Pehmeä ja kova


Reilu kolme viikkoa sitten kuvasin tämän keramiikkasulan, ja pyörittelin sanoja päässäni.

"Kuin satulinnun sulka.
Kevyt ja kaukainen ajatus.
Silti raskas kannatella,
rakkaudesta painava.

Kohti keveyttä.
Tule.
Saat minut onneen ja kyyneliin."


Seuraavana yönä lähdettiinkin sitten synnyttämään :-) 

Tästä se taas lähtee








Viikonloppuna lähti mopo käsistä. Laitoin tähtösen ikkunaan, ja muutama muukin talvinen tuikku (=jouluvalo) on ripusteltu taas esiin. Kynttilät tuo tunnelmaa, ja väänsipä mies glögin seuraksi tortutkin, hehe ;-) Pöytäliina taisi olla se viimeinen niitti, nyt ei puutu kuin hyasintin tuoksu ja joululaulut! Koska saa alkaa laskemaan öitä..?

Oranssin ja vihreän sopuisa liitto












Oranssin ja vihreän yhdistelmä on aina ollut mielestäni yksi mehukkaimmista, varsinkin näin syksyisin. 

Iloista loppuviikkoa!

Viimeiset sinnikkäät








Nämä kuvat ovat parin päivän takaa. Niin ne on kasvit erilaisia keskenään, ihan kuin me ihmisetkin. Toiset nuupahtaa heti kun olosuhteet eivät ole aivan ihanteellisimmat, kun toiset taas kukkii yhä, jäähilettä yllään, lokakuun puolivälissä. Ollappa itsekin lokakuun kukka, pakkasen karaisema!

Ensikehto





Tämä kehto oli työn alla jo aiemmin, mutta koska pikkumies päätti tupsahtaa perheeseemme hiukan ennen aikojaan, ei se ollut ihan valmiina odottamassa nukkujaa. Nyt sain kuitenkin viimeistelytkin tehtyä, ja kehto on paikallaan. Materiaalina on banaanilaatikko johon ompelin päällisen, hihnaa ja koukku katossa.
Siellä on pienen soma kölliä :-)

Löylyleppis




Keramiikassa ehti valmistua saunaan löylyleppis. Testattu on, ja ihan kivasti myös toimii. Kun kaataa vettä leppiksen päälle, sihisee vesi hiljalleen noista pilkuissa olevista reijistä kiukaalle ja tuo löylyyn pehmeyttä.

Kivaa lauantaita kaikille!

Nyt.






Täällä ihmetellään uutta ihmistä, lintulaudalle ilmaantuneita tipuja, sekä ikkunan takana vaihtuvaa vuodenaikaa. Ensimmäisten viikkojen vauvakupla on kyllä joka kerta yhtä ihmeellistä aikaa. Epätodellista ja samalla niin kouriintuntuvan elävää. Koetan unohtaa pahat asiat ja keskittyä kaikkeen siihen hyvään jota elämässä on. Ja hyvää on aina enemmän. Kun katsoo vastasyntyneen suloista pientä hymyä, tietää, että hyvä voittaa aina lopulta.

Menin korkealle, näin kauas.






Yksi asia löysi ratkaisunsa aivan itsestään. Luontokin puki ylleen kauneimmat sävynsä. Tervetuloa joukkoomme, sinä rakas pikkuinen. Elämä kantaa kyllä.

Juhlat juhlittu on









Kahden pojan yhdistettyjä syntymäpäiviä vietettiin viikonloppuna lämpimissä tunnelmissa. Vaikka pojilla on ikäeroa reilunpuoleisesti (4v ja 17v), on legot ja varsinkin Lego Star Wars heitä yhdistävä juttu. Siksipä tuo aihe tuli luonnollisesti kakkuunkin, varsinkin kun nelivuotias sitä itse pyysi. Ja perustelikin vielä hienosti, että kun me isoveikan kanssa siitä molemmat tykätään. Kakun loihti taas kerran ystäväni Niina, itse en olisi moiseen kyennyt :-) Pullat tuli anopilta, muffinssit tyttöteiniltä ja kaurakeksien teossakin käytettiin lapsityövoimaa. Aika hyvin siis delegoitu, kun itse selvisin yhdellä leipomuksella :-D Kiitos kaikille osallistujille mukavista juhlista, seura oli jälleen loistavaa!

Ihanan päivän ulkopuolella elämä tarjoilee nyt aika isoja paloja purtavaksi. Tekee mieli käpertyä kuoreen, ja keskittää voimat olennaiseen. Blogi päivittyy lähiaikoina, tai sitten ei. Nyt menen täysin vaistojen varassa.

Kaunista syksyistä viikkoa kaikille teille.


Osu ja uppos!


Oli tupa
ja tuvassa akka
ja akalla viisi lasta,
viis vekaraa touhukasta,
siinä akalla perhe vasta!

Yksi hyppi joka päivä
puhki kenkäparin,
toinen siivos innoissansa
paikat nurin narin,
kolmas kattoi ruokakupit
tuvan lattialle,
neljäs ison vellipadan
kaatoi pöydän alle,
viides vellin lattialta
mekollansa pyyhki,
akka parka yhtä aikaa
nauroi sekä nyyhki.

-Kaija Pakkanen-










Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille :-)