääräinen tv-taso/olkkarinpöytä sai lähteä, että takaovesta mahtuu taas kulkemaan ulos. Tv-tason tieltä piti vaihtaa sohvan paikkaa. Ja edelleen se pöytä seilaa ylimääräisenä, mutta nyt se on sentään poissa kuistilta. Lisäksi kuistilla ollut iso lipasto piti saada sieltä pois koska se peitti aika paljon ikkunaa. Lipaston tilalle tuli tyttöteinin huoneessa tilapäismajoituksessa ollut vanha liinavaatekaappi joka odottaa maalausta. Iso lipasto meni vaatehuoneeseen, josta meille jäi mustanapekkana käteen toinen, pienempi lipasto. Eli moni kalu vaihtoi paikkaa, ja edelleen meillä on muutama ylimääräinen kaluste. Tai ei kentien ylimääräinen, mutta vailla paikkaa jossa niitä sietää katsella. No, ainakin tuli taas vaihtelua, ja eri kalusteet tuijottelee!



Liinavaatekaappi pääsee kenties ilmojen lämmettyä tuosta pikku visiistille ulos, jossa sitä hiotaan ja maalataan. Valkoiseksi? Mustaksi? Jää nähtäväksi :-) Matonkudekorikin tuolla odottelee uutta inspiraatiota. Oikeasti jos saisin valita ihan rahasta piittaamatta niin ostaisin tuonne kaksi niitä kekkilän parvekeviljelylaatikota, valkoisina. Niissä saisi kukat majailla. Taitaa vaan jäädä haaveilun asteelle, ne on ihan sikakalliita ollakseen kukkatelineet. Elloksella on vähän vastaava, halvempi malli, mutta se on maalattua mdf-levyä ja tultiin miehen kanssa siihen tulokseen että se ei kestäisi pidemmän päälle... Niinettä haaveilu saa jatkua, se on onneksi aika edullista puuhaa. Ja tietty ainahan voi virkistää mieltään tällä kalustevalssilla!


Viikonlopun jatkoja, ystäväiset!

Eka!

 Joka kevät sitä jaksaa innostua kaikesta ekasta ihan yhtä paljon.  On eka narsissi joka pilkistää maasta, eka perhonen. Eka haravointi, eka lämmin päivä jolloin tekee heti mieli heittää t-paitasilleen ulos ja sitärataa.



Jokainen joka meitä tuntee, tai on pidempään seurannut blogia, tietää kuinka paljon me tykätään poikien kanssa kerätä kukkia.  Siksipä tämä eka onkin tärkeä etappi. Saanko esitellä...



...tämän kevään eka kukkakimppu! :-)

Mukavaa viikonloppua kaikille!


Valon uusi suunta


Taas yksi merkki lähestyvästä. 


 Ilta-auringon viimeiset, lattiaa pitkin pyyhkivät säteet ovat löytäneen uuden suunnan.

  Tästä suunnasta ne tulevat vain kesäisin. Muuttolinnutkaan eivät ole yhtä tarkka vuodenaikamittari kuin valon suunta.


Näitä säteitä rakastan. Edes niiden paljastamat ikkunoiden harmaat pinnat eivät himmennä rakkauttani.



Ne saavat jopa lehtipinon hohtamaan kauniimpana.



Myös lapset ovat onnellisia, ensimmäiset pisamat jo poskillaan, kuten äidilläkin. Pihalla jaksaa liehua pitkään, kun valoa ja seuraa piisaa. Ihan kuin vuorokaudessa olisi taas monta tuntia lisäaikaa! Iltaisinkin jaksaa puuhata, ja voi jopa valokuvatakin. Kaikki tuntuu helpommalta! Valo tuntuu paistavan myös sisältä ulospäin.

Elämä hymyilee. Minä hymyilen :-)

Naapurikyttääjä tässä moi


Meille on muuttanut naapuriin viehättävän oloinen nuoripari. 

 Kovasti ne tuntuu tuolla nyt remppaavan, ja ihan vaikuttaisi siltä että siellä on myös perheenlisäystä suunnitelmissa. On sellainen pilke silmäkulmassa. Ja niin tohinalla herrakin siinä esittää että kyllä minä siivoan ja laitan, katsoppas Marjatta! Tai ettei olisi jo tulossakin, jospa tuo kiire johtuukin siitä..? :-D Semmoisia nämä nykynuoret, ensin tehdään lapsia ja sitten vasta sitoudutaan. Ihan on mahdottomaksi mennyt! Nii. Ei sillä että olisin heitä kytännyt, mutta ihan vaan tuossa satuin huomaamaan...

 "No, mihinkäs se emäntä nyt hävisi, meniköhän se käymääm Siwassa? Pidänpä tässä joutessani pikku tauon... "

Pitäisköhän minun mennä naapurin ominaisuudessa sanomaan että minä voin kyllä vahtia, käy sinä vaan asioillasi myös? Kun tässä tulee kyttäiltyä muutenkin koko ajan. Samaa pönttöähän me tässä vahdataan silmä kovana :-D


Oikeasti toivon kyllä somaa perheonnea uusille naapureille, ja ehkä me saadaan taas nähdä niitä pikkutipusia myös? :-)

Tää täällä haaveilee äkkirikastumisesta





Marimekolla on taas kaikkia ihanuuksia tullut kesäksi. Pitääpä käydä katsomassa. Voisi mennä ihan piankin, huomenna alkaa nimittäin jo ystävämyynnitkin. Jos ihan pikkuisen vain kävisi, tuhansien muiden kanssa ryysimässä... ;-)

Pihareportaasi 22.4-13


Kevät etenee pihalla kohisten. Tänään tai huomenna viimeistään sulaa viimeisetkin rippeet siitä valtavasta lumikasasta jota koko talvi huolella kasattiin. 



Moni kasvi nostaa jo päätään, narsissit, raparperi, kuunlilja, kaihonkukka... Uskomatonta, kun vielä muutama päivä sitten oli ihan täysi talvi!



Kärpäsetkin ovat täällä taas. Viikonloppuna nähtiin myös perhosia ja leskenlehtiä :-)




Pojat ovat onnessaan kun pääsevät välillä pihalle ilman haalareita. Jostain syystä se on aina tosi hienoa, ja tietenkin sitä pitää yrittää joka kerta. Sen verran on kyllä vielä märkää että keväthaalari on edelleen perusvaruste, nuo kun tuppaavat möyrimään aina kaikissa lätäköissä jotka löytävät.



Tätä en kyllä ymmärrä. Mistä lähtien elukoille on kevannut myös norjanangervo? Niistä tosin vain viime kesänä istutetut, kaikki vanhemmat ovat saaneet olla rauhassa. Ai että nuo ottaa aina nupoliin, kun ensin koko kesän hoidat ja kastelet ja lannoitat, ja kaikki vaiva menee ihan hukkaan, kun yksi pupujussi päättää alkaa välipalalle. Vieressä on metsää ja peltoa silmän kantamattomiin, niin silti se on pakko syödä minun puskat. Näissä tilanteissa valtava eläinrakkauteni on aina koetuksella...




Tällä vauhdilla viikon päästä on varmaan jo jotain kukkivaakin kuvattavaksi! Ja hei, sehän on reilun viikon päästä se vappukin, ja sitten on kyllä jo kesä lähellä :-D



Riine-mekko


Eilen koitti odotettu lauantaipäivä, ja ihanien Mekkotehdas-tyttöjen pitämä Riine-mekkokurssi. Mukana oli ompelukone, kassillinen kankaita ja intoa kenties enemmänkin kuin taitoa. Mutta siitä viis, päivän aikana oli tarkoitus saada aikaiseksi mekko ja niin myös tehtiin. 



Kurssilaiset loihtivat toinen toistaan kauniimpia luomuksia, ja oli hauska huomata kuinka samasta mallista tulee eri näköisiä versioita vain kankaita ja hihamallia muuttamalla, sekä lisäämällä erilaisia pieniä yksityiskohtia kuten kultalankaa, pitsiä tai vaikkapa helman röyhelö. Kuvia muidenkin töistä ja kurssin tunnelmia on nähtävä täällä.




Meidän pimu näytti mekossaan siltä kuin aikoisi pyrähtää hetken päästä lentoon, ja laskeutua vaikkapa seuraavaan kukkaan :-). Iso kiitos vielä teille, Sunna ja Kirsikka! Oli tosi kivaa, ja tulisin uudestaankin.

P.S. Nyt on ehkä ihan pakko jo ostaa tuo heidän Mekkotehdas-kirjansa, minulla kun ei jostakin syystä sitä vieläkään ole... :-D







Lätsä ja uudet merkit


Postipoika toi tänään jo pitkään odottamani ompelumerkit. Tässä kun on nyt näitä ompeluksia alkanut syntymään, teki mieli laittaa niihin jonkinlainen oma puumerkki. Ja tokihan se piti sitten äkkiä jotakin ommella, että pääsee merkkejä testailemaan! Tarkoitus oli tehdä pikkupojille hattu, mutta taas kerran koko meni vähän metsään, ja tuosta tuli aikuisten kokoinen :-D Ohjetta hattuun löytyy täältä.



Pikkuneidin päiväuniaika olisi riittänyt vallan mainiosti tämmöiseen pieneen ompelukseen, mutta kun piti ensin vähän kitkeä kukkapenkkiä, ja syödäkin. Ja roikkua naamakirjassa... Niinettä lopulta kun olin aloittanut, neiti heräsikin kesken homman. Tulipa todettua sekin, että yksivuotias ei ole ehkä paras apulainen noihin ompeluhommiin, vähän liikaa tuli jännistystä mukaan. Typy oli yhtäkkiä kasvattanut älyttömän pitkät käsivarret ja ylettyi ihan kaikkeen mitä pöydällä oli. Siis neulat ja sakset oli kokoajan menossa kitaan. Ja välillä apulainen vähän meni painelemaan kaasupoljinta, ja lopun ajan imeskeli lankarullat limaisiksi. Taidan jatkossa pitäytyä ihan vaan yksinäisissä ompeluissa! :-D 



Tässäpä tuo merkki siis kaikessa komeudessaan, mitäs tykkäätte? Entäs nimi? Itse olen oikein tyytyväinen. Kiitokset vielä tyttöteinille mallina olemisesta :-)


Ja lopuksi vielä katsokaas, kun samettikukat jo melkein kukkivat! :-D