Selma




Kävipä niin onnekkaasti, että voitin Instagramissa arvonnasta Sessakin lampun. Saanko esitellä, hän on Selma. Selma on paikallinen tyttö, valmistettu ihan oikeasti täällä Porvoossa pienellä keramiikkatehtalla. Sessak on myös paikallinen firma. Aika hauska sattuma! Kupu on posliinia, ja niin kaunis! Pyöreiden muotojensa kanssa Selma sopii tuonne meidän makkariin hyvin, sinne on alkanut kuin varkain kehkeytymään hieman palloteemaa. Ettei nyt menisi yli kuitenkaan... No, lampun verran olkoon nyt vielä pyöreitä kulmia :-D 

Sängyn takana oleva seinä kaipaa vielä jotakin tauluja, mutta koska sopivaa ei ole löytynyt. jään odottelemaan. Muutenkin tuon huoneen sisustus on vielä aika vaiheessa, sinne on vain kannettu kaikkea mahdollista romua säilytykseen. Makuuhuone on siis meillä tilapäinen varasto, koetan aina ummistaa silmäni jo ennenkuin astun illalla huoneeseen. Kuvista sitä ei huomaa, mutta tuolla on oikeasti kymmenittäin pahvilaatikoita jotka odottavat ulkovaraston valmistumista. Kankaita, matto, äitiyspakkauslaatikoita jne... Oli hieman haastellista rajata kuvat niin etteivät laatikot ja iso tilapäinen lundiahylly näy. Ehkäpä ne siitä vielä joskus katoaa, tänään kävin jo saumailemassa varastossa seiniä eli jonkunlaista toivoa vielä on.

Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!


Kierrätysreppu ja taidearvonnan voittaja




Saimme Kotopirkot-ryhmän kanssa haasteen Taitokeskuksilta, jossa tuli kehitellä tuotteita aiheilla #retkellä #yhteiseloa ja #ulkoilmassa. Materiaalina haasteen tuotteissa tuli käyttää Green Craft-kierrätyshuopaa. Aiempia ompelutöitäni nähneet tietävätkin jo, että ompelen enimmäkseen kierrätysmateriaaleista ja siksi tämä entuudestaan tuntematon materiaali olikin tosi kiinnostava tuttavuus. Se tehdään nimittäin vanhoista neulevaatteista, ja vieläpä Suomessa Dafecor Oy:n toimesta! 

Retkillä on mukava käydä, lapsetkin innostuvat niistä aina. Toisaalta yksinkin on joskus todella mukava irrottautua hetkeksi kotoa. Kohteen ei tarvitse olla edes kovin kummoinen, joskus riittää ihan vaikka takapihan iso kivi ja heti maistuu kahvikin paremmalle :-) Retkillä tärkeintähän on tietysti eväät, ja oli loogista että päädyinkin tekemään haasteeseen vastauksena repun. Sinne sujahtavat kätevästi termospullo, eväät ja vaikka kamerakin. Repussa on haettu vähän Fjällräven-reppujen muotoa. Osien mitat otin tästä löytämästäni ohjeesta, muutoin sovelsin omiani :-D Sattumoisin minulta löytyi ompelutarvikkeista yhden vanhan hajonneen repun vetoketju ja kiristysnyörit jotka olin kaukaa viisaana purkanut repusta irti ennen sen päätymistä roskiin. Nyt ne saivat uuden elämän, eli reppu on tosiaan yläosan nepparia lukuunottamatta kokonaan kierrätysmateriaaleista tehty :-)

Helmikuussa on muuten hyvä tilaisuus päästä vanhoista tai rikkinäisistä neuleusta eroon kestävällä tavalla, kun Taitokeskukset ja Dafecor järjestävät neulekeräyksen. Lisätietoa ja keräyspaikkakunnat löytyvät täältä.




Blogin synttäriarvonta on myös saatu suoritettua lasten avustuksella. Kiitos todella paljon kaikille kommentoijille, terveisenne on luettu kiitollisena <3 Voittaja on nimimerkki Teea-Meiän kaksfooninkinen, paljon onnea! Sinulle on laitettu sähköpostia :-)

Styleroomin esittelyssä


Onko Styleroom teille tuttu? Liityin sinne heti, kun sen suomalainen sivusto avattiin eli jo melkein pari vuotta sitten. Siellä on ideana siis jakaa kuvia, joista myös toiset saavat inspiraatiota. Toki tänä päivänä kauniita kuvia tulee vastaan vähän joka tuutista, mutta Styleroom on siitä erilainen, että siellä on tehty hakeminen todella näppäräksi erilaisten hakusanojen avulla. Vähän niinkuin instagram, mutta laajempi. Ja vähän niinkuin blogit, mutta pysyvämpi. Eli jos haluaa nähdä vaikka meidän kodin keittiön kuvia, joutuu täällä blogissa selaamaan postauksia pitkälle taaksepäin, ja hakemaan kenties tunnisteilla mutta silloinkin saa esille kuvia vain postaus kerrallaan. Styleroomissa minulla on taas oma kansio keittiökuville, josta saa yhdellä silmäyksellä paremman kokonaiskuvan. Kannattaa tutustua.

Taannoin sain sieltä muutaman haastattelukysymyksen, ja vastaukset on nyt luettavissa Styleroomin blogista, täältä (kliks!). Jäsenesittelyyn toivottiin myös kuvaa minusta, ja ai että. Jos sanon, että kammoni kameran edessä olemista kohtaan ei ole ihan lievä, niin ymmärrätte ehkä tuon kuvissa näkyvän väkinäisen hymyni :-D


Vielä on pari päivää osallistua tauluarvontaan, hopihopi jos ette ole sitä vielä tehneet! 

Lastenhuoneen perusmeininki








Kuten jo aiemmassa arkikuva-postauksessani totesin, nykyään on usein hyväksyttävä se, että mikäli mielin kuvata kotona, on kuvattava vaikka olisi epäjärjestystäkin. Tämä pätee varsinkin lastenhuoneisiin, joko on lähetettävä lapset viikonlopuksi mummolaan, siivottava huone ja otettava kuvat äkkiä ennen lasten paluuta, tai sitten vain annettava elämän näkyä :-) Ylläolevissa kuvissa ei tilanne ole todellakaan pahimmasta päästä, tasojen päällyset kuitenkin näkyvät eivätkä ole peittyneet keskeneräisiin pikkulegoteoksiin, paperiaskartelujen silppuun, pinneihin, pompuloihin, jne. Sängyt ovat petaamatta, mutta niin ne ovat aina, meillä kun ei tällä hetkellä ole olemassakaan mitään päiväpeittoja lasten sänkyihin. Ja vaikka olisi, epäilen vahvasti että ne jäisi usein aamuisin silti petaamatta :-D Hankitalistalla ne kuitenkin ovat! Nykyään huoneessa nukkuu kolme nuorinta lasta, herra P sai oman huoneen esikoisen muutettua opiskelemaan (sitä huonetta ei voi kuvata oikeasti koskaan :-D). Onneksi pienten huoneessa mahtuu silti vielä leikkimäänkin, vaikka seinustat aika täynnä kalusteita ovatkin. Iso komerorivi imaisee paljon leluja, vaatteita ja kirjoja sisäänsä, ja helpottaa siltäosin siivoamista huomattavasti. Huoneeseen on verhotanko ja verhokangaskin hankittuna, nyt pitäisi taas vain aktivoitua porailemaan ja ompelemaan :-D

Olen täällä aivan häkeltyneenä lukenut kommenttejanne arvontapostaukseen (kliksis), kiitos jo nyt kaikille! Ainahan sitä palautetta on mukava saada, ja varsinkin se on ilahduttavaa kuulla että olette viihtyneet blogini parissa <3 Jatketaan siis kenties samaan malliin, mutta osallistukaa toki vielä taidearvontaan jos ette ole vielä ehtineet sitä tehdä! Ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille, teitäkin on tullut mukaan ilahduttavan paljon :-)

Blogi 5v ja upea taidearvonta





Koivuja. Niihin kiteytyy paljon meidän kodeistamme. Jo ensimmäisessä ostamassamme asunnossa hurmasi iso vanha koivu joka hallitsi pientä rivitalopihaa. Raskaana ollessani muistan makailleeni mielelläni ja lääkärin määräyksestäkin (se oli herra P, ehdin siis makailla kun ei ollut kuin isoja lapsia ennestään) sängyllä ja katselleeni tuulessa heiluvia koivun oksia ja aurinkoa joka pilkahteli oksien välistä. Koivusta tuli minulle melkein kuin ystävä joka kuuntelee. Sittemmin kodit ovat vaihtuneet, mutta koivut ovat pysytelleet maisemassa. Näiden kahden taloprojektin tontit ovat molemmat valikoituneet ainakin osittain ikkunanäkymiin sijoittuvien koivujen perusteella. Minulla oli jopa hääpukunani koivunlehtikuvioinen vihreä puku, ja sormuksessani koivunlehti kulkee ikuisesti mukana kiven muodossa. Koivut muistuttavat minua siis myös tuosta tärkeästä päivästä ja rakkaudesta. Pitkä aasinsilta, mutta tätä taustaa vasten ymmärrätte ehkä sielunmaisemaani ja kiintymystäni koivuihin hieman paremmin? Olen avannut muutenkin elämäämme, kotejamme ja niiden kauniimpia puolia täällä blogissa jo hurjan pitkään, viisi vuotta! Ensimmäiset pari kuukautta julkaisin blogia Vuodatus-sivuston kautta, mutta sittemmin täällä bloggerissa. Viisi vuotta on yllättävän pitkä aika elämästä, enkä oikein osaa enää ajatella että blogi ei jollain lailla kuuluisi elämääni. Kenties tämä on luonteva jatkumo lapsena ja nuorena ahkerasti täyttämilleni päiväkirjoille? Blogin kautta olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin, ja saanut kaivattua seuraa välillä aika yksinäiseenkin kotiäidin elämään. Kiitos siis teille kaikille, ihan jokaiselle kommentoijalle ja lukijalle <3

Kun tätä taloa vasta rakennettiin, törmäsin instagramin kautta *Keltainen Keinutuoli-taiteilija Virpi Mäkisen (kliks) tekemiin koivutauluihin, ja oli heti selvää että tuollainen tulee meille. Ja niin kävikin. Virpi maalasi myös ison akustiikkataulumme jonka joutsenten siipien alla elämme päiviemme ilot ja surut. Nyt, kun blogi täyttää vuosia, sain ihan huikean tilaisuuden tarjota teille lukijoillekin mahdollisuutta saada Virpin taidetta kotiinne! Arvonnan voittajalla on mahdollisuus valita joko kahdesta valmiista teoksesta, tai vaihtoehtoisesti ottaa 100e lahjakortti jolla voi joko teettää 20cmx50cm taulun omalla aiheella tai käyttää lahjakortin osana jonkun isomman teoksen hintaa.


Tässä vaihtoehdot, joista arvonnan voittaja saa siis valita yhden:


Vaihtoehto 1.
Koko 20x50cm Kuva:Virpi Mäkinen

Vaihtoehto 2.
Koko 20x50cm Kuva:Virpi Mäkinen

Vaihtoehto 3.
Lahjakortti 100e.



Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Olisi mukava kuulla vaikkapa kehitysehdotuksia blogin aiheisiin, terveisiä, ruusuja tai risuja :-) Kerro lisäksi minkä vaihtoehdoista haluaisit mikäli voitto osuu kohdallesi. Toisen arvan saat, jos tykkäät blogin facebook-sivusta tai olet kirjautunut lukija sivupalkin Google-lukijaraadissa (voit liittyvä myös arvonnan aikana). Kerro monellako arvalla osallistut, ja jätä myös yhteystietosi jos sitä ei nimimerkkisi takaa ole helposti selvitettävissä.

Arvonta päättyy keskiviikkona 27.1.2016 klo 21.30.
Arvonta on päättynyt, voittaja ilmoitetaan torstaina 28.1!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, ja onnea arvontaan!

Eka pitkä viikko







Tämä vuoden ensimmäinen kokonainen viikko ilman arkea katkaisevia vapaapäiviä on vihdoin perjantaissa. Rehellisyyden nimissä pakko sanoa, että oli kyllä todellakin pitkä viikko. Miehellä oli pitkiä päiviä, ja se yhdistettynä omaan väsymykseeni on aika tehokas yhtälö. Alkaa pinna ja tunnelma kiristyä. Vaan onneksi viikonloput on tehokasta parisuhteen pelastamisaikaa, johan sekin auttaa että ylipäätään tapaa toista, silloin on jotenkin paljon helpompi kommunikoida! :-D

Omaa pinnaani kiristää lisäksi työ. Tai siis sen puute. Haluaisin todella kovasti jo tekemään "jotakin", mutta työhakemuksiini on ollut hyvin yksiselitteinen vastauslinja: kukaan ei vastaa yhtään mitään. Ei siis mitään. Edes se "valintamme ei valitettavasti osunut nyt sinuun..." olisi kiva? Selkeästi teen jotakin väärin ja kirjoitan hakemukset huonosti? Toisaalta kun on ollut näinkin kauan kotona, on työkokemusta pakostikin ehtinyt kertyä aika vähän. Ja kaipa se on se kokemus jolla sinne töihin pääsee? No, on minulla sentään lapsia, jos pitää valita työkokemuksen tai heidän välillä niin ei ole vaikea valinta <3 En kuitenkaan olisi ihan vielä valmis eläkeläiseksi, niin kyllä tässä nyt jotakin olisi keksittävä, ja äkkiä. Suoraan sanottuna pää leviää kohta kotona. Erästä koulua tässä mietiskelen, mutta sekin on pääasiassa etäopetusta, niin tavallaan siitäkään ei tule suoraan apua tähän ulkomaailman kaipuuseeni. No, katsellaan! Mutta siis, jos siellä ruudun takana joku kaipaa tehokasta ja käsistään kätevää työntekijää, niin tiedätte mistä minut löytää ;-)

Tämmöinen valitusvirsi tälläkertaa, pahoitteluni :-D Jotta jotain hyvääkin, niin ensi viikolla blogini täyttää vuosia, ja sen kunniaksi on tulossa tosi upea arvonta. Pysykäähän taiteen ystävät kuulolla!

Nyt sitä viikonloppua, kiitos <3

Koko talven lumet kerralla






Säämiehet osasi asiansa, kun tiesivät kertoa jo etukäteen että tänään saadaan lunta koko talven edestä. Ja nyt sitä sitten tosiaan on! Autoa sai kaivaa kinoksesta oikein tosissaan, noin parikymmentä senttiä oli kertynyt yön ja aamun aikana senkin päälle lunta. Taidan nauttia jo kylähullun maineesta (ainakin edellisen kodin huudeilla) kun olin aina ihan innoissani raapimassa lumitöitä jos pikkuisenkin oli jotakin kolattavaa :-D Ja nyt pääsin siis ensimmäisen kerran tänä talvena kolan varteen, ah! Kivaa se oli, mutta joulusuklaalla pyöristetty emäntä on kyllä selkeästi taas kuntokuurin tarpeessa. Hikihän siinä tulee, mutta hyvä vaan!

Pienenä huonona puolena lumentulossa on varaston puutteessa terassilla säilytettävien rattaiden kohtalo. Ne näyttävät hautautuvan lumeen, ja suojana ollut peitekin oli lentänyt tuulessa matkoihinsa. Vaan eipä auta surkutella, joko on otettava tuo kovan onnen mörskä keskeneräisenä käyttöön (jolloin käy kuten viimeksi, eli sen rakentaminen pysähtyy tasan siihen seuraaviksi viideksi vuodeksi) tai sitten vaan kehiteltävä jokun kestävämpi suojus kärryille? Onneksi tuo on toistaiseksi pakkaslunta jonka saa puisteltua pois. Tekisi mieli purnata ja vetäistä itkupotkuraivarit tuon varaston takia, mutta ehkä ennemmin liityn lumentuijottelijoiden joukkoon, ja menen ihailemaan kauniita näkymiä ikkunasta. Tai työntelemään vähän kolaa :-D

Tälläisellä säällä olen entistä iloisempi noista meidän maisemaikkunoista, on tuo lumi niin nättiä! Viimeviikkoset tulppaanit ihastuttavat myös edelleen väriloistollaan, nuo on kyllä niin lempikukkiani, kauniita ja kestäviä <3

Henkinen kevät


Miehen eilen minulle tuoma värikäs tulppanikimppu sai jotakin mielessäni syttymään. Ihan kertakaikkiaan aloin nyt odottaa kevättä! Vastahan tässä toivottiin että talvi alkaisi, mutta nyt minä mietin vain kukkapenkkejä ja pihan laittoa ja kasvimaata ja esikasvatusta ja ja...

Meillä on lähikaupan viereen tullut uusi vanhan tavaran kauppa, ja hyödynsin eilen tilaisuuden kun tarpeeksi lääkittynä jaksoin käväistä kaupassa, niin pitihän sekin puoti kurkata taas läpi. Sieltä tuli mukaan neljä paria ihania tulppaanikuppeja, ja keltaisia tottakai :-) Lisäksi kaksi paksua puutarhakirjaa, joihin ajattelinkin uppoutua lähipäivinä oikein antaumuksella.

Vaikuttaisi siltä, että pahin väriähkyni alkaa olla ohi, ja nyt saa taas värejäkin näkyä kodissa. Ei tässä nyt ehkä ihan edellisen kodin ilotulitukseen asti mennä, mutta josko jonkinlainen sopiva keskitie tälläkertaa? Tarpeeksi mustavalkoista taustaksi, ja sitten noita värejä vähän kauden ja fiiliksen mukaan siihen rinnalle? Vaikka Pantonen uudet vuoden värit ei ihan oma juttuni olekaan, on tuo pinkki yllättävän kiva ja raikas väri pieninä ripauksina :-)

Arkinen kuvakierros kotona



















Monta viikkoa flunssaisten lasten hoitoa teki tehtävänsä, ja sain lenssun itsekin. Äh. Kotona lattiat peittyvät roskiin ja pöydät pölyyn. Lastenhuoneessa lattia lainehtii leluja ja eilisiä vaatteita. Sängyt on petaamatta ja likapyykkilaatikko ei mene enää kiinni. Kissan olen sentään muistanut ruokkia, mutta kiitokseksi sekin kusaisi lattialle. Aamupäivällä kun koululainen ja eskari olivat reissuillaan, ja pienimmät kaksi yhä flunssaista anelivat piirrettyjä oli hetkeni koittanut. Vaan ei, imurin ja rätin sijaan tartuinkin kameraan, laitoin siihen vähän kapoisammin katsovan eli armollisemman linssin, ja lähdin kiertämään kotia.

Kierroksen jälkeen totesin, että olkoot. Siivoan sitten joskus, nyt menen laittamaan takkaan tulet. Lämpömittari näytti aamulla -30, sen jälkeen en ole uskaltanut katsoa. Äskeinen eskarilaisen hakureissu ehti syväjäädyttää selluliitit, eli joudun luultavasti istumaan takan edessa loppuillan. Harmi :-D

Mukavaa viikonloppua!