Kevätjuhlaa, kukkia ja räsymatto



Kerhon kevätjuhlapäiväksi piti saada pieniä viemisiä tädeille. Keräsin niitä ihanaisia kieloja, kiepautin ne märkään paperiin ja sellofaaniin, ja kylkeen vielä pieni (äkkiä eilen lähes yöllä ommeltu) kangassydän koristeeksi. Oikein somat pikkuviemisen syntyi nollabudjetilla :-)


Ihanat pienet esittivät oppimiaan lauluja ja leikkejä. Nämä on aina niin sykähdyttäviä juhlia... Vaikka olisi kuinka monissa kerhon tai tarhan tai koulun juhlissa elämässään ollut, aina näissä saa pyyhkiä silmäkulmiaan. Lapset on vaan niin liikuttavia kun ne oikein tosissaan esittää!



Niin, kerhon tädeille meni nollabudjettiviemiset, mutta emäntä onkin sitten törsännyt itselleen. Kävin nimittäin hakemassa kodin ykkösen tarjouksesta pari tuollaista ihanan värikästä räsymattoa, toinen pääsi olkkariin ja toinen tulee lasten huoneeseen jahka saan siivottua sieltä lattian näkyviin. Lähiaikoina ehkä kuitenkin. Yllätin itsekin, sillä matoissa on muutama raita ihan neonvärejä, ja olen sentään vannoutunut neonvärien vastustaja. Tai no, en vastustaja, mutta ne on vielä jotenkin liian hyvässä muistissa sieltä edelliseltä aikakaudelta kun ne oli muodissa... Ja silloin niitä todella oli kaikkialla. Käsi ylös kaikki muutkin jotka on niin vanhoja että muistaa..? :-D No, pikkuripaus menkööt, soma matto se on.


Terveisiä siis kesälaitumelta, nämä oli ensimmäiset vasikat jotka päästettiin porteista vapauteen. Kuvassa toteutettuna käskystä ilme: "noh, hymyilkääs" :-D

Keltainen keskiviikko







Tänään tuntui aika keltaiselle, kun kiertelin kameran kanssa ympäriinsä.

Kesäloma tuntuu olevan nyt kaikkien huulilla. Isopoika on laskenut viimeisten kokeiden määrää päivittäin, ja tänään oli se vihonviimeinenkin. Tyttöteini on heittänyt jo ihan kesävaihteelle, ja ovat koululuokan kanssa tänään Lintsillä hurjastelemassa. Pikkupojilla oli vihonviimeinen kerhopäivä, huomenna on enää kevätjuhla ja hyvästelyn aika. Pian alkaa aikatauluton joutilaisuus kaikilla! ...paitsi tietysti miespololla, joka ei edes tiedä vielä milloin ehtii pitämään kesälomansa. Toivon, että tuo selviää piakkoin, sillä tällä emännällä on pikkuisen matkakuumetta havaittavissa! Me matkustetaan ainakaan ulkomaille ihan älyttömän harvoin, mutta nyt tuntuisi siltä, että voisi olla hyvä hetki pienelle kahdenkeskiselle irtiotolle taas :-) Vielä pitäisi keksiä kiva kohde muutaman päivän reissulle, ei siis liian kaukana mutta kuitenkin vähän edempänä kuin Tallinnat ja Tukholmat... Onko teillä antaa ideoita?

Keltaista ja aurinkoista keskiviikkoa teillekin!

Kiipeävät sydämet


Seinä täynnä vihreitä sydämiä!




Aurinkoista päivää :-)

Ihana löytö ja uusi puu


Harvemmin tulee enää kirpparilöytöjä esiteltyä, mutta tämä oli niin ihana ja mieluinen ostos että halusin sen teillekin näyttää. Kontista löytyi Oiva Toikan Kastehelmi-sarjan kermakko ja sokerikko vihreinä ja vieläpä alkuperäisessä pakkauksessaan. Ja sitä vanhaa tuotantoa, tietysti ;-) Hinta ei ollut mikään ihan superhalpa, setti maksoi 16e, mutta tiedän että näistä pyydetään yksittäinkin enemmän tuolla nettipalstoilla. Laatutavarassa näytti olevan vihreät setit neljänkympin luokkaa. Nämä olikin mun ekat vihreät kastehelmet!



  Tuo kastehelmien vihreä väri on niin kerrassaan upea, että siinä voisi uida. Jos ymmärrätte... Sattuu olemaan muuten täsmälleen sama vihreän sävy, kuin tämän rouvan vasemmassa nimettömässä olevan sormuksen kivi. Ihana!


Lisää vihreää vielä pihalta, jonne ilmaantui uusi puu. Pitkään haaveilemani Suklaakirsikka sai paikan pihan perältä. Jotain jämälautoja jäi nyt kuvaan, pahoitteluni siitä. Saatiin muutamasta kukastakin nauttia, pihassa ennestään ollut omenapuu ei nimittäin ole vielä koskaan kukkinut. Kukinta alkoi kyllä olla jo ohi, mutta vaikuttaisi siltä että syksyllä meillä saattaa olla ihan mukavakin kirsikkasato. En malttaisi odottaa!



Rakkautta


Rakastan tätä vuodenaikaa.
Rakastan kieloja.
Rakastan niiden tuoksua.
Rakastan sitä, että että asumme paikassa, jossa heti takapihan takana on metsää, joka on aivan täynnä kieloja.
Ja varsinkin kaikenlaisten kukkien poimimista, siinä mieli rauhoittuu.



Kun Aniliini vinkkasi blogissaan ostaneensa torilta kielokimpun, piti minun heti hipsiä pihalle tarkistamaan tilanne. Ja siellä niitä oli, silmän kantamattomiin!

Rakastan myös sateen jälkeistä metsää, kumpparit jalassa :-)


En se minä ollu


Uutta käsväskyä piti hiukan ulkoiluttaa, ikäänkuin ajaa sisään. Ja mihin se minut veikään? Suoraan filmivuokraamoon! Ja ostatti vielä hirmu säkin mäyssyäkin.

Vähän- mä tykkään siitä, mun uus paras kaveri :-)

Niin oldfässönii







Olen antanut kertoa itselleni, että tiedostavan sisustajan seinällä roikkuisi kenties String-hylly. Sinne olisi aseteltu muutama harkittu esine, mielummin disainia. Olisi myös tauluja, joissa jokin graafinen kuva, tai napakka elämänviisaus tekstinä. Olohuoneen lattialla saattaisi olla vielä graafinen, kenties mustavalkoinen matto. Ehkä jopa se matto.

Meillä sen sijaan on navettanaulakko, kuvia perheestä mummoineen ja pappoineen. On kirpputorilta ostettuja  lasten leluja sikin sokin, ja mattokin on itsevirkattu jättipitsiliina. Tuo lamppu on ehkä ainoa esine jossa on edes vähän yritystä tälle vuosikymmenelle?  En ole koskaan kyllä oikein ymmärtänytkään muodista, muutakuin sen verran että aina olen siitä jotenkin totaalisen sivussa. Ja ehkä hyvä niin, täällä sivussakin on ihan mukavaa! Lapsia ei siivota piiloon lastenhuoneeseen, vaan he ovat läsnä jokaisen huoneen sisustuksessa myös. Eikä mikään ole muutenkaan niin justiinsa. Toisaalta, minusta on tosi kiva katsella näitä kauniita ja trendikkäitä koteja lehdistä ja blogeista. Ja mistäs sitä tietää, vaikka meillekin joskus kotiutuisi se String... Varmaan sitten kun sekin on jo siis niin oldfässönii (sehän on oikeastikin vanha tuote!) ja saan sen halvalla kirpparilta. Jään siis kytikselle :-D

Sadepisaroita





Pihalla voi olla oikein nättiä sadepäivänäkin. Suotta vain aurinkoista säätä sanotaan kauniiksi sääksi!

Kuvatessa tuli tosin mieleen, että onkohan olemassa jotakin kameran sadesuojuksia? Vai olisiko se oltava vain sateenvarjo? Varjo on vain hiukka hankala vaunujen kanssa... Pikainen silmäily kameraliikkeen sivuilla ei ainakaan tuottanut tulosta. Vai pitäisikö sellainen nikkaroida itse? Mitä niksejä te käytätte sadekuvaukseen?

Toukokuun kukkijoita


Isot narsissit ovat vasta nyt kukassa. Pienet "pääsiäiskukat", eli aiempien vuosien tete-a-tetet on kukkineet jo alkukuusta, heti lumien sulettua.


Kesäkukat eri muodoissaan, toki. Nämä on niitä kaupantädin kasvattamia :-)



Tässä vaiheessa kaikki hengissä olevat puskat ja kasvit ovat vihdoin päässeet kasvuun. Samalla huomaa ne, jotka eivät talvesta selvinneet. Tänä vuonna kävi muutamillekin köynnöksille huonosti, kaikki kärhöt olivat menneet tyvestä poikki, ilmeisesti lumen painosta. Saattaa toki tehdä uudet varret juuresta, mutta tälle kesälle en uskalla toivoa edellisvuosien kaltaista komeaa kukintaa. Termoruukussa ekaa kertaa talvehtinut villiviini ei myöskään selvinnyt. Uskoin ehkä vähän liian lujasti siihen termoruukkuun... Kuvan piippuköynnös sen sijaan porskuttaa!


Norjanangervo.

Kevätkaihonkukka.


Kevätvuohenjuuri.


 Patjarikko. Tämä on tosin tämänkeväinen taimi, uskoisin että ekan talven jälkeen kukinta alkaa vasta vähän myöhemmin.


  Uusi taimi tämäkin, Arovuokko. Leviää kuulema kovasti, saas nähdä ollaanko kohta jo pulassa?


 Ja tämä yksi pikku tulppaani se jaksaakin kukkia! Kävelyharjoitukset senkun kiihtyy, ihan kohta varmaan lähdetään. Tulee kyllä suurinpaan osaan sisaruksistaan, eikä pidä tässä hommassa mitään kiirettä. Ja hyvä niin :-)

Pitihän sielläkin vähän sisustaa







Terassin kesäilme sai aikaan taas pienen sisustusinnostuksen. Vai voiko sitä ulkona sanoa sisustukseksi? Ulkoistus? Somistus? Nooh, enivei, minusta tuo meidän uusi kesähuone kaipasi räsymattoja, ja lamppuja. Sellaiset löytyikin sopuhintaan Ikeasta. Matot on muovia, joten ei pitäisi sukkienkaan kastua vaikka välillä suomen kesä ropsauttaisi vettä mikä on tietenkin tosi epätodennäköistä. Lamput toimii auringolla :-)

Näillä eväin uuteen viikkoon!