Puutarhahörhön onnenpäivä


Se on joka vuosi yhtä hykerryttävä tunne. Vähän aiemmin tulee jo enteilevänä se kevään tuoksu. Siitä tietää että on aika siirtää katsetta pikkuhiljaa maanrajaan. Ja kun silmä vihdoin bongaa sieltä etsimänsä, tekee mieli heitää kuperkeikka, niin iloinen sitä sillä hetkellä aina on!

Ja kuten varmaan arvaattekin jo, tänään löytyi ensimmäiset narsissin alut penkistä :-) Raparperikin oli alkanut kasvattaa kauniin punertavaa nuppuaan kohti uutta kesää. Melkein jo maistan raparperipiirakan...





En muista koskaan haravoineeni pihaa jo helmikuussa, mutta tämä talvi oli nyt tälläinen. Paikoitellen on vielä hiukan lunta, mutta jos sää jatkuu näin lämpinänä, ei loppujen sulamiseen mene kuin muutama päivä. Voi että oli kivaa! En tiedä ymmärtääkö riemuani kukaan muu kuin toinen puutarhahörhö, mutta siis iloinen olen. Tästä alkaa aina uusi kierros, uusi kesä, uusi kasvukausi. Tästä keväästä koetan iloita aivan erityisesti, ja painaa mieleeni kaiken. Mistä sitä tietää vaikka tämä olisikin viimeinen keväämme täällä? Joskus muutos on hyvästä, ja asiat saa uuden suunnan.






Olo on odottavainen, jännittynyt ja iloinen. Taitaa olla jännä kevät tulossa! Samalla pakko tunnustaa, että pohdin vakavasti blogin jatkoa. Onko minulla teille enää annettavaa? Kaikki on jo valmista, jokainen nurkka on jo kuvattu. Se jää nähtäväksi, vielä en ole tehnyt päätöstä suuntaan enkä toiseen...

Mutta nyt julistan kevään alkaneeksi, ja keskityn ottamaan siitä kaiken irti! :-)

Suuri valkoinen






Joku voisi sanoa että olen menettänyt järkeni. Taisin itsekin niin tunnustaa. Mutkumähalusin. Edellinen sohva oli niin tumma, ja tämä oli kai jonkinlainen vastareaktio? Voin aivan kuulla kuinka tuo hohtava pinta kutsuu seireenin lailla lapsia kuulakärkikynineen... Tai eihän ne tahallaan. Edellisen sohvankin kanssa se meni niin, että "juoksin kuulakärkikynä kädessä ja kompastuin ja kynä osui vahingossa sohvaan. Kaksi kertaa."

Harkitsin pitkään valkoisen nahkaisen ja tämän välillä, ja päädyin pestäviin ja vaihdettaviin päällisiin juuri siksi että ne on vaihdettavat. Saan katsella tuota valkoisena sen kolme minuuttia jonka se kestää, ja jatkossa kun tulen järkiini, voin käydä hakemassa toiset päälliset. (Päälliset menee kyllä vaihtoon joka tapauksessa, nuo oli selkeästi joku maanantaikappale, saumat oli ihan mitä sattuu.) Sohva on siis ikealainen, ja värivaihtoehtoja oli onneksi muitakin. Jospas sitten "sinne seuraavaan taloon" hankitaan joku upea disainluomus, kun lapsetkin on kasvaneet ja silleen..? Mut ajatelkaas, vaikka olen näin vanha, tämä on vasta kolmas sohva jonka ostan! Eli aika harvakseltaan on tullut vaihdettua :-)

Pikkuveljen kortit



Eilisissä juhlissa P katosi joksikin aikaa omiin oloihinsa. Kohta hän tuli pyytämään paria palaa teippiä. Syykin selvisi illalla kun kävelin tyttöteinin huoneen oven ohi :-) Voi että <3

Salmiakkisynttärit



Tyttöteinin 14-vee synttäreitä vietettiin taas sankarin lempiväreissä eli pöydästä löytyi mustaa ja punaista. Neito on myös suuri salmiakin ystävä, ja halusin tämänkin ottaa mukaan jotenkin. Salmiakkia löytyikin siis kakun (jota en taaskaan tehnyt itse) koristeiden muodoista, ja olipa perinteiset mokkapalatkin (tyttöteini teki itse) saaneet ytyä turkinpippurirouheesta ja mustaa väriä pintaansa. Muita herkkuja oli suolainen tex-mexpiiras ja patonki levitteellä, iso kasa erilaisia keksejä sekä porkkanaleivokset joista innostuin vielä yön tunteina askartelemaan salmiakkiruudukkoa mokkapalojen kanssa. Tarpeeksi suurta tarjoiluastiaa ei meinannut ruudukolle löytyä, joten sellainen syntyi isosta valkoisesta seinäkaakelista johon on liimattu huopatassut pohjaan.

Nyt muutaman viikon huili ennen seuraavaa synttärisumaa maaliskuulla :-)

wanhuus iski



Pastelliset tylliunelmat vain kahisivat kun wanhat pyörähtelivät parketilla. Äiti pyyhki silmäkulmaansa kun katseli esikoisensa menoa. En varmaan ollut ainoa joka mietti että mihin tämä aika katoaa, vastahan tuon pienen kanssa istuttiin hiekkalaatikolla... Poika näytti puvussaan ihan aikamieheltä. Saattoi siinä äidin silmäkulmaan tulla kyyneleen lisäksi pari uutta ryppyäkin :-)

112-päivä



Eilen iltapäivällä uutiset pysäyttivät. Vanha kouluni oli ilmiliekeissä. 

Rakennus, jossa vietin kiihkeimmät teinivuoteni. Kasvoin lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Ihastuin, vihastuin, opin elämästä ja vähän muustakin. Siellä solmin elämänmittaisia ystävyyksiä, sain peruskoulun päättötodistuksen, tanssin vanhojentanssit, liikutuin, nauroin ja itkin, tapasin tulevan puolisoni ja paljon muuta. Ja nyt uutiskuvissa lieskat löivät ikkunoista korkeuksiin.

Tuntuu vähän siltä kuin vanha kotitalo olisi palanut.

Tiedotustilaisuudessa koulun rehtori puhkesi kyyneliin todetessaan että onneksi kaikki pelastuivat. Todentotta. Voimia kaikille abeille joiden kirjoitukset saivat dramaattisen käänteen, ja muillekin joita asia on koskettanut. Pienessä kaupungissa melkein kaikilla on kouluun tunneside, joten kyllähän tätä moni on varmasti eilen päässään pyöritellyt. Mitä olisi voinut käydä... Lähetän ajatukseni sinne!

Viikonlopun hetelmiä









Nyt on uusi muija talossa. Sen siitä saa kun lähtee marimekon tehtaanmyymälään "etsimään tyttärelle synttärilahjaa". Viiden metrin pala muikkelia kolmella kympillä, ei auttanut kuin todeta että johan tässä on aikakin vaihtaa kevätverhot.

Verhojen vaihto aiheutti tietenkin koko viikonlopuksi rymsteerausta, esiin tulleiden kolojen siivousta ja niin edelleen. Yhden lapsen kaverin synttärit mahtui mukaan, ja toki ihan sitä normaalia kotieloakin. Tauti ei päästä perhettä otteestaan, joten aika hissuksiin saada olla vieläkin, mutta koska itse alan olla jo paremmassa kunnossa, olen ottanut ilon irti kotona oleilusta ja tosiaan siivonnut. Hulluutta, milloin minusta on tälläinen tullut?? No, parempi se on joskus saada tämmöisiä puuskiakin, niin voi sitten taas antaa pölypallojen etsiytyä takaisin pikkuhiljaa :-)
Miehen kanssa ollaan tultu siihen tulokseen että meille olisi ehkä aika vaihtaa myös sohva, joten jään jännityksellä odottamaan koska tässä asiassa edetään ja miten!


Jääkukkia ja piparireunamaljakko





Keramiikassa valmistui maljakko, jonka halusin teillekin esitellä. Harvinaista kyllä, ei ollut tulppaaneita eikä mitään muitakaan leikkokukkia nyt talossa, joten jouduin turvautumaan pihan antimiin. Kauniitahan ne ovat nuo jäiset oksatkin, mutta taidan silti hankkia viikonlopuksi taas uudet tulppaanit niin saa käytettyä maljakkoa sisätiloissa :-)

Tykkään yhä vuosien jälkeenkin tuosta keramiikasta, se sopii mun luonteelle että kätensä jäljen näkee heti. Toki lasituksessa on aina pieni epävarmuus mukana, mutta noin muuten. Konkreettista käsillä muovailua, aivan ihanaa. Onnea on mieluinen harrastus!

P.S. Olen jo pari päivää askarrellut tuolla uudessa StyleRoom-palvelussa ja ai että on koukuttava paikka ;-) Weekdaycarnivalin Riikka kertoikin aiheesta taannoin enemmän.

kahviseuraa




Juotiiin tossa äsken Runebergin kanssa kahvit. Luikautettiin Lähteellä, stemmoissa tietenkin. Syötiin torttua ja lopuksi vielä veisattiin Maammelaulu. Kiva kun kävit!

Nyt.


Elämässä on monenlaisia käännekohtia. On isoja, näyttäviä muutoksia joissa tapahtuu konkreettisia asioita. Lapsia syntyy, muutetaan ja sellaista. Sitten on niitä toisenlaisa, hiljaisempia hetkiä joissa muutos voi silti olla lähes yhtä suuri. Ulkoisesti kaikki on kuten ennenkin, ja silti on tapahtunut isoja asioita. On astuttu jonkun henkisen rajan yli, saatu ajatukset kirkkaiksi ja päättäväisiksi.

Kivan puuhapäivän päätteeksi käperryn pian sohvankulmaan, nostan jalat rakkaani syliin, laitan leffan pyörimään ja kahmaisen kourallisen karkkia. Juhlistan samalla näin pienesti sitä että meillä oli tänään pienisuuri päivä.

Tekee mieli kääntää taas ihan uusi sivu, ja se on lähempänä kuin koskaan. Uskomatonta tämä elämä, ah!