Marimekkoisa maanantai








Viikonloppuna tuli omien laskujeni mukaan jo kolme vuotta siitä kun muutettiin tänne taloon, ja siitä tuli kotimme. Aika on mennyt huimaa vauhtia! Leikisti vaikka sen, puhtaiden ikkunoiden, ja myös tulevana viikonloppuna vietettävien lasten synttäreiden kunniaksi sainkin tarmonpuuskan ja vaihdoin olkkariin ja keittiöön verhot. Vasta jälkeenpäin huomasin valinneeni molempiin Marimekkoa, ja vieläpä 1960-luvun Maija Isolan kuoseja :-) *edit, suunnilleen samalta ajalta ja suunnittelijalta on myös muija-kuosi tyynyissä ja Pienet kivet jakkaroissa, kappas! Keittiön Lokki-verhot ovat oikeasti vanhat eli kirppislöytö, olkkarin isot päärynät uudistuotantoa, jotka sain aikoinaan äidiltäni lahjaksi.

Tänään postipoika kiikutti laatikkoon vielä oikein todellisen Marimekkoherkun, nimittäin Rillirouskun blogiarvonnasta voittamani édition Paumesin, Japanilaisen kustantamon julkaiseman kirjan Marimekko Designers-life and Creations. Kirja on kuin iso pussi täynnä lempikarkkeja! Toinen toistaan kauniimmat kuvat toivat kyllä iloa ja inspiraatiota pitkäksi aikaa. Piti selata kirja heti läpi, keittää kahvit, ja selata vielä uudestaan :-)

Värikästä viikkoa kaikille, huomenna onkin jo lokakuu ja herra N on neljävee!

Taksvärkki

Ikkunoiden sumeuteen löytyikin ratkaisu taas lähempää kuin arvasinkaan.

Tyttöteinin taksvärkkipäivä :-D

Mukana menossa toki myös...

...auttajahai! :-D


Nyt tämä orjapiiskuri suuntaa itse kampaajan kautta kohti kaupunkia ja treffejä unelmien prinssin kanssa... ;-)

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Syksy





Viileys ja pimeys toivat mukanaan taas elävän tulen. Eilen, kun sytytin kynttilät, mieskin totesi että ihan kuin olisi joulu. Hän kuulema saattoi heti kuvitella että ulkona on metri lunta. Kieltämättä aika hurja ajatus, että kohta taas on. Nautitaan nyt kuitenkin kirpeästä ilmasta ja kauniista ruskasta ensin :-)

Ihanaa kun saa käyttää taas pipoa ja kaulaliinaa!

Lempipäivä








Päivän parhaat; aamukahvit porukalla naapurissa. Tulppaaninsipuleita maahan iso kasa. Omppuleipomusta lasten kanssa (ei haittannut vaikka yksi ainesosa unohtuikin). Eka itsetehty vaniljakastikke ja siitä tuli hyvää. Päikkärit sohvalla. Kynttilät kuistille pimeään iltaan.

Lauantait on ihan mun lemppareita :-)

Torstainen puhtipuuska






Viime aikoina ei ole blogissa näkynyt paljoakaan kotikuvia. Syystä että. Viimeaikoina ei nimittäin ole tullut erinäisiin (teko?)syihin vedoten siivottua riittävästi. Tai siltä täällä on ainakin näyttänyt. Oikeasti minusta tuntuu että siivoan jatkuvasti, mutta joko sotkijat ovat muuttuneet nopeammaksi, tai sitten minun raivaustahtini on hidastunut. Kasoittuminen on nimittäin päässyt pahasti valloilleen, ja kasoja onkin sitten kaikkialla. On sanomalehtiä, leluja, likapyykkejä, puhtaiden vaatteiden pinoja. Tärkeitä papereita odottamassa lajittelua, pussukoita ja nyssyköitä. Ovenpielet täynnä tahmaisia kädenjälkiä. Kenkiä. Epämääräistä kamaa menossa varastoon jne, jne.

Tänään iski sellainen perinteinen apinanraivo, jolla päätin käydä kasojen kimppuun. Siivosin, raivasin, lajittelin, pyyhin, moppasin ja putsasin niin, että olin aivan aidosti hiestä märkä. Muutaman tunnin jaksoin oikein kunnon temmolla, ja sain kuin sainkin alakertaa jo lähemmäs ihmisasumuksen olotilaa. Mutta vasta lähemmäs. Jos jaksaisin samalla tahdilla paiskoa joka päivä, täällä saattaisi vielä joskus olla jopa ihan siistiäkin! Kyseessähän on ihan selkeä yhtälö, on vain kyse siitä, kumpi on nopeampi, Raivaaja vai Kasoitus, eikö niin?

Miten te muut sen teette? Kuinka monta tuntia päivässä pitäisi käyttää siivoamiseen, että koti pysyisi siistinä ja kauniina? Vai asuuko muilla vaan siistimpää väkeä jotka oikeasti korjaavat jälkensä? Jos ei olisi rahasta kiinni, palkkaisin kyllä siivoajan. Ja pesettäisin jollakulla nuo ikkunat :-D 

No, mutta nyt pieni hetki kera ansaitun kahvikupin ihaillen kätteni jälkeä. Ennekuin se on taas muisto vain ;-)

Kukkarokurssin satoa






Vietin viikonloppua kansalaisopiston lyhytkurssilla, jossa oli tarkoituksena tehdä nipsukukkaroita ja pieniä pussukoita. Ja niin myös tehtiin :-) Laitoin nämä nyt myös tänne, vaikka yleensä pyrinkin nykyään laittelemaan käsityöt enimmäkseen tuonne kässäblogin puolelle. Painin mielessäni edelleen kahden blogin järkevyyden kanssa, mutta ehkä tämä asia ratkeaa jossakin vaiheessa itsestään.

Tässä omat aikaansaannokseni, yllättävän paljon aikaa noihinkin sai menemään. Ehkä harjoituksen puutetta? Hyviä niksejä ja ohjeita jäi kuitenkin mieleen, ja nyt noita voi tehdä kivasti kotonakin. Opin myös kaavoittamaan pussukan, eri liikkeissä kun myydään erilaisia kehyksiä. Varsinkin pienempiin kukkaroihin saa käytettyä pieniä jämäpaljoja, näissäkin käytin toisessa pikkupimun mekosta jääneitä paloja ja pitsinpätkiä, ja toisessa vanhaa Tampellaa josta tein jo taannoin olkalaukun. Muijapussukka on tehty äitini vanhoista verhoista ja kaksi muuta kirppislakanasta.

Saas nähdä kuinka monen paketista löytyy jouluna nipsukukkaro..? ;-)

Kellastuu








Monet blogiani seuranneet varmaan tietävätkin että keltainen väri on viime aikoina ollut minulla lähellä sydäntä. Vuosikausia lempivärini oli vihreä, mutta nyt keltainen on miellyttänyt silmää jo pidempään. Syksyinen luonnon värien vaihtuminen on siis siksikin iloinen asia, kohta koko maisema on yhtä keltaista! :-) Voisin ottaa kodistakin kaikki verhot pois ja antaa maiseman hoitaa kauniin taulun virkaa.

Kuljin kameran kanssa tuolla pellolla ja takametsässä, kumpparit jalassa ja nautin. Haaveilin hyvistä sieniapajista, ja nuuhkin mahtavaa syksyn tuoksua antaumuksella. Aurinko jaksaa lämmittää edelleen, ja kun sen valo siivilöityy puiden lomasta, on näky kuin postikortista. On tämä niin hieno vuodenaika, tämäkin.

Pihassa yritys kuvata nuorimmaisen uusinta, tietysti keltaista, mekkoa päättyi lähes pelkkiin takatukkakiehkuroihin, pimusta on tullut melko nopea viilettäjä. Tuosta mekosta tuli niin herkku, että voisin itsellenikin huolia samanmoisen. Harmi etten raaskinut tilata kangasta enempää...

Iloista lauantai-iltaa kaikille :-)

Tyttöteinin aamuaurinko





Huomasin aamulla että tyttöteininin huoneen normaalisti visusti kiinni oleva ovi olikin rakosellaan. Sieltä oikein tulvi aamuaurinkoa muutoin vielä hämärään aulaan. Oli pakko hakea kamera ja nappaista pari kuvaa, ilman mitään siivoiluita ja muita. Kaikki jotka isoa tytärtäni tuntevat, tietävät että jos huone on hänen jäljiltään tässä kunnossa, on tapahtunut suurensuurta kehitystä!

Aurinko paljasti kyllä senkin, että äiti taas ei ole ollut kovinkaan ahkera siivoilija, ikkunasta ei meinannut enää nähdä läpi, niin likainen se on. Nämä kadun puoleiset ikkunat likaantuvat kyllä nopeasti, mutta silti on pakko tunnustaa että en edes muista koska ne viimeksi pesin. Ehkä viime kesänä? Mielessäni hahmottelinkin lausetta  "Ahkera aupair saa paikan...". No, jos lupaan pestä ne viimeistään ensi keväänä taas, niin eikös sekin ole ihan hyvä suoritus? Kuka näitä nyt niin laskee, kyllä se aurinkokin kohta lakkaa paistamasta niin ei häiritse enää niin paljon :-D

Ja hei, perjantai! Miten voi taas olla? Aika menee nyt tosi nopeasti, kivaa viikonloppua taas kaikille! Minulla onkin tiedossa kiva kansalaisopiston kurssi :-)

Vanha lasipullo





Kirpputorilta löytyi kaunis Riihimäen lasin pullo eurolla, pohjassa merkintä R1. Maljakoitahan ei ihmisellä kai voi liikaa ollakaan? Pienellä googlettelulla selvisi että tämä on oikeasti, niinkuin epäilinkin, karahvi josta puuttuu vain korkki. Ei haittaa minua, kun kukille tuo olisi tullut joka tapauksessa.

Miekkaliljat ovat omasta kukkapenkistä, ne eivät meinaa pysyä pystyssä, niin olen napsinut niitä leikkokukiksi. Nähtävästi aurinkoisempi kasvupaikka vahvistaisi varsia, eli ensi kesänä vähän eri kohtaan sitten sipulit. Kukka kestää maljakossa tosi pitkään ja aukaisee myös kauniisti nuppunsa.

Tänne oli tullut myös muutama uusi lukija, tervetuloa! Sata lukijaa alkaa jo lähestyä, pitääpä keksiä sitten jotakin mukavaa ylläriä... ;-)

Viikonlopun värit









Viikonloppuna tuli nautittua kauniista säästä, pihan loppukesän loistosta, hiukan ompelusta, ja maalaamisesta. On sudittu niin varaston räystäslautoja, kuin vessan naulakkoakin. Suhuteltu suhumaalia, ja suunniteltu seuraavia maalausprojekteja.

Ihan kohta Sillan ratkaisun hetket, jännittää niin vietävästi! Yhtään en kyllä arvaa miten siinä vielä käy, ja se on just mukavaa :-)