Saanko esitellä: urhean haasteeseen tarttumisen, rohkean ompelukoneen selättämisen ja yön pimeiden tuntien tuotos, joulukalenteri! Voitonriemu kalenterin valmistuessa oli niin valtaisa, että tiedustelin jo mieheltäkin sattuuko hän tietämään, voiko ylpeydestä oikeasti haljeta? Kalenteri on toki tekijänsä näköinen, hieman vinksivonksin eikä suinkaan täydellinen, mutta silti aivan itse tehty. Ja ihan eka ompelutyö. Eikä ainakaan ylpistyneen tekijänsä mielestä kalpene kovinkaan paljoa alkuperäiselle innoittajalleen, Marimekon Isolan joulukalenterille. Kankaina käytin kaappiin kertyneitä aarteita, äitini ja isoäitini vanhoja verhoja, sekä muita sekalaisia tilkkusia. Kaksi pöytäliinaakin uhrasin hyvän asian puolesta. Ainoastaan taustakankaan ja yksivärisen punaisen, sekä numeroiden huopakankaan kävin vartavasten ostamassa. Ylä- ja alareunaan tarvittu pyöreä puukeppikin löytyi varaston uumenista.
Komerossa on odottamassa jo pussillinen pikkuyllätyksiä joita kalenterin taskuihin aina iltahämärissä sujautellaan neljän piltin aamulla löydettäviksi. Äitiä taitaa jännittää enemmän kuin lapsosia tämän kalenterin avaaminen!
Mukavaa ensimmäistä adventtia kaikille, kohta päästään jo availemaan luukkuja :-)
Kalenteri on tosi kaunis. Kelpais meijänkin seinälle :)
VastaaPoistaOi miten iloinen kalenteri - ihania tilkkutaskuja täynnä!
VastaaPoistaMeillä K haluaisi myös "yllätyskalenterin", mutta "tonttu" ei ole jaksanut hankkia yllätyksiä, joten joutuu tyytymään suklaaseen...
Hieno!!! Vinksinvonksin sen kuuluukin olla, ja ihania kankaita tulvillaan! :)
VastaaPoistaMäähän tiesin että sinun versiosi on hieno! Hienompi kuin se alkuperäinen! Iso peukku :)
VastaaPoistaTosi hieno! - Helena
VastaaPoista