4.9.2015











Hei vaan, ja perjantaita kaikille! Täällä ollaan, vaikka vähän hiljaisempaa on ollutkin. Blogille, kuvaamiselle ja kuvien käsittelylle on ollut vähän hankalaa löytää aikaa. Liekkö jo edellisestä raksasta tuttu muuton jälkeinen kooma, eli "post-traumaattinen stressi", vai mikä, mutta jotenkin raskaalta tuntuu tämä arki nyt. Neljän pienen kanssa aamut on yhtä hässäkkää ja hoputusta, ja silti se on aina meidän lapsonen joka tulee vähän myöhässä sinne eskariin... Sitten äkkiä takaisin kotiin, juuri ehtii siivota ja ruokkia pienimmät, kun pitääkin jo lähteä taas hakemaan eskarilainen kotiin. Sitten onkin taas jo välipala, pyykkäys, tiskit ym. Ja kohta pitää tehdä jo taas ruokaa. *huoh* Olen aina ajatellut, että tämä blogi olisi enemmän vain iloisten asioiden ja ajatusten paikka, mutta tällä hetkellä tuntuu haastavalta tiristää pelkkää onnea ja auvoa irti. Eli joko en postaa mitään, tai sitten valitan :-D Taitaa olla niin, että tämän äidin kotivuodet alkavat olla tässä, jos joku haluaisi minusta näpsäkän työntekijän, niin huutakaa hep! ;-) Työmotivaatiota olisi ainakin vaikka muille jakaa. Luulen, että olisin parempi ihminen ja parempaa seuraa kaikille, kun pääsisin välillä vähän johonkin ihmisten ilmoillekin?

Pian on tosin pieni piipahdus sinne ulkomaailmaan tiedossa, kun ensi viikolla on vihdoin ne odotetut Habitare-messut! Josko saisin järjestettyä lapsenvahdin jollekin päivälle, että pääsisin messuilemaan? Ja lauantaina olisi messujen läheisyydessä Pasilan veturitalleilla tarjolla myös jo perinteeksi muodostunut sisustusbloggaajien kirppis, jossa itsekin olen myymässä tänä vuonna. Sinne siis kaikki! Jee! 

Ihanaa viikonloppua kaikille! Itse taidan sukeltaa tuonne komeroihin ja muuttolaatikoihin, ja kaivella mahdollisimman paljon tavaraa kirppiskuormaan :-)

9 kommenttia

  1. Voimia arkeen! Minä pääsin karkaamaan täksi viikonlopuksi Helsinkiin. Luvassa mm. design market! Jihuu!

    Ja voi tätä rentoutumisen määrää, kun saan istua bussissa YKSIN, 5-tuntia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, siis oikeasti ihan yksin, ei niinkuin yhtäkään lasta mukana?! Oooh! En ole tainut olla ilman lapsia kokonaista viikonloppua, tuota, no vuosiin. Sulla on varmasti kiva viikonloppu edessä :-)

      Poista
  2. Minusta on ihan hyvä kertoa välillä niistä ei niin ihanista asioistakin. :) Usein kun lukee blogeja, sitä ajattelee että onko noiden elämä pelkkää ruusuilla tanssimista. Vaikka kyllähän sen tietää ettei se kai kenelläkään niin mene. Jaksamista muuton jälkeiseen aikaan ja hyvä että pääset vähän messuille tuulettumaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se olisi parempi kun ei sitten sanoisi vaan mitään, mutta voi olla että jäisi minulla tämä blogi sitten kokonaan, tai ainakin pitkäksi ajaksi :-D Ja kyllä, tuuletusta on tiedossa, tosin vasta silloin viikon päästä, sekin tuntuu pitkältä ajalta kun on jotenkin aivan tatti otsassa. Mutta onneksi sentään on nyt viikonloppu käsillä, meinaan kyllä livahtaa ovesta samalla sekunnilla kun mies sen avaa ja tulee kotiin :-D

      Poista
    2. Höpsis, kaikki fiilikset tänne vaan. Hyvää viikonloppua! :)

      Poista
  3. Hei.
    Olen uudehko lukija, tällä hetkellä kotiäitinä ja muutto takana. Symppaan sua :)
    Vaikka tämä onkin maailman mittakaavassa suurta luksusta, niin viehän tämä jatkuva säätö ja sähellys välillä mehut. Itse olin viimeksi hoitovapaalta töihin palattuani niin täynnä energiaa ja työmotivaatiota, että työkaverit meinasivat listiä minut. Balanssi olis hyvästä.
    Mutta kaikki fiilarit ovat ilman muuta tervetulleita bligiin. Myös se kiinnostaisi, miten ylipäätään kykenet bloggaamaan tuolla kokoonpanolla ja päiväohjelmalla...
    Teillä vaikuttaa olevan aivan käsittämättömän upea uusi koti! Jo siksi kannattanee vielä jatkaa kotiäitinä hetkinen, eikö!? Odotan innolla lisää kuvia!

    Voimia syksyyn!
    Jessy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jessy, ja kiitos kivasta kommentistasi :-) Mietin itsekin tänään, että hävettää valittaa, kun samalla saa seurata uutisista minkälaisessa hädässä ja tilanteessa niin moni ihminen on maailmassa tällä hetkellä. Mutta se on inhimillistä että omat pulmat kun kaatuu niskaan, niin siinä ei muun maailman hätä tavallaan poista sitä omaa väsähdystä.

      Koti on toki ihana, ja siitä olen iloinen, mutta vaikka seinät ympärillä vaihtuivat, se ei poista sitä tosiasiaa että olen alkanut tosiaan väsyä kotona olemiseen. Olen ollut jo kahdeksan vuotta putkeen kotona, ja vaikka on ollut näitä taloprojekteja minulla pitämässä mieltä virkeänä, ei se silti ole sama kuin kodin ulkopuolinen työ. Aikansa kutakin, ehkäpä löydän jonkun kivan työn ja saan taas sitä kuuluisaa "omaa aikaakin" sitäkautta :-)

      Poista
  4. Kaunista teillä ja vaikka en ollenkaan ole kissaihmisiä niin onpas suloinen kisu!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kyllä täällä jo paikoitellen alkaa ollakin ihan viihtyisää, tosin moni paikka on vielä ihan keskenkin, säästän teidät vain niiden huoneiden kuvilta :-D

      Minulla on ollut melkein aina eläimiä, enemmän kyllä koiria kuin kissoja. Nyt meni kuitenkin kymmenisen vuotta ilman mitään eläintä, ja jotenkin alkoi tuntua että kissa voisi olla tervetullut. Lapset ovat sitä mieltä, ettei voi olla kissaa ilman koiraa, ja tenttaavat minulta että koska se koira oikein tulee? No, saas nähdä :-D

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!