Synttärihumua







Juhlat on taas vietetty ja massut killillään herkkuja. Päivänsankareina meidän maaliskuiset, eli herra P joka täytti 6v, ja neiti M jolla oli toiset syntymäpäivät :-) Mukava päivä takana!

Lapset elää vielä ihan talviajassa, ja vähän herkkuja päälle niin saakohan noita nukkumaan ikinä? Pikkupimu ainakin kuuluu taistelevan yhä unta vastaan, ja kello on jo melkein yksitoista! Tsemppiä vaan sinne yläkerran nukutustiimiin, äiti täällä vaan bloggailee ;-)

Vaikka nämä on aivan ihania juhlia, ja on mahtavaa kun kaikki läheiset kokoontuvat yhteen, on pakko kyllä myöntää että on oikeastaan ihan kiva juttu että seuraavat synttärikemut on vasta syksyllä. Huh :-D

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!


Valmisteluja





Siivoilua, synttärivalmisteluja, yksi pikainen ompelus ja aurinkoa! Lauantain kruunasivat orvokkiamppelit, laitoin kaksi etukuistille ja yhden tuonne takaoven kaiteen alle.

Huomenna tiedossa hulinaa ja herkkuja, kun vietetään maaliskuisten synttäreitä :-)

Iloinen perhetapahtuma





Keisaritar sai vauvansa, oi onnea! Vauvoille tuntuu olevan myös innokas hoitaja paikalla valmiina auttamaan :-)

Myös itse sain vauvan samalla päivämäärällä kuusi vuotta sitten, kun herra P syntyi. Uskomatonta tämä ajankulu, nyt on jo eskarivuosi käsillä! Vaikka toisaalta, niinhän se esikoinenkin syntyi ihan äsken, ja nyt jo autokoulua mietitään...

Täällä viikonloppua kohti mennään siivoilun ja synttärivalmistelujen merkeissä, mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Puhdistui!




Kiitokset kaikille eilisistä kannustuksista mattokriisissäni. Päätin rauhoituttuani testata ensimmäisenä siivouskaappimme vakiovarustetta ihmesientä, ja sillä ne jäljet sitten lähtikin! Ihan aavistuksen vielä näkyy, mutta niin paljon puhdistui että minulle kyllä kelpaa. On se oikeasti aika ihmeellistä kamaa se ihmesieni, taas tuli todistettua.

Lastenhuoneen kevätilme alkaa muutoinkin muotoutua, eilen lapset saivat oman kasvin. P jo ilmoittikin että haluaa kastella sitä koko ajan. Saapa nähdä kauanko kukkapolo kestää hengissä innokkaiden puutarhureideni käsittelyssä :-)

Otin taannoin omenapuuta leikatessani oksat talteen, ja nyt nuo jo vihertääkin. Ihanasti tuo kevättä sisään!

Kaksi päiväähän riittää


Lasten huoneessa on kaksi päivää vanha matto. Kaksi päivää. 

Joojoo, se on vaan materiaa ja eihän ne tahallaan ja liibalaaba. Harmittaa silti niin paljon että meinaa verisuoni katketa päästä.

Onko maailmassa mitään niksiä millä matosta saa vahaliidun pois?? Toisaalta, matossa on vielä kaupan laputkin kiinni (kaksi päivää vanha!!), mitäs jos käärisin sen vaan rullalle ja palauttaisin..? No, ei nyt tietenkään oikeasti, mutta kyllä nyt sieppaa ja lujaa. Saatto ehkä päästä ruma sanakin :-D

Keisaritar nurkassa





Olohuoneen nurkkaan ilmestyi tyyppi. Välillä tuntuu että se tuijottaa. Sille kun laittaisi vielä punaisen kumihanskan päähän, olisi Wallace ja Gromit-tunnelma täydellinen :-D

Noh, oikeasti tällä on pienet poikasetkin, mutta ne tulee kotiin vasta ensi viikolla koska piti vielä hieman säätää lasitusta uudestaan. Minusta nuo keisaripingviinit on jotenkin hirmu inhimillisiä ja sympaattisia, ja päätinkin jo viime syksynä että nyt keväällä haluan tehdä keramiikassa meille pingviiniperheen. Pikkupingviinejä onkin jo kertynyt takan reunalle vuosien varrella muutamia, mutta tämän piti olla niin iso että voi pitää lattialla. Ja siinä se nyt tosiaan on ja ikävöi niitä poikasiaan. Onneksi meidän lapset on käyneet taputtelemassa sitä usein niin ehkä se jaksaa varttua vielä hiukan?

Niin mahtava auringonpaiste taas, melkein tekisi mieli alkaa ikkunanpesuun!

*lisäys* Meinasin ihan unohtaa tärkeän asian, talon kvv-lopputarkastus on nyt suoritettu, taas ollaan askeleen lähempänä sitä ihan oikeaa lopputarkastusta! Jee!


Aurinkoterapiaa






Joskus lopputalvisin on ollut havaittavissa pientä turnausväsymystä kotona oloon, ja mieli on alkanut salaa haaveilla työelämästä, rauhallisista kahvituokioista ja vessakäynneistä. Sitten tuleekin juuri sopivasti, kuin tilauksesta keväisen aurinkoinen päivä ja muistuu mieleen kuinka etuoikeutettu olenkaan, kun saan nauttia näistä auringonsäteistä omalla pihalla! Ja taas jaksaa. Kohtahan on sitäpaitsi kesä, ja kesäpuuhat :-)

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

2v ja kuvaamisen vaikeus



"Ei kuvaa!" Tuumasi hän.



Mutta äiti halusi ottaa kaksivuotiskuvan.


Mä kameraan katso en...



Isin pelleily sai jo vähän katsetta nousemaan.



Ne ainoat pari kuvaa joissa olisi ollut hymyä ja hyvää asentoakin, menivät kuvaajan piikkiin pieleen. Tarkennus oli jossakin ihan muualla. Niin tyypillistä.



Pupu istui sentään nätisti paikallaan :-)

Muistoja ne on silti nämäkin, mökötykset ja heilahdukset. Kaksivuotias tyttölapsi on ihmellinen olento. Parin pojan jälkeen ollaan oltu taas aivan äimänä kuinka hän haluaa tehdä kaiken itse. Ihan kaiken. Ei saa auttaa. Hän pukee ja riisuu kaikki vaatteensa, myös ulkovaatteet. Vaihtaa itse vaippansa ja syö ruokansa. Ja auta armias jos äiti haluaisi edes vähän hoitaa pientänsä. EI!! Minä itte. Vastahan tuo pieni murmeli syntyi...

Juhlia vietetään vasta vähän myöhemmin, tänään oli vain omalla porukalla pienet herkkuhetket :-)

Lauantain varrelta






Takatalvi, lumiukko, siivouspuuska, sopivasti tulinen avokadopasta, kodarin uusi verho ja kaunis punainen auringonlasku. Lauantai on aina niin mukava päivä kun ehtii puuhailla mitä. Ja karkkipäivä, wohoo!

Ihanaa ja rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille :-)

Kukkii jo, ainakin melkein!





Kävin työntelemässä pienimpiä rattailla päiväunille ja jäin sen jälkeen pihalle nauttimaan auringosta. Samalla tutkin kukkapenkkejä läpi melkein nenä maata viistäen, ja siltä etäisyydeltä tarkasteltuna löytyikin elämää jo vaikka kuinka. Jopa yksi pieni vaaleanpunainen kukan nuppu! Voi kun vielä muistaisi mikä kasvi tuo on, laitoin viime kesänä niin paljon uusia että osasta on vähän hatarat muistikuvat (enkä pistänyt niitä mihinkään ylös vaikka tarkoitus olikin). Nuppu näyttäisi kyllä joltakin esikolta. No, pianhan se selviää kun kukka aukeaa, mikäli se luvattu takatalvi ei tapa puutarhan pientä pioneeria.

Kaupasta haetut narsissitkin ovat aika pian avaamassa nuppunsa, kukkapenkistä nousevat ovat vielä aika pieniä. Siltä se vähän vaikuttaisi että kevät tulee puutarhaan tänäkin vuonna, pieni askel kerrallaan :-)

Tiistain sekalaiset





Kuvat on nyt vähän sitäsuntätä, mutta ideana oli vain kokeilla uusia kameran säätöjä. Olen jo pitkään kuvannut aika samoihin kaavoihin kangistuneena, ja nyt kevään tullen meinasi iskeä kamerakuume. Koska sen toteuttamiseen ei juuri nyt ole oikein pääomaa, päädyinkin hakemaan netistä vinkkejä kuinka tuon nykyisen kanssa voisi tehdä asoita vähän toisin. Huomasin heti ensimmäisenä että koska en ole kuvaamisesta kovinkaan paljon kenenkään kanssa keskustellut, oli kameramaailma täynnä aivan outoja käsitteitä. Sen verran kuitenkin ymmärsin että päädyin kokeilemaan peukkutarkennusta, jossa tarkennus ei tapahdukkaan laukaisimella. Voi olla että on ihan hyväkin muutos, jahka totun. Lisäksi vaihdoin kuvakoon kamerasta isommaksi.

Näin blogiin pienimmällä koolla ladattuna noissa ei kyllä omaan silmään näy eroa entiseen, mutta enemmän muutokset vaikuttavatkin itse kuvaamiseen ja kuvien jälkikäsittelyyn. Ja pysyypä mieli virkeänä kun välillä vähän vaivaa päätään uusilla asioilla :-)

Postilaatikolla koettiin tänään yksi sydämen ohilyönti, kun esikoiselle oli tullut postia puolustusvoimilta. Kutsunnat! Minun vauvalla! Uuuh miten vanha olo tuli :-D

Ainiin, ja tervetuloa uusille lukijoille, teitä on täällä bloggerissakin jo yli sata! Ohhoh.

viiden kuvan haaste


Tuolla instagramin puolella pyöri haaste jossa piti ottaa viisi kuvaa arjestaan. Yllä muutama otos meidän viikon varrelta.

Minä laitoinkin jo narsissit ulos :-) Mukavaa viikonloppua kaikille!

Oi kevät





Viimepäivinä olen haravoinut pihaa, ostanut narsisseja, lakaissut hiekoitushiekat pihasta ja pyörätieltä, ostanut esikasvatettavien kukkien siemeniä ja pukenut lapset talven jälkeen ekaa kertaa välikausivaatteisiin. Päiväkävelyllä on kuunneltu linnunlaulua ja "jouduttu" pitämään aurinkolaseja. Ihan mahtavaa! 

Seuraavaksi aion kiskaista keltaiset tennarit jalkaan ja lähteä pyöräilemään, siitä jos mistä tulee kevään tuntu. Sen tunteen muistan jo lapsuudesta! Kun astelee ekaa keraa tennareissa asvaltilla, tuntuu kuin voisi mennä ihan miten kovaa vain, lähes lentää :-) 

Tämä kevään into on kuin rakastumisen alkuhuumaa, niin innoissaan sitä jaksaa joka vuosi olla. Näissä onneni tunnelmissa päätin antaa myös blogille pienen jatkoajan, enkä suljekaan luukkuja ainakaan ihan vielä. Pitäähän minun johonkin päästä hömpöttämään näitä kevätjuttujani ;-) Mutta jatkossa muutoksia on luvassa, ei se muutos aina pahasta ole :-)



Miau!





Kahden sohvan loukkumme on vihdoin päättynyt kun vanha lähti uuteen kotiinsa. Olkkariin vapautui kaivattua lattiatilaa, ja muutenkin nyt vasta näkee kunnolla uuden sohvan tekemän muutoksen koko huoneeseen. Kiva juttu!

Nuorin pikkuherra tekee nähtävästi hampaita, kun yhtäkkiä iloinen ja naurava vauva on kuin outo vaihdokas, kiukkuinen ja tyytymätön. Ikä kyllä täsmäisi, aika samoihin aikoihin on tehneet kaikki muutkin ekat hampaansa. Mutta pitäähän se ihmisellä hampaat ollakin :-)

Ylimmässä kuvassa vilahtaa pikkupimun näkemys pajunkissoista. Kaikki sanoo miau!