Tulet





Viikonloppuna tuli ja sen tuoma lämpö palasivat kesätauoltaan meille. Tuleentuijottelijoita taidetaan olla kaikki ikään katsomatta! Ymmärtäähän sen, tuli on todella kiehtova elementti. Välillä takan edessä oli montakin tuolia rivissä, että mahdollisimman moni mahtui ihailemaan. Uuteen kotiin tulee takka ihan keskeiselle paikalle seinän kulmaan niin, että sen näkee sekä olohuoneesta että keittiöstä. Mahdutaan sitten vaikka kaikki yhtäaikaa siihen tuijottelemaan :-)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, nyt nukkumaan, tuli valvottua ihan liian pitkään!

Syksyinen perjantai






Perjantain kunniaksi kävin poimimassa omalta pihalta vähän väriä maljakkoon. Nautin suuresti tästä vuodenajasta, kun kesän loiston jälkeen luontoon tulee myös toisenlaista väriä. Viilenneet ilmat on tuoneet mukanaan villasukat ja kaulahuivit. Lapasiakin pidän vaikka olisi kymmenen astetta vielä plussaa ihan vaan siksi että niitä on niin mukava käyttää :-)

Napsautin lämmityksen taloon päälle, vaikka yleensä aina yritänkin että sinniteltäisi lokakuuhun asti. Ei ole tainut minään vuonna kyllä onnistua! Tänään voisi myös aloittaa takka-kauden iltasella ja viikonloppuna käyn kyllä virittelemässä taas ulkovalojen töpselit paikoilleen. Minusta ne ei ole ollenkaan pelkät jouluvalot, vaan nimenomaan nyt pimeänä vuodenaikana aivan parhaimmillaan! Puissa ja pensaissa olevat valot ovat saaneet olla paikoillaan koko kesän, nyt ei tosiaan tarvitse kuin vähän oikoa johtoja ja laittaa töpseli kiinni.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Keltainen pallukka kuin aurinko



Kävipä niin onnekkaasti että voitin 70-luvulta, päivää-blogin arvonnasta liput viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla pidetyille retromessuille. Pitihän siellä sitten toki piipahtaa. Vaikka tarjolla oli lähes kaikkea mitä nyt retron ja vintagen sekä designin ystävä saattaisi himoita ostaa, aika pienillä kantamuksilla pääsin hallista ulos. Olen koettanut pitää tiukasti kiinni siitä, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa :-) Ja myös horisontissa häämöttävä muuttolaatikoiden pakkaaminen ja kantaminen auttaa pitämään järjen päässä tuollaisissakin tavarataivaissa.

Tätä keltaista pallukkaa kävin katsomassa parikin kertaa, ja lopulta kun oltiin jo pois lähdössä niin piti vielä mennä kurkkaamaan olisiko se yhä siellä. Ja olihan se. Pallukka oli tosi likainen ja raasu, ja sainkin tinkaistua hyvin kohtuulliseksi, maksoin tästä 23e joka ei valaisimesta ole mielestäni paljoa. Kotona paneuduin hetkeksi palleron puhdistukseen, ja nyt se onkin taas ihan edustuskelpoinen! Kävin vielä äsken hakemassa puuttuvan sokeripalan, niin päästään ehkä tänään iltasella kokeilemaan miltä se näyttää toiminnassa. 

Lampun kuvun sisäpinnassa on jäljellä alkuperäinen mallinumeron kertova tarra, siinä on teksti Valinte oy 27175 KELT. Eli taitaa olla ihan kotimaista tuotantoa tämä?

Lastenkirjoja





Meillä on aika paljon kirjoja. Erityisesti lastenkirjoja. Osa on peräisin omasta lapsuudestani saakka, ja muutoin niitä on kertynyt omille lapsille vuosien saatossa. Havahduin taannoin siihen, että iso osa lastenhuoneen säilytystilasta menee kirjojen säilytykseen! En kuitenkaan raaski laittaa kirjoja poiskaan, monet on saatu lahjaksi, ja oikeasti lapsemme myös lukevat kirjojaan ahkerasti. Liekkö kirjojen ansiota vai ei, mutta minulla on teoria siitä, että isompien lastemme upea koulumenestys on ainakin osittain runsaan lukemisen ansiota. Siis toki myös niiden koulukirjojen lukemisen, mutta nimenomaan sen vapaaehtoisen lukemisen, jota on tehty jo pienestä asti. Ja jotta lapset on saatu kiinnostumaan lukemisesta, on toki pitänyt olla kiinnostavaa luettavaa tarjolla. Omien kirjojen lisäksi myös kirjastojen palveluja on käytetty ahkerasti, koska kaikkia kirjoja ei vain kannata ostaa omiksi.

Koska kirjoja on niin paljon, eikä niitä voi oikein piilottaakaan kaikkia, olenkin ottanut ne reippaasti osaksi lastenhuoneen sisustusta. Ovathan kirjat myös todella kauniita! Ehkäpä kirjaan tulee myös tartuttua herkemmin, kun se on ihan näkösällä, eikä piilossa ovien takana? Prismassa osui silmiin tuollainen keveä lehtiteline, nappasin sen mukaan juuri sillä ajatuksella, että siihen saa kivasti esiin vaikkapa parhaillaan kesken olevan iltasatukirjan. 

Nyt kolottaa lauantaikarkkihammasta sen verran, että pitää vissiin lähteä käymään vähän ajelulla. Maailman parhaat lauantaiherkut saa nimittäin Brumbergin myymälästä, minttutoffeepalat on ehkä parasta mitä tiedän. Olen tainut joskus jopa uhota, että jos minun pitäisi valita vain yksi elintarvike mitä saisin enää ikinä syödä, ottain nuo kyseiset suklaat. Nam!


Kivaa lauantaita!

Keramiikkaa seinälle


Tänään on odotettu päivä, kun äitee pääsee taas pitkän kesätauon jälkeen harrastamaan. Keramiikkakurssi siis alkaa jälleen. Sen kunniaksi näytän nämä jo viime keväänä tekemäni taulut, jotka jäi silloin esittelemättä. Nämä on tehty tulevaa taloa silmälläpitäen, eivätkä ole olleet vielä missään seinällä. Tuolla ne kiltisti odottaa pakattuina, että niille valmistuu seinä jossa roikkua :-)

Syyskuun kukat









Pitkästä aikaa sain pienimmät nukkumaan yhtäaikaa, ja sen kunniaksi menin oikein varta vasten pihalle katsomaan kasveja. Tätä on tullut tehtyä ihan liian vähän, tämä koko kesä on mennyt minun ja puutarhan välillä jotenkin etäisesti, lähinnä ylläpidon merkeissä. Yllätyin, kuinka paljon tuolla on vielä kukkia, lämpimän ilman vuoksi jotkut kasvit tuntuvat lähteneen jo toiselle kierroksellekin.
Kuvasin vähän itselle muistoksi, koska ensi syksynä en asu täällä enää näkemässä syyshortensiaa punertavana, maa-artisokan ja maksaruohon kukintaa... On tämä jännä, miten tuosta pihasta luopuminen tuntuu paljon vaikeammalta kuin talosta! Onko muilla piha-ihmisillä ollut samaa, että puutarhaansa kiintyy melkein enemmän kuin kotiinsa?

Vaikka välillä iskee haikeus, haluan silti katsoa eteenpäin. Tämä piha jatkaa elämäänsä täällä, ja minä uuden pihan kanssa toisaalla. Ja niin on hyvä.

Kukkakuvien myötä mukavaa alkavaa viikkoa!

Lauantailoma


Aivan ihana lauantai alkaa olla takana. Päivään mahtui monta huippuhetkeä, ja tuntuu kuin olisin ollut pidemmälläkin "matkalla". Aamupäivällä käytiin sisustusbloggaajien kirppiksellä Pasilassa. Vaikka viimevuotisen perusteella osasin odottaa runsasta väkimäärää, pääsi jonon pituus silti hieman yllättämään. Mutta mikäs siinä oli jonotellessa, kun aurinko porotti suorastaan kuumasti. Sään puolesta ei olisi kyllä uskonut että on syyskuu! Mukava oli jutella kasvotusten muutamankin blogeistaan tutun tyypin kanssa. Terkkuja muunmuassa Anelle! Kirpparin jälkeen kipaistiin parin sadan metrin päähän messukeskukseen, ja siellä vietettäville Habitare-messuille.

Habitaressa tärkeimmässä roolissa oli tänä vuonna tulevaan taloon materiaalien katsominen, ja firmojen edustajien haastattelu. Kyseltiin takkoja, lamelliverhoja, keittiöitä, parketteja, portaita jne... Kamera tuntui olevan vain ärsyttävä lisäpaino olalla, ja aika vähän tuli otettua nyt kuvia. Muutaman sentään muistin napata, tässä pari maistiaista.


Tulikiven nätit laatat. Näitä voisin laittaa vaikka mihin ja vaikka kuinka paljon, jos rakennusbudjettini olisi rajaton. Kauniita ovat!


Smyygin osaston betonilaatat viehättivät myös. Eivät ihan yhtä hintavia kuin tulikiven, mutta edelleen aika kaukana meidän budjetista. Ehkä johonkin pieninä pintoina?


Lundian osasto oli tosi kivasti tehty!


Luona oli ansaitusti saanut messujen kauneimman osaston palkinnon. Pieni mutta tehokas esillepano! Ja väkeä riitti, en siksi saanut oikein hyvää kuvaa. Tuo halkoteline oli tosi kaunis, ja esitteiden perusteella jo päätin haluta meille heidän ihanaakin ihanamman leikkimökin!

Kaikesta materiasta huolimatta päivän parasta antia oli kahdenkeskinen aika miehen kanssa, sekä kaikki ihanat ihmiset joita saimme tavata! Messuilun lomassa vietetty pidennetty kahvipaussi Talo Luckin Heidin ja miehensä kanssa kanssa antoi taas aihetta hymyyn pitkäksi aikaa. Jotenkin on niin mukavaa löytää ihmisiä joiden kanssa puhuu "samaa kieltä", ja sitä juttua meillä aina tuntuu piisaavan :-D Ja ihana by Johanna Lehtinen, ja tietysti Johanna itse! Lämpöiset terveiset vielä sinne uutteralle yrittäjälle, ja toivottavasti tavataan jälleen pian! Unohdin ihan ottaa taas, hups, kuvia kun niin innokkaasti vaihdettiin kuulumisia, mutta Johannan kauniita sisustuskortteja ja julisteita on nähtävänä myös hänen nettikaupassaan :-)

Nyt taidan rempaista ja mennä ihan sohvalle pötköttämään, sen verran on jalat muussina päivän riennoista. Lokoisaa lauantai-iltaa kaikille!

Perjantai






Perusperjantai. Viikko alkaa jo painaa alla. Vaan nytpä onkin tiedossa jotain kivaa (toki tavallinen viikonloppukin on kivaa), ja vielä ihan lähiaikoina. Siis itseasiassa ihan pian, huomenna. Anoppi kurvaa paikalle jo heti aamusta, ja me päästään miehen kanssa Habitareen! Saatetaanpa käväistä sisustusbloggareiden kirpparillakin, vaikka minulla on tämä pienimuotoinen kirpparilakko edelleen päällä. Mutta jos vähän kävisi kuitenkin kurkkaamassa :-) Ja moikkaamassa tuttuja toki myös!

Oikeastikin pitäisi ottaa vaikka kirpparilta paikka itse, että saisi tavaraa karsittua ihan reippaasti poispäin. Uuteen kotiin ei tee mieli viedä enää noita muutosta toiseen kulkeneita laatikoita, ja varmasti karsittavaa löytyy kyllä käyttötavaroistakin kun alkaa vaan käymään läpi. Mutta sen aika on ehkä vähän myöhemmin, nyt saunan lämmitykseen ja perjantain viettoon! Moikat!

Vieläkin rakastan



Mahtavaa.

Onnellista hääpäivää teille Fanni ja Pentti! Tulkoot niitä vielä monia lisää :-)

Tuon 76 vuotta voisi ottaa tavoitteeksi itsellekin <3

Lopputarkastettu!









Uskomatonta, että tämäkin päivä koitti. Talo on lopputarkastettu! 

Tämä ei ole enää työmaa, vaan ihan oikea talo. Piste pitkälle matkalle, joka alkoi jo kuusi vuotta sitten pienestä lehti-ilmoituksesta jossa kerrottiin hakuun tulossa olevista tonteista. Seuraavana keväänä tontteja haettiin, ja lopulta sellainen myös saatiin. Sitä seuraavana keväänä saatiin rakennuslupa, ja aloitettiin vihdoin rakennustyöt. Syyskuussa 2010 me muutettiin tänne, vaikka paljon oli vielä keskeneräistä. Siitä eteenpäin on tehty viimeistelyjä pikkuhiljaa, perheen ja lasten ehdoilla. Muutama lapsi on syntynyt lisääkin sittemmin, ja elämä soljunut eteenpäin.

Taas voidaan onnitella itseämme, hyvin tehty, hyvin rakennettu. Hyvä me!

Nyt voidaankin siirtyä nauttimaan taas vain yhden rakennustyömaan kanssa elämisestä :-D
Kuvituksena pieni kierros rakennusaikoihin, voikin tässä samalla taas verestellä muistoja että mitäs meillä onkaan viedä edessä sen uuden raksan kanssa... :-D

Pihlajasydän


Eilen iski vielä myöhään illalla askarteluinspis. En ole ehtinyt tässä raksakiireissäni tekemään oikein mitään käsitöitä tai muuta luovaa pitkään aikaan, ja se alkaa lopulta tuntua aina sellaisena yleisenä kireytenä ja ärtyneisyytenä. Jotenkin sitä kai lataa akkujaan aina samalla kun näpertelee? Tähän pihjalasydämeen löytyi onneksi ainakset ihan omista kaapeista ja lähimetsästä, niin ei tarvinut odottaa seuraavaan päivään että pääsee toteuttamaan! Tähän tarvittiin siis pihlajanmarjoja, rautalankaa, ja pihdit sen katkaisuun. Marjat pujotellaan rautalankaan, taivutellaan se haluttuun muotoon ja rautalangan päät kiepautetaan yhteen. Lopuksi ripustetaan nätillä nauhalla esille. Nauhan värillä voi muuttaa koristeen ilmettä aika paljonkin, samoin sekaan voisi kiinnittää vaikkapa käpyjä. Itse halusin pitää tuon nyt aika simppelinä tällä kertaa. Ja vähän helpotti jo hermojakin, tosin ehkä vähän useammin pitäisi irroittaa ajatukset raksapuuhista ;-)




Leppoisaa sunnuntaipäivää kaikille!


Lempihuone ja kirpparilakanat






Ei ole kai vaikea arvata mikä on pienten lasten taloa rakentavan äidin lempparihuone? Harmillisen vähän tuolla ehtii kyllä aikaansa viettää, ja nekin hetket huoneesta nautitaan ummistettujen silmäluomien läpi :-D Sellaistahan se taitaa kyllä kaikilla olla, ei siihen kai raksaakaan toisaalta tarvita?

 Meidän makkari on melkein viimeisimmäksi sisustettu tila kodistamme, ja se vastaakin eniten nykyistä makuani. Tätä samaa linjaa koetan ottaa mukaan uudenkin kodin sisustukseen. Huomaa kyllä miten maku on muuttunut, meillä on alakerta ja yläkerta aika erityyliset, koska ne on eri aikoina rakennettu ja sisutettu. Tästä aiheesta on nyt paljon blogeissa juttua, mikä on kenenkin oma tyyli. Minulla tuntuu olevan kaksi rinnakkaista makua yhtäaikaa, toisaalta tykkään kovasti mummolaromantiikasta ja melko värikkäästä, retrostakin tyylistä, toisaalta lepuutan mielelläni silmiäni muiden klassisissa design-kodeissa. Ja oma tyyli on kai sitten jotakin niiden väliltä, onnistunut sekoitus tai ei. Pääasia että itse pitää omaa kotiaan viihtyisänä, eikös?

Nuorimmaisen sänkyyn löytyi kirpputorilta edullisesti kiva jonkun itseompelema pussilakana ja tyynyliina marimekon Bo Boo-kankaasta. Olen koettanut vältellä kirppareita viime aikoina, koska tavaravirta pitäisi saada nyt talosta ulospäin eikä suinkaan sisään. Tuon yhden hairahduksen nyt kuitenkin sallin itselleni, kun eilen ihan oven edestä ohi kävelin. Ja kyllähän lakanoita aina tarvitsee, jollainhan tämä piti itselle perustella :-D Käytössä ollut uudemman mallinen äitiyspakkauspeitto ei mahtunut lakanaan, mutta isojen lasten aikainen pienempi viltti oli justiin sopiva. Liekkö siis vähän vanhempi jo tämä lakana? 

Kivaa viikonloppua!

p.s. muutin vähän blogin ulkonäköä raikkaammaksi ja vähemmän keväiseksi, mitäs tykkäätte?