Oksat




Olen etuoikeutettu. Tiedostan sen joka päivä. Äitienpäivänä tunne vielä korostuu, saanhan haleja ja äitienpäivätoivotuksia monin kappalein. Miten olenkaan saanut aikaan kuusi noin ihanaa lasta?

Äitienpäivää vietettiin kotiseudulla perinteisesti, yhteensä neljän sukupolven voimin. Tässäkin olen etuoikeutettu. Monilla ei ole enää isovanhempia jonne viedä omia lapsiaan vierailulle. Pitää olla kiitollinen että lapset saavat näin perspektiiviä elämälle eri sukupolvien kautta. Tuo tuossa on minun äitini, tuo äitini äiti, ja tuo äitini äidin äiti... Siinä onkin pikkuisille aina hieman pohdiskeltavaa. :-) Kun isoimmat lapset olivat pieniä, meillä oli elossa jopa viisi sukupolvea, mutta kyllä neljäkin on harvinaisen upea juttu! Minusta on hienoa näyttää lapsille että minkälaisen sukupuun oksilla sitä oikein keikutaan, tälläisistä aineksista teidät on tehty.

Kuvissa olevat oksat sain luvan kanssa läheiseltä rakennustyömaalta jossa oli juuri kaadettu puita. Laitoin niitä pihallekin ison nipun koristeeksi. Osaisiko joku valaista sivistymätöntä, että minkä puun oksia nuo ovat? (edit, kyseessä onkin metsävaahtera.) Jotenkin hirmu kauniit nuo kukat, en ole noita aiemmin edes huomannut, liekkö ovat olleet aina niin kaukana korkeuksissa? Nyt en voinut olla huomaamatta, kun piti yli harppoa :-D

Mukavaa alkavaa viikkoa!

4 kommenttia

  1. Kiitollinen ja onnellinen minäkin olen osastani äitinä. Sukupolvia meillä on se aika perinteinen kolme, seuraavaa polvi olisi jo varsin tervetullut minun mielestäni. Heilasta tulee syksyllä vaari ja se haara muuttuu nelipolviseksi. Enköhän minäkin siinä sivussa onnesta osani saa :)

    Vaahtera se siinä kukkii. Meillä keittiön ikkunan alla kasvaa komia yksilö. Alkaa olla jo turhankin komia, parin vuoden päästä peittää koko ikkunan. Nooo, ei oikeasti valita. Kivahan se on lähietäisyydeltä vuodenkulkua ja värejä seurata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukupolvet on kyllä rikkaus. Ja onnea heilalle, jo etukäteen! Saas nähdä kauanko tässä itsellä vielä menee että saadaan sitä seuraavaa polvea, sitten meilläkin on taas se viisi polvea. :-)

      Ja sainkin tuolta puutarhakirjasta jo saman vastauksen, eli metsävaahtera on puu. Jotenkin yllättävän vaikea tunnistaa kun ei ole lehtiä, ja puu oli kaadettuna maassa niin en nähnyt muotoa enkä runkoa. Mutta kauniit on kukat, ihan kiva että tuli huomatuksi :-)

      Poista
  2. Mä olen samaa pällistellyt kun on ollut tuossa kukassa jo pari viikkoa meidän vaahterat, ihana rivi menee parvekkeen ja ikkunoitten edessä. Syksyllä maisema on niin värikäs joa komea, nyt niin keveä ja hentoinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on jostain syystä mennyt vähän ohi että vaahterassa on noin somat kukat! Varmaankin olen katsellut vaahteroita aina vaan maan tasalta, ja ne kukat on olleet siellä korkeuksissa? Tuo onkin hyvä tapa nauttia noista kauniista puista, jos on asunto vähän ylempänä, eikä ehkä tarvitse itse haravoida niitä lehtiä syksyllä :-)

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!