2v ja kuvaamisen vaikeus



"Ei kuvaa!" Tuumasi hän.



Mutta äiti halusi ottaa kaksivuotiskuvan.


Mä kameraan katso en...



Isin pelleily sai jo vähän katsetta nousemaan.



Ne ainoat pari kuvaa joissa olisi ollut hymyä ja hyvää asentoakin, menivät kuvaajan piikkiin pieleen. Tarkennus oli jossakin ihan muualla. Niin tyypillistä.



Pupu istui sentään nätisti paikallaan :-)

Muistoja ne on silti nämäkin, mökötykset ja heilahdukset. Kaksivuotias tyttölapsi on ihmellinen olento. Parin pojan jälkeen ollaan oltu taas aivan äimänä kuinka hän haluaa tehdä kaiken itse. Ihan kaiken. Ei saa auttaa. Hän pukee ja riisuu kaikki vaatteensa, myös ulkovaatteet. Vaihtaa itse vaippansa ja syö ruokansa. Ja auta armias jos äiti haluaisi edes vähän hoitaa pientänsä. EI!! Minä itte. Vastahan tuo pieni murmeli syntyi...

Juhlia vietetään vasta vähän myöhemmin, tänään oli vain omalla porukalla pienet herkkuhetket :-)

11 kommenttia

  1. Onnea sankarille ja äidille:)
    2v jo!!Miekin muistan kun postasit HÄNESTÄ ensi kerran.. mihin aila rientää...
    Somat kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siis en kyllä tajua mitenniin typy täyttää jo kaksi! Mutta jotenkin tää aika on vaan hujahtanut :-)

      Poista
  2. Oi, ihania kuvia! Pinni ja kaikki <3

    Onnea paljon pienelle prinsessalle sekä äidille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pinnit olis äidin mielestä tosi söpöjä, mut yleensä ne revitään pois, joten hiuksia säästääkseni olen aika vähän niitä käyttänyt :-D Enkä ole meinannut löytää tarpeeksi pieniä pinnejä kaupoista!

      Poista
  3. Onnea 2-vuotiaalle! :) Muistoiksi minäkin kuvia otan, väliäkö sillä vaikka ei ammattitasoa olisikaan.. :) Ihania kuvia, varsinkin kolmas kuva niin herkkä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lasten kuvaamisessa on aina oltava vähän tuuriakin mukana, ainakin minun taidoilla ja kalustolla. Välillä onnistuu paremmin ja välillä huonommin, mutta tosiaan hyviä muistoja noista jää joka tapauksessa :-)

      Poista
  4. Niin on suloinen sankari, onnea hälle. Tomerat pikkulikat on mainioita! Meidän esikoinen ilmoitti noin 2-vuotiaana, ettei enää aio kulkea minun mukanani vaan omia teitään. Lensikin pesästä jo 16 kesäisenä.

    Teillä on niin viehättävä lapsikatras. Toisaalta ovat niin erinäköisiä, kaikissa kuitenkin jotain niin samaa, että sisaruksiksi tunnistaa. Ainakin mitä kuvista katselee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kerron sankarille :-) Meilläkin isompi tyttö ilmoitti kaksivuotiaana ettei käytä enää mekkoja koska niissä on niin vaikea kiipeillä puihin. Ja ei ole sen jälkeen montaa kertaa mekkoon pukeutunut, vain aivan pakon edessä :-D

      Samaa ja eri näköä tosiaan on, riippuu aina vähän iästä ja ilmeestä. Nämä pienet on selkeästi kahdella muotilla tehty, P ja tämä neiti M on aika saman näköiset, ja sitten N ja vauva T on aivan identtiset, ihan saman näköiset! Tytöt on myös keskenään tosi saman oloiset vaikka ovatkin ihan eri ikäiset. Esikoinen on sitten vissiin vähän kaikkien näköinen :-D

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!