Muutosten vuosi 2015

On taas aika käydä kuluneen vuoden tapahtumia ja kuvia läpi. Minusta näitä koosteita on ollut mukava aina tehdä, ja näitä olen palannut usein jälkeenpäinkin katselemaan. Joka vuosi ajattelen koostetta tehdessäni, että näistä voisi tehdä sellaisen kuvakirjan, niin olisi mukavampi selailla sohvan nurkassa. Niin nytkin. Toistaiseksi se on aina jäänyt vain ajatuksen tasolle, mutta ehkä nyt saisin tilattuakin?

Vuosi 2015 jää perheemme historiaan yhtenä rankimmista, mutta samalla antoisimmista. Yhteen vuoteen tuli ahdettua tapahtumia ja muutoksia enemmän kuin moneen, moneen muuhun yhteensä. Silti nyt, kun vuosi on päättymässä, kaikki ovat hengissä, eikä täydellisiä henkisiä vaurioitakaan päässyt lopulta kai syntymään. Puhuimme miehen kanssa vuosi sitten uutena vuotena, että jos me olemme vuoden päästä, siis suunnilleen tässä tilanteessa nyt, edelleen hengissä ja naimisissa, niin me selvitään sitten kyllä mistä vaan. Ja täällä ollaan! Tekee mieli tuulettaa kuin voittajana urheilukilpailun maalissa!


Tammikuussa ihailtiin kylmää, ja raksalla pikkuhiljaa hahmottuvia tiloja ja maisemia. 



Helmikuussa syötiin paljon pullaa, ja raksalla alettiin päästä jo konkreettisempiin edistyksiin. Isoin lapsista vietti penkkareitaan, ja me aikuiset päästiin pikkupoikien kanssa irtaantumaan pienelle visiitille Tukholmaan. 



Maaliskuussa raksalla koettiin pohjamaalin ihme, eli kipsilevyjen ruskea pinta oli enää muisto vain, ja talo alkoi ensimmäisen kerran tuntua siltä että siitä tulee vielä joskus oikeasti koti. Kevään lasten syntymäpäiviä juhlittiin vielä vanhassa kodissa. Raksalla päästiin aloittamaan ulkorakennuksen rakentaminen rungon pystytyksellä.


Huhtikuussa oli raksalla niin kiihkeä vaihe, että koko kuukaudesta on vain muutama valokuva. Ei vain ehtinyt. Tai jaksanut.



Toukokuussa ihailtiin kirsikankukkia, ommeltiin juhlavaatetta, opeteltiin peltikaton tekoa, tasoitettiin takkaa ja järjesteltiin ylioppilasjuhlat. Ihan vaan tuossa toisella kädellä... Heh. Todellisuudessa alettiin olla jo aivan piipussa.


Kesäkuu oli suurten tunteiden vuoristorataa. Pakattiin kotia raivoisasti laatikoihin, siivottiin kynnet verillä vanhaa kotia, yöt viimeisteltiin vielä viimeisiä puutteita sekä vanhassa että uudessa kodissa, ja lopulta kuin ihmeen kaupalla saimme ison perheen muuton toiseen kaupunkiin hoidettua. Vanhan kodin ja puutarhan hyvästely oli vaikeaa. Yksi iso osio elämästämme sai lopullisen päätöksensä kun ensimmäisestä itserakennetusta talosta painettiin ovi viimeisen kerran kiinni. Onni uudesta kodista auttoi silti unohtamaan murheet ja ikävät asiat joita muuttoon liityi, ja katse oli luottavaisena tulevaisuudessa.



Heinäkuussa yritettiin toipua juhlista ja muutosta sekä saada tavaroita paikoilleen. Vain parin viikon asumisen jälkeen uudessa talossamme ilmeni kuitenkin vesivahinko. Lattian ja seinän purku ja kuivurit olivat kyllä ihan viimeinen asia jota halusimme heti muuton jälkeen kodissamme nähdä! Pakoilimme sisätilojen kuumuutta pihatöissä, minä maalasin talon (!) ja levitimme pihalle 36 tonnia multaa. En ole ollut vuosiin yhtä hyvässä kunnossa kuin tämän kuntokuurin jälkeen :-D



Elokuussa iso tytär pääsi ripille, ja taas juhlittiin. Kuivurit oli saatu onneksi juuri ennen juhlia sammutettua mutta kaaos oli vielä jäljellä. Juhlien jälkeen asennettiin pihalle betoniset kukkamuurit ja siirtonurmi, sekä korjattiin sisällä vesivahingon jälkiä. Pienemmistä lapsista isoin aloitti ekan luokan ja seuraavakin eskarin. Perheeseen tuli myös uusi jäsen, pieni Molli-kisu joka oli tosin tuossa vaiheessa vielä Elli :-D


Syyskuussa isäpuoleni hitsasi meille ison ruokapöydän rungon, ja teetimme siihen koivuvanerisen kannen naapurissa sijaitsevalla puusepänverstaalla. Takkaan saatiin ensimmäiset tulet, ja meillä oli vihdoin aikaa taas alkaa laittelemaan kotia asutumman näköiseksi. Kaikkien muuttojen ja juhlien jälkeen alkoi raksan jälkeinen väsymys todella iskeä päälle.


Lokakuussa syötiin taas kakkua, kun kolmella pojista oli syntymäpäivät, 2v, 6v ja 19v <3. Ruska oli kaunis, ja omalla pihallakin siitä päästiin jo hieman nauttimaan, kun olin saanut kesän mittaan istutettua suurimman osan puista ja pensaista. Talon viimeistely jatkui yhä ja varasto eteni hyvin pienin askelin taustalla. Mies jäi kotiin töiden loputtua ja esikoinen muutti pois kotoa omilleen.



Marraskuussa innostuin taas diy-puuhista. Joulukin alkoi jo pikkuisen hiipiä kotiin kukkien muodossa. Ekaluokkalaiselle laitettiin huone esikoiselta tyhjäksi jääneeseen huoneeseen.



Joulukuussa valmistauduttiin ensimmäiseen kotona vietettyyn jouluumme ikinä, aiempien isovanhempien luona vietettyjen joulujen jälkeen. Hankittiin iso kuusi, uusi matto (x2) ja juhlittiin miehen saamaa uutta työpaikkaa. Suunniteltiin leipomuksia ja kärsittiin turhan paljon joulukiireistä. Joulupukin käytyä on todettava, että olipahan pitkä vuosi! Vaan kuten todettua, olemme yhä hengissä ja naimisissa eli tavoite on siltä osin täyttynyt <3 

En edes uskalla ajatella mitä ensi vuosi tuo tullessaan, tavallaan toivoisin että se olisi oikein tylsä ja yllätyksetön mutta toisaalta itseni tuntien en sellaistakaan pitkään jaksaisi. Joten tervetuloa vaan 2016, pystytkö pistämään edeltäjääsi paremmaksi? :-D


Edellisten vuosien koosteita on nähtävänä täällä 2014, 2013, 2012 ja 2011. Johan tässä on pitkä siivu elämää tallennettukin blogin lehdille!

21 kommenttia

  1. Kiitos sulle ihanasta blogista <3

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuollaisen vuoden jälkeen saa olla vähän väsy, ihan luvan kanssa.
    Mutta, mutta! On teillä niin hieno joulukuusen paikka, että pelkästään sen vuoksi varmasti kaikki työ ja vaiva kannatti. Hyvää uutta vuotta teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, ihan vaan jo kuusen paikan takia jäädään kyllä plussalle :-) Taitaa olla niin, että elämässä tulee näitä ruuhkaisempia aikoja kun kaikki tapahtuu yhtäaikaa, ehkä nyt on sitten pitkään vähän rauhallisempaa?

      Poista
  3. Tänään juurikin instassa ihastelin teidän kotianne, on kyllä upea ja vuoteennekin on mahtunut tunteita laidasta laitaan. Kohti ensi vuotta siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Sanna :-) Jotenkin sitä itse sokeutuu kaikelle mitä ympärillä on, vaikka on itse suunniteltu koti ja tehty sen mukainen mistä itse on haaveillut, niin silti pitäisi jotenkin useammin ihan pysähtyä ja katsoa että tajuaisi mitä ollaan saatu aikaan. Että nyt me asutaan täällä ihan oikeasti. Uskon että väsymyksen vähän väistyessä alkaa vasta kunnolla tajuamaan tämän vuoden lopputuloksia :-)

      Poista
  4. Huh, onpas ollut mieletön vuosi. Aloin seurailla blogiasi vasta hiljattain, joten tämä kertauspostaus oli tosi mukavaa luettavaa. Sulla on niin ihanan värikkäät kuvat! Toivottavasti vuosi 2016 tuo elämäänne kaivattua seesteisyyttä ja ihania hetkiä tyrmäävän upeassa kodissanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Suvi! Meillä oli vanha koti oikein todella värikäs, aika hyvin huomaa miten tyyli on pikkuhiljaa vuosien aikana muuttunut kun näitä vuosikatsauksiakin selaa. Nykyään on jo siihen verrattuna aika paljon hillitympää, vaikka kai meillä vielä vähän värejäkin löytyy. Instassa tosin yksi pidempiaikanen lukija juuri taannoin kyseli että mihin meidän värit on kadonneet :-D Mutta aikansa kutakin, luulen että ensi vuonna saadaan tosiaan jotakin ihan muuta ihanaa kun tämä kotiasia alkaa olla nyt aika hyvällä mallilla :-)

      Poista
  5. ...ja että tuon kaiken lisäksi pystyt vielä ylläpitämään blogia!!? En tajua.
    Miten usein ehditte miehen kanssa istahtamaan ja jutella? Kysyy mielenkiinnolla nimim. "Vain 3 lasta ja talo eikä ehdi mitään!" :)

    Jessy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Tämä on minun harrastus (tai itseasiassa näitä blogejahan on kolme...) ja kyllähän harrastuksille aina joku rako löytyy. Kuvaan silloin kun ehdin ja on kuvattavaa, käsittelen kuvat ehkä joku toinen päivä/illalla, teen postauksen sitten kun kolmas vapaa rako vapautuu. Pieninä pätkinä, harvemmin ehdin yhdeltä istumalta blogia päivittääkään. Ja kyllähän me miehen kanssa toisinaan nähdään, vaikka kieltämättä voisihan sitä kahdenkeskistä aikaa ehkä enemmänkin olla... :-D

      Poista
  6. Huima vuosi takana. Kiitos ihanasta koosteesta ja mahtavaa tulevaa vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä ollut kyllä aikamoinen, ruuhkavuosi voisi melkein olla osuva nimitys? Kiitos, ja samaa toivotan teille! Toivottavasti jaksatte vielä loppusuorankin painaa raksalla <3

      Poista
  7. Itse olen seurannut blogiasi jo pitkään (kun vinkkasit lokavauvoissa joskus...) huono vaan kommentoimaan.
    Olen minäkin huomannut värien häviämisen tässä uudessa talossa, mutta jotenkin ne sopi siihen vanhaan taloon kaikkinensa paremmin. Huvikumpu. :) En tarkoita kuitenkaan että täällä ei voisi olla, mutta nykyinen määrä on tänne sopiva. Ja aina se asukkaan oma makukin muuttuu. Mutta lastenhuoneita et ole tänne paljoa kuvannut, siellä värit on varmaan vieläkin valloillaan? Ihailin jo ed taloanne, tätä vielä enemmän ;)
    Mutta melkoinen vuosi teillä on takana! Todellakin voitte tuulettaa ja hihkua onnesta miehenne kanssa!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa, lastenhuonessa on värikkäämpää yhä :-) Ne on vaan olleet jotenkin tosi kesken ja muutostilassa, tai sitten vaan aina niin sotkuiset ettei ole tosiaan tullut niitä paljon kuvattua :-D Toinen paikka missä on edelleen väriä on meidän kodinhoitohuone, siellä on kirkkaan keltaiset kaapinovetkin! Ja tosiaan vanhassa talossa oli enemmän sellaista vanhan talon tunnelmaa vaikka uusi olikin, ja sinne ne värit sopi paremmin. Täällä on niin eri tyylistä että ihan automaattisestikin on tullut karsittua värejä. Tätä tyyliähän me haluttiin kun taloa suunniteltiin, vähän se on kai niinkin että aikansa kutakin, ja nyt oli tälläinen fiilis kodin suhteen. Onhan tässä mennyt monta vuotta välissä, niin tyyli muuttuu :-)
      Vuosi oli tosiaan melkoinen, ja olen ihan aidosti iloinen että se alkaa olla ohi <3

      Poista
  8. Huh huh, hengästyttää ihan lukiessakin! Olet sä kyllä melkoinen emäntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanottua, me vähän etukäteen epältiin itsekin että onko tuosta mahdollista selvitä :-D Mutta vielä eukossa henki pihisee!

      Poista
  9. Huh huh, aika sissejä olette! Kiitos, että jaksat vielä kaiken lisäksi blogiakin päivittää, instaa seuraan päivittäin. ☺ Olen syksyllä vasta löytänyt blogisi - ja muistan aina, että voitin Habitare-liput täältä ☺Teillä on tosi tyylikäs koti, kovasti viherkasvejakin, mistä pidän. Onnellista uutta vuotta! t. Merja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että on muitakin kasvien ystäviä :-) Minulla on ollut niitä ihan aina, siis jo nuorena kotikotona oli oma huone niitä ihan täynnä. Nythän kasvit on ihan kovasti muodissakin, eli kannatti odottaa parikymmentä vuotta niin onkin yhtäkkiä ihan trendikäs :-D
      Kiitos samoin, hyvää uutta vuotta sinullekin Merja!

      Poista
  10. Wau mikä vuosi! Täynnä isoja tapahtumia ja elämää. Kiitos inspiroivasta koosteesta ja rutkasti onnea uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, näin koostettuna sen itsekin tajuaa kuinka paljon vuoteen mahtuikaan! Ihanaa uutta vuotta sinullekin Marika :-)

      Poista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!