Vuoden 2013 varrelta

Tammikuussa ihmeteltiin lunta ja tehtiin käsitöitä sekä jääkukkasia.

Helmikuussa juhlittiin synttäreitä, tehtiin lisää käsitöitä ja rakennettiin lastenhuoneeseen kaappeja. Sekä syötiin tietysti paljon laskiaispullaa!

Maaliskuussa juhlittiin jälleen synttäreitä kaksin kappalein, ja ommeltiin lisää mekkoja. Keittiön työtasot värjäytyivät mustiksi. Uhmasin loputonta talvea ja laitoin ulos ensimmäiset narsissit.

Huhtikuussa meinasi iskeä epätoivo, eikö kevät tule koskaan? Lopulta kukkapenkistä alkoi kuitenkin pilkistää vihreää, ja saatiinpa lopulta poimittua kevään ensimmäinen kukkakimppukin. Pyöräilykausikin saatiin avattua. Ja ommeltiin mekkoja :-)

Toukokuussa kukat ilahduttivat, tuunattiin vanhat rattaat, ommeltiin laukku ja siirrettiin päiväkahvit ulos. 

Kesäkuussa tuli helle, käytiin Budapestissä, juhlittiin juhannusta, värjättiin terassi ja tuunattiin kynnysmatto. Puutarhani historian ensimmäiset pioninkukat aukesivat, ja olin onnesta ymmyrkäisenä!

Heinäkuussa rakennettiin yläkerran vessaa, herkuteltiin ja ihailtiin veneitä sekä kesäistä luontoa.  

Elokuussa nautittiin värien loistosta ja innostuttiin taas enemmän ompelemaan kesän pihahommien jälkeen. Remppasin vähän toistakin vessaa vaikka napa alkoikin olla jo hiukan tiellä... ;-)

Syyskuussa hyvästeltiin kesää, keksittiin kevyempiä herkkuja ja sytyteltiin ekat kynttilät. Istutettiin kukkasipuleita ja ommeltiin myös pienenpieni haalari.

Lokakuu oli suurten tunteiden aikaa niin hyvässä kuin pahassakin. Iloittiin 4v ja 17v poikien synttäreitä, ja koetettiin selvitä isosta meitä kohdanneesta stressistä. Samalla elämäämme tupsahti hiukan ennen aikojaan eräs pieni henkilö, ja tulevaisuudessa lokakuulla onkin kolme synttärisankaria!

Marraskuussa juhlittiin isänpäivää ja pienen miehen ristiäisiä. Yllättäen kaivattiinkin taas jo lunta, ja vaihdettiin keittiöön elämäni ensimmäiset jouluverhot.

Joulukuussa hömpötettiin joulua ja lankapalleroita. Askarreltiin ja häärättiin. Ja todettiin että tämä vuosi oli alusta loppuun erilaisia isojakin yllätyksiä täynnä. Se opittiin että elämää saa ja voi suunnitella, mutta aina on myös se mahdollisuus että suunnitelmat muuttuu. Eikä se välttämättä ole pelkästään huono juttu ;-)

Näillä eväin, monta muistoa rikkaampana kohti vuotta 2014. Mukavaa uutta vuotta teille kaikille!

Puolisalainen ihastukseni


"Me tavattiin ekan kerran netissä. Näin ilmoituksesi, ja kuvasi sai sydämeni hypähtämään. Palaan katsomaan sitä uudestaan ja uudestaan. Sinussa olisi niin paljon ihania ominaisuuksia, juuri niitä joita pitkäaikaiselta kumppanilta toivoisin... Paljon tilaa, lautalattiat, pönttöuunit, korkeat huoneet, pariväliovet, iso piha, koulu vieressä... Sinä olet liikkeellä tositarkoituksella, minä vielä hiukan emmin. Muodostuuko välimatka yhteisen onnemme esteeksi?"

Ei tässä nyt sentään deittisivustoilla olla pörrätty, mutta asuntokauppasivustoilla sitäkin enemmän. Minimiehen syntymän myötä tilankaipuuni on saanut kyllä uusia ulottuvuuksia. Tämä lähes satavuotias kaunotar on kummitellut mielessäni, ja nyt joulunpyhinä kävimme sitä urkkimassa ihan paikan päällä. Sisään asti en ole vielä päässyt, mutta parempi ehkä vielä pitääkin nämä haaveet jollain tavalla kurissa. En taida kuitenkaan olla valmis palaamaan vanhalle kotiseudulle... Talo olisi toki näin Helsinkiläisnäkökulmasta hirmu edullinen, mutta silti, kun ei sielläpäin ole työtä niin ei ole. Ja päivittäin en tohtisi miestä ajattaa kolmea tuntia autossa. Mutta silti, on se vaan ihana <3 Joku saa siitä kunnostamalla aivan ihanan kodin itselleen! Ja minä jatkan etsintöjä sekä lottoamista ;-)

Tapsana kotiin









Lähes viikon reissaamisen jälkeen on ihanaa tulla taas kotiin. Joulua tuli vietettyä jälleen mummolassa vanhalla kotiseudulla, ja perinteiden mukaisesti kaikilla oli tosi mukavaa. Vaikka reissaaminen lasten kanssa onkin välillä työlästä, en silti haluaisi tätä perinnettä muuttaakaan. Pakkaamishässäkät ja autossa istuminen ovat kuitenkin sen arvoisia!

Eteinen on täynnä purkamattomia laukkuja, pussukat täynnä pyykkiä, ja uusille leluillekin pitäisi löytää sopivat paikat. Ne saavat kuitenkin odottaa huomiseen. Nyt vedän lökäripöksyt ja villasukat jalkaan, lysähdän sohvalle, nostan koivet miehen syliin hierottaviksi ja otan käteen pienen lasillisen. Mieli on täynnä uusia kauniita joulumuistoja ja maha täynnä herkkuja, voisiko paremmin olla?

Mukavaa illan jatkoa kaikille. :-)

Terveiset naapurista













Otettiin miehen ja minimiehen kanssa varaslähtö jouluun, ja karattiin katsastamaan länsinaapurin joulutorit. Tunnelmallista oli, vaikkei lunta ollut sielläkään.Vanhakaupunki oli valaistu kauniisti, ja väkeä piisasi joka puolella. Koetettiin ehtiä ehkä vähän liikaakin, kun piti yhden päivän aikana nähdä vanhat kaupungit, Åhlensit ja DesignTorgetit. Mutta ehdittiin takaisin laivaan kevyen hölkän päätteeksi, nippa nappa! Minimies oli oikein kelpo matkaseuraa, viihtyi joka paikassa yhtä hyvin. Ja toki tuon isonkin kanssa viihdyin mainiosti :-) Kiva pieni irtiotto kaikin puolin.

Nyt aletaankin siirtymään siihen oikeaan joulunviettoon. Rauhallista ja ihanaa joulua kaikille, hej då!

Odotusta ilmassa, kuusi tuvassa








Tunnelmaa.

Neiti M tuumasi että "Kukka! Lamppu, lamppu, lamppu, lamppu." Tuotiin siis iso kukka sisään, ja nyt alkaa tuntua jo aika jouluisalta vaikka maisema onkin ihan lumeton. Pikkutontut koristelevat innoissaan, ja tuoksu on lähes huumaava. Nämä on niitä kutkuttavan ihania odotuksen päiviä :-)

14.12




Tip tap. Kymmenen päivää jouluaattoon. Näyttäisi siltä että kuusia pukkaa tänä jouluna vähän joka paikkaan. Verhojen ja joulukorttien lisäksi niitä löytyy nyt myös pakettikorteista.

Kohta ohjelmassa glögiä, torttuja ja takkatulen loimua sekä ystävien vierailu :-)

Viikonlopun jatkoja kaikille!

Tarjoiluehdotus






Ensin mulla oli toisessa kulhossa valot ja toisessa hyasintit. Nyt ne on samassa, ja näyttää oikein somalle. Ja siitä piti tietysti ottaa monta kuvaa :-)
 
Viikonlopun viettoon sitten vaan karjanlanpaistipadan kautta, tonttuiluakin luvassa ;-)

Pihalle sähköä, valoa ja toivottavasti myös punatulkku










Mies halusi laittaa lyhteen siinä toivossa että nähtäisi punatulkku. Meistä molemmat muistaa että lapsena punatulkku oli ihan tavallinen näky, mutta kumpikaan meistä ei ole nähnyt tuota somaa lintua vuosiin. Vuosikymmeniin..? Nyt sitten vaan odotellaan toiveikkaana.

Pienet pojat leikkelivät äidin kaavapaperista hiutaleita, ja äiti sai ennenaikaisen joululahjan; pihavalon! Tarkoituksena oli että valo valaisee pihlajaa alhaaltapäin, mutta näyttäisi siltä että pitää odottaa vielä muutama vuosi että puu kasvaa. Ihan tyvelle en lamppua saanut kun kesällä sitä jo laittelin paikalleen, koska puun juuret tulivat vastaan. Mutta kasvaahan puu tosiaan isommaksi. Samalla kun sähkäri saatiin vihdoin paikalle, kytkettiin myös yläkerran huoneiden netti- ja antennitöpselit. Lisäksi teetätin ylimääräisen pistorasian etupihalle jotta saan joulutalvivalot paremmin tuijaryhmään. Nyt alkaa siis vihdoin olla kaikki sähkötyöt tehty, eli talon lopputarkastus on taas askeleen lähempänä. Vastahan tässä on kolme vuotta asuttu... :-D

Tälläistä vähän vähemmän jouluista välillä!