Neljän sukupolven mekkoprojekti

Täällä on käyty muutamana iltana ja yönä suuri taistelu. Tantereena meidän keittiönpöytä. Vastakkain olivat ihan normaali Ottobren (3/2012) mekko-ohje, ja minun älynystyräni. Nyt voin julistaa itselleni jonkinlaisen työvoiton.

Tällä kankaalla on ollut pitkä matka meidän neitimme mekoksi. Vaadittiin neljä sukupolvea naisia, ja yli viisikymmentä vuotta, ennekuin aika oli kypsä. Kankaan on ostanut minun isoäitini aikoinaan, tarkoituksenaan tehdä siitä mekko äidilleni kun tämä oli pieni tyttö. Jostakin syystä mekko jäi kuitenkin valmistumatta ja kangas unohtui isoäitini kätköihin. Äitini kasvoi, sai minut, minä kasvoin, sain monta lasta, ja viimein, yli kolmekymppisenä sain kipinän opetella ompelemaan. Tällöin sain isoäidiltä kasan ompeluohjeita, kankaita ja muuta tarpeistoa joiden joukossa siis tämäkin kangas oli. Ja kun meidän perheeseen viimein syntyi taas tyttölapsi, oli mekolle oikea aika koittanut.

Valitettavasti tämän ompelijan taidot ovat vielä hieman vajavaiset, ja hetkittäin kadutti että käytin kankaan jo nyt. Olisi ehkä pitänyt vielä harjoitella vähemmän tärkeillä kankailla... Toisaalta, olisi voinut käydä niin että kangas olisi unohtunut vielä seuraaviksikin viideksikymmeneksi vuodeksi, eli tulipahan nyt tehtyä! Ja pahimmat puutteet mekossa ovat sisäpuolen viimeistelyissä, joten kyllä tuota nyt kehtaa kuitenkin käyttää. Ja sen verran kangasta jäi jäljelle, että saatan saada siitä toisenkin vielä tehtyä, kenties sitten niillä tulevilla himpun paremmilla taidoilla? Tai sitten vaan helpompi malli?

Toisaalta onni että tulin aloittaneeksi tämän, koska keskenkään ei kehdannut jättää tuon kankaan takia, tuli opeteltua montakin uutta asiaa :-)

Nyt me sitten vaan odotellaan niitä lämpöisiä kesäsäitä jolloin tarkenee mekossa hipsutella.

Meeri lähettää terkkuja isoisoäidille, kiitos mekkokankaasta! ;-)