Käy ja kukkuu






Kun tarpeeksi harmittelee, se saa usein vähän liikettä niveliin. Nyt taas toimii! Uusi purnukka toi onnen ja rauhan nettiaddiktille (ja se ei olekaan modeemi, kuten mieheni minua valisti, vaan langaton tukiasema. Nih.) ja voidaan palata taas normaaliin päiväjärjestykseen :-)

Juhlan kunniaksi kävin poimimassa vähän kukkia kaupungin pelloilta, ja ai että on nättejä. Aika vähän oli enää kukkia jäljellä, mutta pienellä vaeltelulla sain kimpun kuitenkin aikaiseksi. Nyt kaffelle!

Torstaita, ystävät :-)

Langoilla ollaan, pätkittäin








Täällä ollaan, vaikka hiljaisempaa on ollutkin! :-)

Meillä on ollut suuria ongelmia nettiyhteyden kanssa. Vaikka on kuinka uusi talo ja uudet liittymät, ei se mitään tunnu auttavan. Teetettiin kalliilla taloon hieno valokuituliittymä, supernopee, ja katin kontit. Yhtä taistelua on olleet netin kanssa nämä vuodet joita ollaan tässä asuttu. Välillä vika on ollut oikeastikin palvelun tarjoajassa, välillä sieltä saaduissa laitteissa. Ehkä joskus jopa käyttäjissäkin, mutta suurimmaksi osaksi ei vaan systeemit toimi niinkuin pitäisi. Ja se on melkoisen turhauttavaa. Hyvinä päivinä on voinut surffailla viisikin minuuttia putkeen, huonoina ei muutakuin pieniä välähdyksiä, kun saakin olla jo buuttaamassa yhteyttä ja kiskomassa pistorasioita irti modeemista jne. Ihan totta, ei jaksais.

Ihminen on käynyt jo vuosikymmeniä sitten kuussa, mutta koskahan nämä tietotekniikat saataisi toimiviksi?

No, jotain hyvääkin. Nyt on keskiviikko, aurinko jaksaa edelleen lämmittää mutta on älynnyt lopettaa pahimman korventamisen. Maa-artisokka kukkii komeassa, yli kahden metrin korkeudessaan, ja pihamme näyttää polkupyöräkaupalta :-) Vähän on taas ommeltukin, ja muutoinkin valtakunnassa kaikki hyvin. Kivaa loppuviikkoa!

Aamusta iltaan









Lauantaita pelkkinä kuvina, tällä kertaa :-)

Nam ja niisk





Tänään välipalalla. Kun tekee kerralla ison padallisen marjakiisseliä, ilahtuu monta päivää joka kerta jääkaapille mennessään yhtä paljon. Marjakiisseliä! :-) Hyvä ohje löytyy ainakin Kolmen Konstin perunajauhopakkauksen kyljestä.

Pojilla on päiväkotihommia vasta muutama kerta takana, ja P on jo ekaa kertaa kipeänä. Kyllähän tätä osasi odottaakin, mutta silti vähän yllätyin kuin nopsasti sairastaminen alkoi... Jos vanhat merkit pitää paikkansa, samaa on edessä vielä muutama kuukausi kun kierretään koko porukka läpi. Toisaalta syksyt on olleet aina vähän tautisia, jo ennen päiväkotiakin, kun koululaiset ovat kiikuttaneet erinäiset virukset kotiin. Näillä silti mennään, sairastetaan pois. Jospa ahkeralla marjakiisselin syömisellä voisi itse välttää syysflunssan? Otankin siis hyvällä syyllä vähän lisää :-)

Huomenna on jo perjantai, kylläpä meni tämä viikko äkkiä!

Ne tuoksut ja äänet jotka tuo syksyn




Aamuissa on jo kirpeä tuoksu. Illoissa kontaktimuovin rapina. Tuoksuissa on myös pian kylmät omenat, havumetsä ja sienet. Aurinko paistaa viistommin, ja illat pimenevät jo niin mustiksi että on aika etsiä kynttilöitä esille. Syksyn tuloon voisi liittyä myös haikeutta, mutta tänä vuonna tervehdin sitä ilolla. Kiva kun tulit! Odotan kovasti myös jo aikaa että saa käyttää pipoa ja kaulaliinaa, ja sytyttää takkaankin tulet rätisemään. Ihanan tunnelmallista!

Hauska messinkinen (?) kori löytyi Kontista muutamalla eurolla, ja sen tummunut ja laikukas pinta kirkastui huomattavasti kun pyyhin sitä ensin pehmeällä sienellä ja etikka-suolaliuoksella, huuhtelin, ja sen jälkeen vielä ruokasoodavedellä. Kuulema tuhkallakin olisi voinut kirkastua. Kuparin kiillotukseenhan on myös ketsuppi hyvä niksi. Mies aina nauraa kun raahaan ihan kammottavan näköisiä juttuja kirpparilta, että joku kikka sulla tuonkin putsaamiseen taas on. Ja niin usein onkin ;-)

Kivaa uutta viikkoa kaikille!

Pikkuremppa, iso muutos

Jottei elo olis tylsää, on hyvä keksiä välillä pikku projekteja. 


Ja siitä se ajatus sitten lähti... Kun aimmin esittelin tuunaamaani pikkukaapin, sille ei ollut vielä paikkaa valmiina. Paikkaa miettiessämme tuli moneen kertaan todettua myös se, että koska yläkerran vessa oli nykyään niin hieno, oli alakerran vastaava huone vähän nolo sen rinnalla. Niinpä nämä kaksi asiaa löysivät toisensa, ja saivat emännän tarttumaan taas maalitelaan.



Samalla seinällä oli aiemminkin valokuvakollaasi, ja nyt sinne pääsi meidän pallerogalleria. Tämäkin oli idea joka on jo pitkään muhinut päässäni, mutta ei ole siirtynyt toteutukseen asti. Kuvissa siis kaikki lapset suunnilleen saman ikäisinä, eli vuoden vanhoina :-)


Tässä vielä "ennen"-kuva...


...ja tässä "jälkeen". Pienellä rahalla (=muutama kymppi maaliin, punaisiin kehyksiin ja hyllyyn, muu löytyi valmiina kotoa) ja vaivalla aivan totaalisen erinäköinen huone! Tulipa taas hyvä mieli :-)

Jottei tämä nyt muuttuisi aivan vessablogiksi, koetan siirtyä pikkuhiljaa taas muihin huoneisiin :-D Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille. Ja illalla Silta, ai että on hyvä sarja!

hups!


Vaikuttais aika vahvasti siltä, että jollekulle iski inspiraatio, ja maalitela on saanut taas kyytiä! Keväiset vihreät sai väistyä syksyisen, dramaattisen mustan tieltä. Vielä ei ainakaan kaduta. Ja äkkiäkös tuon taas maalaa jos alkaa tummuus ahdistaa ;-)

Päivän värit




Tänään tiedossa ystäviä kaukaa. Ihana nähdä pitkästä aikaa! Teemaan liittyen piti illalla vielä pusertaa pimulle sinivalkoinen mekko, jotta vierailla varmasti soisi Jukka Kuoppamäki päässä vielä kotimaahan palattuaankin :-D (Ompeluksista kerron nykyään enemmän nippelitietoja tuolla kässäblogin puolella, tervetuloa sinnekin!) Nyt vähän kauppaan ja vähän siivoilua että kehtaa päästää vieraat tupaan. Kivaa :-)

Sininen on taivas, siniset on silmänsä seeeen...!

TSI Dotsit


 Vessaan piti saada Dotsit. Tai no, jotain sinne päin. Koska ihan eka asia mitä pikkuvessaan oli hankittu, oli keltaiset retrovetimet, mutta kalusteesta tulikin vetimetön, oli yhtälö aika selkeä. Nupit sai siirtyä seinälle.


Piti hakea vain rautakaupasta kaksipäisiä ruuveja, jotka sopivat vetimien reikään.

 Sitten pistää mies poraamaan reikiä että pystyy itse ottamaan samalla kuvia ;-)

Ja kas, dotsithan ne siellä! :-) 

Tervehdys tropiikista





Kaupungin pelloilta saa taas hakea ilmaiseksi auringonkukkia. Ihana pieni asia, joka tekee minut iloiseksi joka vuosi. Lisäksi syksyn hattusato alkaa olla kypsää poimittavaksi, ekan satsin jo napsin tuolta pihapuusta :-D

 Viimeöinen raju ukonilma ei muuttanutkaan säätä syksyiseksi, eli hiki virtaa edelleen. Tunnelma alkaa olla jo melko trooppinen..! On kyllä ollut kummallinen kesä, kertakaikkiaan. Kaipa se syksykin sieltä silti tulee, ainakin kalenteri niin väittää. Ensiviikolla alkaa isoilla jo koulukin! Äkkiä hujahti, mokoma. 

Mukavaa viikonloppua kaikille. Me tästä tästä lähdetäänkin ukon kanssa elokuviin, nauttimaan ilmastoinnista ;-)

Pikkukaapin tuunaus



Ostin joskus pari vuotta sitten jo kierrätyskeskuksesta pienen puisen kaapin kolmella eurolla. Se on pyörinyt varaston nurkissa odottamassa "jotakin suurta ja hienoa käyttötarkoitusta", eli puoliksi unohtunutkin. Nyt siitä tuli pienellä vaivalla, uudella vetimellä ja jämämaalien avustuksella meille uusi lääkekaappi. Edelleen kokonaishinta jäi alle viiden euron :-)

Nyt pitää enää keksiä tuolle sopiva paikka!

Ihan erilainen maanantai







Maanantait on usein aika samanlaisia. Paitsi tänään. Pikkupojat viettivät elämänsä ensimmäiset tunnit päiväkodissa. Äiti ja isi oli tosin mukana, mutta pientä harjoitusta kuitenkin jo. Me päädyttiin pohdinnan jälkeen vaihtamaan kerho osa-aikaiseen päiväkotiin, koska jo viime talvena P alkoi hiukan kärsiä siitä että kerhossa oli suurin osa lapsista pieniä kolmevuotiaita. Ja P kuitenkin jo viisi. Tänä syksynä ikäero olisi ollut vielä isompi, kun P täyttää kevättalvella 6v. Kotipihallakaan ei tuon ikäisiä enää syksyllä päivisin näy, kun kaikki ovat hoidossa. Ja vaikka N olisi vielä nelivuotiaana kerhossa varmaan viihtynytkin, olisi kahteen paikkaan kuskailu käynyt vähän liian urheiluksi, päädyttiin tälläiseen ratkaisuun. Ainakin alku vaikuttin ihan lupaavalta kun pojat kirmailivat innoissaan pitkin pihaa leikkimässä ja tutustuivat uusiin lapsiin :-)

...eli liityin nyt siihen paheksuttavaan ja poliitikkoja sekä keskustelupalstoja puhuttavaan joukkoon kotiäitejä, jotka kiikuttavat lapsensa päiväkotiin. Älkää kovin kovasti kivittäkö! Uskoisin että tekee ihan hyvääkin opetella ryhmässä toimimista ja ohjeiden noudattamista omanikäisten joukossa, kun ensi vuonna on kuitenkin edessä jo esikoulu. Osa pk:n ohjaajista eivät kyllä pystyneet kätkemään ärsytystään kun kävi ilmi että aion itse olla vielä kotona neiti M:n kanssa, mutta koetan nyt kasvattaa nahkaa ja kestää. Pojat saivat kuitenkin elää kotihoidossa tosi monta vuotta pidempään kuin moni muu lapsi, ja nytkin on vain lyhyistä päivistä kyse muutaman kerran viikossa.

Enhän tehnyt kovin väärin, enhän..? Näin haluaisin uskoa, vaikka omatunto kyllä vähän kolkuttaakin.