Lähestyy




Isopoika toi äidille ruotsintuliaisina kynttelikön. Äiti tykkää!

Lauantai ja arvontamuistutus




Eilinen konsertti oli mukava irtiotto arjesta. Vesa-Matti Loiri lauloi todella hyvin, huomaa että hänellä on terveys kohentunut, mikä on tietenkin tosi iloinen juttu :-) Teki tosi hyvää päästä hetkeksi pois tästä kotiympyröistä, vaikkei me nyt montaa tuntia poissa oltukaan. Ihan jo rauhallinen ruokailu ravintolassa kahden kesken oli tervetullut, saatin keskusteltua jopa ihan kokonaisilla lauseilla, mitä ei kotosalla ruokapöydässä vallitsevan hälinän keskellä useinkaan tapahdu :-D 

Tänään oli ohjelmassa joka lauantainen työmaakäynti, ja siellä asiat tuntuu nyt etenevän hyvässä tahdissa. Paljoa muuta ei tälle päivälle tarvittukaan, koetan lepäillä alkavaa flunssaani pois, ja muutenkin ottaa vähän rauhallisemmin. Joku järkevämpi varmaan aloittaisi nyt viimeistään joululahjojen hankkimisen, mutta yhtään ei huvittaisi (eikä olisi aikaakaan) lähteä mihinkään kaupoille. Pitänee koettaa tänä vuonna tutustua nettikauppojen tarjontaan vähän tarkemmin! 

Lopuksi muistuttelen, että Keltainen keinutuoli-arvonta jatkuu vielä huomiseen asti, käykäähän osallistumassa. Ja huomenna on ensimmäinen adventtikin!


Torstain turinat


Onko nyt muka jo torstai? Mihin tämäkin viikko oikein katosi? Toisaalta olen koko päivän elänyt jo perjantaissa... :-D

Marraskuu ja hämärän hyssy saavät himoitsemaan makeaa ja unta. Olisikohan mukavaa olla karhu, ja painua pehkuihin? Älkää häiritkö ennen kevättä, kiitos? Herkkukaapin ovi aukeaa usein kun lasten silmä välttää. Namnam. Joka päivä karkkipäivä. Siis minulla. Lenkille olen sentään ollut aikeissa mennä useinkin. Eikös se ole jo ihan hyvin? Iltasella kun ensimmäinen mahdollisuus lenkkiin olisi, onkin sitten jo niin pimeää ja vettäkin sataa ja tiskit on laittamatta ja oikeastaan onkin aika kova nälkä. Mutta ajattelin sentään! 

En ota tästä nyt mitään paineta. Ostan kaappiin lisää suklaata, etteivät varastot pääse liiaksi hupenemaan. Ei tästä muuten selviä :-D Ehtiihän sitä lenkkeillä sitten valoisissa kevätilloissa taas! 

Raksablogin puolella on muuten tarjolla virtuaalikierros uuteen taloomme. Saatiin hyvät havainnekuvat valaistussuunnittelun yhteydessä, ja laitoin osan tuonne näytille. Nyt tuntuu kuin olisin jo käynyt siellä uudessa "meillä". 

Vaipanvaihtohommat kutsuu, ja jotenkin tuo yksi keittiön kaappikin taas puhuttelee. Taidanpa käydä kysäisemässä että mitä asiaa sillä on :-D Ja huomenna on oikeasti perjantai, eikös? Päästään ansaitusti miehen kanssa pienelle vapaalle, kun menemme kahdestaan joulukonserttiin. Aika ihanaa!

Kaipaan





Minulla on ikävä mun ompelukonetta. Me ei olla ehditty olla yhdessä aikoihin. Tuolla se nököttää yksinään pikkuhiljaa romuvarastoksi muuttuneessa vaatehuoneessa. Oikeastaan kaipaan kaikkia käsitöitä. Ja käsillä tekemistä ylipäänsä. Kuulun siihen ihmisryhmään joka kertakaikkiaan tarvitsee konkreettista käsillätekemistä pysyäkseen järjissään. Että näkee kättensä jäljen, joka ei katoa heti kuten esimerkiksi siivoamisessa ja ruuanlaitossa. Onneksi sentään kerran viikossa pääsen keramiikkaan, se onkin ollut viimeaikoina kultaakin kalliimpi henkireikä, vastapainoa kaikelle muulle. Ja miksikö kaipaan? Koska raksa.

Taloa rakentamattoman on ehkä vaikea uskoa kuinka paljon aikaa se vie. Uskomaton määrä tunteja pitää roikkua puhelimessa, netissä ja sähköpostin äärellä. Helposti luulisi, että se osuus, jossa naulataan lautoja yhteen olisi se vaikein, mutta ei. Siinä kohdassahan ollaan jo voiton puolella! Sitä ennen on pitänyt miettiä, kilpailuttaa ja päättää joka ikinen neliö talosta. Jokainen pintamateriaali, ovi ja ikkuna, portaat, kaakelit, takka. Kiintokalusteet. Listat, pistorasiat ja niiden paikat, ja toki että mitä mallia ne on. Muutkin nippelit. Valaistus jne. Unohtamatta toki talon ulkopuolella olevia asioita, kuten maaperätutkimusta, maatöitä, paalutusta, jätelavaa, liittymiä ja niiden solmimista ja että kuka ne tekee, vastaavaa mestaria... Listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka. Jokainen lapsilta, kodinhoidolta ja perheen harrastuksilta liikenevä hetki jonka olen valveilla, meneekin käytännössä erinäisten asioiden selvittelyyn. Ja silloinkin, kun teen muuta, koetan päässäni saada jotakin päätettyä, tai keksittyä ratkaisua johonkin vielä ratkaisemattomaan asiaan. Unissakin tulee nykyään rakennettua, liekkö merkki että vähän stressiä pukkaa... Ja meillä on sentään tulossa tällä kertaa talo muuttovalmiina, eli sitä varsinaista naulaamisosuutta meille ei edes niin paljoa jää tehtäväksi! Mutta tätä piiloon jäävää työtä on silti ihan yhtä paljon, sitä ei valitettavasti voi oikein ulkoistaa kenellekkään. Toisaalta täällä taustalla se talo oikeasti tehdään, siis millainen siitä tulee!

Käsitöiden puutteessa minulle kävisi luovaksi terapiaksi ja vastapainoksi vaikka valokuvaus. Mutta näin marraskuussa ei ole valoa. Tai bloggailu, mutta se on aika ankeaa ilman niitä kuvia. Pahimpaan tuskaani hain taannoin kerän lankaa, jospa saisin vaikka edes pipon nykerrettyä. Aivot saa sen hetken lepoa, kun ei tarvitse miettiä muuta kuin oikein, nurin, oikein, nurin... Koetan nipistää pipolle hetken silloin tällöin. Ja muistaa, että ne syyt, jotka saivat meidät aloittamaan uuden rakennusprojektin, eivät ole kadonneet mihinkään.  Ja että käytännön syistä, yhteisellä päätöksellämme projektin hoitaminen on lähes kokonaan minun vastuullani. Se on nyt kuin se päivätyö jota olen jo hieman kaivannut, eli pitää koettaa ottaa tämä vain haasteena, jossa saan käyttää päätäni etten ihan tylsisty :-D Palkinto häämöttää jo, ja vaikka kuinka vaikea sitä onkin uskoa, pääsemme reilun puolen vuoden kuluttua muuttamaan unelmiemme kotiin! Sitä odotellessa tarvitaan vielä pari riviä oikein ja nurin :-)

Tälläinen maanantaivalitus tälläkertaa, mukavaa viikkoa silti kaikille! :-)


Talvinen maisema, Keltainen keinutuoli ja arvonta



Saatiinpa tänne eteläänkin taas hetkeksi talvisempi maisema. Auttaa kummasti hahmottamaan että vuosi on lopuillaan, ja joulukin jo lähestyy. Minun talvenhoukutusverhoni taisivat siis toimia! Joulukalenterikin on jo kaivettu valmiiksi esille odottamaan pieniä innokkaita.

Törmäsin kesällä instagramissa kuvaan taiteilija Virpi Mäkisen maalaamasta koivutaulusta, ja ihastuin kovasti. Laitoin lähes saman tien hänelle sähköpostia, että haluan häneltä taulun uuteen kotiimme. Koivut ovat minulla todella lähellä sydäntäni, olemmehan jo kaksi kodin paikkaa valinneet koivujen perusteella, hääpukuuni oli aikanaan kirjailtu koivunlehtiä, ja koivutapettiakin löytyy kodin seiniltä. Niinpä vaikka uudesta kodista ei ollut vielä olemassa muuta kuin piirustukset paperilla, oli sinne jo tilattu koivuaiheinen taulu. Tärkeimmät asiat ensin!

Sittemmin tutustuin taiteilijan blogiin Keltainen keinutuoli, ja huomasin että tuotantoon kuuluu monipuolisesti muunlaisiakin kauniita maalauksia, kuin vain niitä koivuja. Äskettäin häneltä ilmestyi uusi joulukorttimallisto, ja kun hän ehdotti että haluaisinko arpoa lukijoilleni yhden kuuden kortin setin, ei tarvinut kauaa miettiä! Oma suosikkini näistä korteista on tuo jossa maisemassa kulkee pieniä tonttuja, sekä tuo iloisen värinen enkeli, jonka on maalannut Virpin kuusivuotias tytär Paju. Lahjakkuus näyttää kulkevan perheessä! Lisäksi arvonnan palkintoon kuuluu seinäkalenteri ensi vuodelle, jossa on kuvituksena taiteilijan töitä. Kaunetta kotiin koko vuodeksi :-)

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta. Jos kommentoit anonyyminä, muistathan jättää jonkun nimimerkin ja yhteystietosi, jotta saan sinut tavoitettua mahdollisen voiton osuessa kohdallesi? Arvonta päättyy sunnuntaina 30.11 klo 21. Ilmoitan voittajan seuraavana päivänä. 

Onnea arvontaan! Muistakaa glögi ja villasukat!

Arvonta-aika on päättynyt. Arvonta suoritetaan maanantaina 1.12!

Talvenhoukutusverhot




Hups, aika lentää kun on mukavaa puuhaa, vai miten se nyt oli :-) Viime postauksesta onkin vierähtänyt jo tovi. Kotona on laiteltu syksyisemmät värit sivuun, ja siirrytty talvisempiin kuoseihin. Jaksan edelleen nauraa itselleni näiden talviverhojen kanssa, en nimittäin nuorempana voinut käsittää äitiäni joka vaihtoi verhoja aina vuodenajan mukaan. Ja tässä sitä nyt ollaan taas vuodenaikaverhot ikkunassa :-D Eka hyasinttikin on päässyt pöytään, ihan vaan talvisempaa tunnelmaa luomaan, ulkona kun ei kovinkaan talviselta näytä. Tulisikohan se talvi pian oikeastikin? Josko verhot ja kukat houkuttelisivat sen paikalle?

Raksalla on edistytty sen verran, että perustukset alkavat olla valmiina, ja parin viikon päästä alkaa rungon pystytys. Eli aika vauhdilla tapahtuu nyt kun päästiin kunnolla alkuun. Se on hyvä se!

Lähiaikoina on luvassa pieni arvonta, pysykääpä linjoilla :-) Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Torstaina




Minä jo luulin ettei meille tarvisi yhtäkään kasvia lisää. Mutta olin väärässä. Läheisessä kukkakaupassa niitä kaupiteltiin muutaman euron pyöreällä tasarahalla, ja lankesin. Sitäpaitsi peikonlehti on tosi kaunis! Edellisessä kodissamme maalasin eteisen seinät täyteen peikonlehtiä, niin pitihän sitä kuviota tännekin saada vähän kun vielä ehtii :-) Meidän makkarissa kasvi on vielä sopivasti pienten tyyppien ulottumattomissa, niin ei se myrkyllisyyskään niin haittaa.

Peikonlehden alle muutti muutama pieni peikontapainen, kun kotiutin keramiikassa valmistuneet Totoron ja ystävän. Tervetuloa meille asumaan, koko konkkaronkka! Tervetuloa myös ensilumi, joka saatiin tänne eteläänkin. Ihanaa! 

Tulevan talon sisustustyylistä


Kuva: www.ncc.fi

Kuva: ellit.fi


Lueskelin vasta tänään eilistä lehteä, ja päästyäni lempiosiooni asuntosivuille, koin ahaa-elämyksen. Siellä oli juttua loft-asunnoista (linkki hesarin juttuu, kliks), ja tajusin että tuotahan se onkin! En siis mitenkään ollut tietoisesti miettinyt että mitä tyyliä uuteen taloomme olen hakemassa, mutta aika selkästi loftin piirteitä sinne on tulossa. Valintoja on tehty sen mukaan mikä on tuntunut tällä hetkellä omimmalta, ja miellyttänyt silmää. Samoin talon arkkitehtuurissa on asioita joita olen jo pitkään "seuraavaan taloon" halunnut. Olen kyllä monille selittänyt, että uuden talon tyyli tulee olemaan aika erilainen kuin tämän nykyisen, mutta en ole osannut sitä kuvailla muutoin kuin että se tulee olemaan modernimpi. Ja nyt sain sille oikean nimen :-)

Toki uudesta omakotitalosta puuttuu monia vanhojen tehdasrakennusten rouheita elementtejä, mutta silti samaa ideaa tuntuu meiltäkin löytyvän. Korkeita tiloja, isoja ikkunapintoja, mustia metallikaiteita portaikossa. Toki ehkä pehmennettynä puutaloversiona, ja hieman värikkäämmällä sisustuksella kuin monissa puhdasoppisemmissa loftasunnoissa. Aluksi haaveilin myös betonilattioista jne, mutta ne eivät nyt valitettavasti teknisesti onnistuneet. Luulen että lopputuloksesta tuleekin meidän näköinen versio loftista, ei ihan niin karhea vaan sellainen hupsuttelevampi. Hassua, että tämä tuli minulle näin yllätyksenä, moni olisi varmasti osannut jo sanoa saman asian minulle jo aikoja sitten, mutta koska tässä elämäntilanteessa päänuppi tuntuu välillä käyvän vähän hitaalla, piti minun nähtävästi löytää tämä tieto lehdestä :-D

Ylläolevissa kuvissa ideakuvastoa, ja tässä allaolevassa kuvassa arkkitehdin tekemä, täällä jo aiemminkin esillä ollut havainnekuva uudesta talostamme. Huomaatteko yhtäläisyyksiä? 


Pyhäinpäivä/pikkujoulu







Pyhäinpäivä kului leppoisasti. Päivällä käytiin toteamassa tontilla ekan raksaviikon jälkeinen tilanne. Kotona siivoiltiin pihaa, käytiin kävelyllä, ja laitettiin sisään ja ulos kynttilöitä palamaan. Mies tekaisi vuoden ensimmäiset joulutortut, ja kun niiden kanssa lämmitettiin glögiäkin, niin meillähän olikin pikkujoulukauden avajaiset käsillä! Minimieskin sai elämänsä ensimmäisen sakaran maistiaiseksi, ja hyvin tuntui maistuvan. Tunnelman viimeisteli tyylikkäästi kännykästä (!) spotifyllä soitettu Club for Fiven joululevy :-D Ihan hyvät pienet pikkujoulut siis. Nyt voi hyvin alkaa jo varovaisesti tunnelmoimaan, johan se joulu on ensi kuussa! 

Yleensä olen käynyt pyhäinpäivän iltana hautuumaalla kävelemässä ja ihailemassa tunnelmaa. Meillä on omien läheisten haudat kaukana muilla paikkakunnilla, mutta silti hautausmaan kynttilämeri on minusta hyvä paikka käydä hiljentymässä ja muistelemassa poismenneitä rakkaitaan. Nyt meni iltapuuhat sen verran myöhään että en enää jaksanut lähteä, mutta lähetän ajatukseni tänä vuonna täältä kotoa käsin, ja kääriydyn lämpimään vilttiin. Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!