Pienet hetket


 Olen törmännyt usein tilanteisiin jotka ovat saaneet ajattelemaan elämän koostumusta aivan pienistä hetkistä. Aika on siis pikkuruisia hetkiä jonossa, runollisesti kuin helminauha. Näissä pienissä hetkissä teemme jatkuvasti pieniä ja isoja päätöksiä, asiaan sen enempää paneutumatta. Menen tätä kautta, otan tätä leipää kaupasta, pesenkin pyykit vasta myöhemmin jne. Pieniä valintoja. Ja niitä isoja myös, jotka saattavat vain tuntua pieniltä, mutta seuraukset voivat olla todella suuria.

Tänään kohtasin taas yhden tälläisen hetken.  Oma hetkeni tapahtui liikenteessä, joka onkin otollisinta maaperää näillä aivan pienen hetken ratkaisuille joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Ajoin pikkutietä autolla, ja näin jo kaukaa nuoren pojan valkoisen kepin kanssa odottamassa tien yli pääsyä. Olen nähnyt saman pojan ennenkin, ja olen huomannut kuinka hienosti hän kuuntelee autojen äänistä koska voi ylittää. Pysähdyin, tottakai, ja jäin noin pari metriä kauemmas suojatiestä kuin normaalisti, koska poika ei aina ylitä tietä aivan suoraan. Lisäksi hän tarvitsee sivusuunnassa tilaa koska heiluttaa keppiään edestakaisin ja näin hahmottaa ympäristöään. 

 No, perässäni ajanut auto teki oman "pikku ratkaisunsa", painoi kaasua, ja lähti ohittamaan minua. Siis keskellä taajamaa, neljänkympin alueella, kun annoin tietä jalankulkijalle. En voinut uskoa silmiäni, ja painoin tietysti töötin pohjaan. Auto pysähtyi rinnalleni, ja kuljettaja sai minulta niin pahaa silmää ettei ole varmaan koskaan moista nähnyt.  Toivottavasti ukko kertaa mielessään vielä illalla nukkumaan mennessäänkin liikennesääntöjä.


Minä haluan pyytää anteeksi sinulta, nuori poika joka hahmotat maailmaasi kuuntelemalla. En töötännyt sinulle, en hoputtanut sinua kulkemaan tien yli nopeammin. Vaikka tiedän että kuulosi on hyvä, en usko että tätä tilannetta pystyit kuvittelemaan edes mielikuvituksellasi. Eihän kukaan ole oikeasti noin törppö kuin tämä armas kanssa-autoilija. Toivon sinulle jatkossa suojelusenkelin mukaasi näihin tienylityksiisi, taidat tarvita niitä, vaikka hienosti pärjäätkin.

3 kommenttia

  1. Toivotaan että ohittajakuski pelästyi sen verran itsekin että tästä lähtien ajelee valppaammin!! >:( Nuo on pahoja tilanteita juuri nuo suojatien eteen pysähtyneet/pysäköineet. Kaikki vaan painelee ohitse.
    Itselle on myös sattunut niin että hetken lumipyryssä mietin, ajanko kaupungin kautta koska on niin huono keli, vai menenkö 'isotietä' niinkuin yleensä. Käännyin isolletielle siksi että ajattelin lumipyryn hiljentäneen liikennettä siellä. Matkalla jouduin väistämään omalle kaistalleni ajautunutta linja-autoa, perääni rysäytti pakettiauto. Auto lunastukseen. Itse en vahingoittunut, sen jälkeen olen aina luottanut intuitiooni. Miksi en lähtenyt kaupungin kautta vaikka joku ääni niin minulle sanoi. Toki voi aina jossitella mutta jos joltain tuntuu niin niin on toimittava, se vähentää myöhempää jossittelua =D

    VastaaPoista
  2. Toivon tosiaan että kuski muistaa töppäilynsä ikuisesti! Onneksi sinä huomasit sen ajoissa, ettei pojalle käynyt huonosti!!!!

    Sinä olit tällä kertaa pojan suojelusenkeli :)

    VastaaPoista
  3. Anunanu, se onkin valitettavan yleistä, että jos on kaksi kaistaa, niin toiselta painellaan ohi vaikka toinen antaa tietä. Tässä tapauksessa oli kuitenkin vain yksi kaista, ja ukko lähti ihan "oikeaan" ohitukseen! Lisäksi suojatien kohdalla oli vielä keskellä tietä liikenteenjakaja, eli ukon olisi pitänyt joko sulloa siitä liikenteenjakajan ja mun auton keulan välisestä raosta, tai kiertää liikenteenjakaja väärältä puolelta. Mä en vielä tänäänkään ole keksinyt että millä hiton logiikalla se meinasi että siinä voi ohitta??!

    VastaaPoista

Kysy, kommentoi, ehdota, höpise. Kommentit ilahduttavat aina!